THO:2020:7

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asiassa on kysymys siitä, onko oikeudenkäynnin viivästymishyvitystä koskeva vaatimus saapunut ajoissa.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 7.4.2020

Hakija

A

Asiaan osalliset

B

C

D

E

F

G

Asia

Oikeudenkäynnin viivästymishyvitys

- - -

SELOSTUS ASIASTA

Käräjäoikeudessa on ollut käsiteltävänä 21.5.2018 vireille tullut pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä koskeva hakemusasia, jossa hakijana on ollut A ja asiaan osallisina muiden muassa E, F, G ja D.

Käräjäoikeus on varannut hakijalle ja asiaan osallisille 31.1.2020 tilaisuuden lausua asiassa laaditusta yhteenvedosta ennen asian ratkaisemista. Mahdolliset lausumat on tullut toimittaa käräjäoikeudelle 14.2.2020 mennessä. Annetuissa lausumissa esitettyjen, muun muassa oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja pesänselvittäjän ja -jakajan henkilöä koskevien uusien vaatimusten ja väitteiden vuoksi käräjäoikeus on 9.3.2020 varannut vielä hakijalle ja asiaan osallisille tilaisuuden lausua esitetyistä uusista vaatimuksista ja väitteistä 23.3.2020 mennessä. Tämän jälkeen käräjäoikeus on 26.3.2020 ilmoittanut hakijalle ja asiaan osallisille, että ratkaisu asiassa annetaan käräjäoikeuden kansliassa 31.3.2020 klo 14.00.

A, E, F, G ja D ovat 31.3.2020 vaatineet, että kullekin heistä suoritetaan hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä käräjäoikeudessa 2.000 euroa ja korvauksena viivästymishyvityksen vaatimisesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista 450 euroa.

A:n oikeudenkäynnin viivästymishyvitystä koskeva vaatimus on saapunut käräjäoikeuden virastosähköpostiin 31.3.2020 klo 13.30 ja mainittujen asiaan osallisten vaatimukset tämän jälkeen 31.3.2020 klo 13.35 - 13.45.

Valtiokonttorin kuuleminen

Käräjäoikeus ei ole varannut Valtiokonttorille tilaisuutta tulla kuulluksi asiassa esitetyistä hyvitysvaatimuksista.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, ovatko 15-30 minuuttia ennen etukäteen ilmoitettua ratkaisun antamisajankohtaa esitetyt oikeudenkäynnin viivästymishyvitystä koskevat vaatimukset jätettävä myöhään saapuneina tutkimatta.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Hyvityslain 7 §:n 1 momentin mukaan hyvitystä on vaadittava pääasiaa käsittelevältä yleiseltä tuomioistuimelta. Vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin ja viimeistään ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla.

Hyvityslain 7 §:n esitöiden mukaan hyvitysvaatimuksen esittämistä koskevan sääntelyn keskeinen tarkoitus on järjestää vaatimuksen käsittely toimitettavaksi pääasian eli sen asian käsittelyn yhteydessä, jonka viivästymisestä on kysymys. Sellainen järjestelmä, jonka mukaan asianosainen vaatisi hyvitystä valtiolta jälkikäteen kanneteitse, arvioitiin tarpeettoman raskaaksi (HE 233/2008 vp s. 26 - 27).

Edellytys siitä, että hyvitysvaatimus on tehtävä hyvissä ajoin ennen pääasian käsittelyn päättymistä, on lisätty säädöstekstiin vasta eduskuntakäsittelyssä eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön perusteella. Valiokunta on mietinnössään todennut, että vaatimuksen käsittelyn kannalta on suotavaa, että vaatimus tehdään mahdollisimman hyvissä ajoin. Valiokunnan mietinnön mukaan kysymys on suhteellisen yksinkertaisesta sivuvaatimuksesta, eikä tarkoitus ollut, että sen osalta edellytettäisiin kirjallisia lausumia vielä pääkäsittelyn jälkeen. Valiokunta ei kuitenkaan pitänyt tarkoituksenmukaisena, että vaatimuksen esittämiselle asetettaisiin käsittelyn päättymistä edeltävä aikaisempi, ehdoton aikaraja (LaVM 3 /2009 vp).

Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2011:78 katsonut, että hovioikeuden olisi tullut tutkia oikeudenkäynnin viivästymishyvitystä koskevat vaatimukset, jotka oli tehty hovioikeudessa vasta pääkäsittelyn päättymisen jälkeen, kun vaatimukset oli tehty ennen pääasiaa koskevan tuomion antamista. Ratkaisun perustelujen mukaan hovioikeuden laintulkinta, jonka mukaan hyvitysvaatimus tulisi puhevallan menettämisen uhalla esittää ennen hovioikeuden pääasiassa toimittaman pääkäsittelyn päättymistä, oli ristiriidassa oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan sääntelyn tarkoituksen kanssa (kohta 6).

Käräjäoikeus toteaa, että tapaus KKO 2011:78 poikkeaa esillä olevasta asiasta muun muassa sikäli, että mainitussa tapauksessa hyvitysvaatimukset oli esitetty 14-17 päivää ennen hovioikeuden ratkaisun antamista. Kysymys ei siten ollut ollut siitä, että vaatimuksia ei käytännössä enää olisi voitu tutkia ja ratkaista hovioikeudessa pääasian yhteydessä.

Lisäksi käräjäoikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa viivästymishyvitysvaatimuksen esittäjät olisivat voineet täydentää vaatimuksiaan asiassa tältä osin lausuessaan 14.2.2020 mennessä 31.1.2020 laaditusta yhteenvedosta, johon asiassa esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet oli kirjattu, tai lausuessaan asiassa esitetyistä uusista, muun muassa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista 23.3.2020 mennessä. Oikeudenkäynnin viivästymishyvitystä koskevia vaatimuksia ei kuitenkaan esitetty asiassa vielä edes 26.3.2020, kun hakijalle ja asiaan osallisille ilmoitettiin ratkaisun antamisesta asiassa 31.3.2020 klo 14.00, vaan vasta 15-30 minuuttia ennen asian ratkaisemista.

Ottaen edellä lausutun ohella huomioon sen, että 15-30 minuuttia ennen ratkaisun antamisajankohtaa käräjäoikeuden virastosähköpostiin lähetetyt vaatimukset eivät käytännössä milloinkaan ehdi tavoittamaan asian ratkaisijaa ennen ratkaisun antamista, käräjäoikeus tulkitsee hyvityslain 7 §:n 1 momenttia tässä tapauksessa siten, että kaikki asiassa esitetyt oikeudenkäynnin viivästymishyvitysvaatimukset on esitetty myöhään ja sen vuoksi jätettävä tutkimatta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus jättää asiassa esitetyt oikeudenkäynnin viivästymishyvitystä koskevat vaatimukset myöhään saapuneina tutkimatta.

Päätöslauselma

A:n, E:n, F:n, G:n ja D:n oikeudenkäynnin viivästymishyvitystä koskevat vaatimukset jätetään tutkimatta.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Samuli Sillanpää

TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 1.10.2020

- - - -

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että asia palautetaan käräjäoikeuteen viivästymishyvitysvaatimuksen käsittelyä varten ja että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan A on lausunut, että hän ei ollut voinut tehdä hyvitysvaatimusta aikaisemmin, koska käräjäoikeus ei ollut ilmoittanut päätöksen antamisesta pääasiassa hänen prosessiosoitteeseensa, vaan hän oli saanut siitä tiedon myötäpuoleltaan vasta 30.3.2020 eli päivää ennen ratkaisun antamista. Antaessaan lausuman 19.3.2020 hän ei ollut vielä voinut tietää, tuleeko asiassa käräjäoikeudessa järjestettäväksi istunto tai viivästyykö asian käsittely vielä uudelleen. Hän ei ollut saanut myöskään käräjäoikeuden päätöksessä mainittua 31.1.2020 päivättyä yhteenvetoa tai lausumapyyntöä prosessiosoitteeseensa. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettu laki, sen esityöt ja oikeuskäytäntö puoltavat sitä, että hänen vaatimuksensa tulee tutkia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut

Käräjäoikeuden menettely ratkaisun antamisesta ilmoittamisessa

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 8 §:n 3 momentin mukaan kun asia ratkaistaan toimittamatta pääkäsittelyä tai valmistelun istuntoa, tuomio annetaan viivytyksettä tuomioistuimen kansliassa. Tuomioistuimen on tällöin ilmoitettava asianosaisille kirjallisesti tuomion antamispäivä hyvissä ajoin ennen tuomion antamista.

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 21 §:n mukaan tässä luvussa tarkoitetut ilmoitukset ja kutsut tuomioistuin saa, jollei muuta tiedoksiantotapaa pidetä tarpeellisena, lähettää postitse.

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 19 §:n 1 momentin mukaan muu kuin 18 §:ssä tarkoitettu asiakirja voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle sähköisenä viestinä hänen suostumuksellaan. Nyt ei ole kysymys 18 §:ssä tarkoitetusta asiakirjasta. Mainitun lain esitöissä (HE 111/2010 s. 6) on todettu, että esimerkiksi prosessiosoitteen ilmoittaminen oikeudenkäynnissä ilmaisisi suostumuksen.

Käräjäoikeusvaiheen asiakirjojen perusteella A ei ole ilmoittanut nimenomaista prosessiosoitettaan käräjäoikeudelle. Sekä A että käräjäoikeus ovat puolin ja toisin käyttäneet asioinnissaan samaa A:n sähköpostiosoitetta. Asiakirjoista ilmenee lisäksi, että käräjäoikeuden 31.1.2020 muun ohessa A:lle sähköpostitse lähettämässä yhteenvedon saateviestissä on selvitetty, miten asiassa edetään ja todettu, että asia ratkaistaan määräpäivän 14.2.2020 ja asianosaisten mahdollisesti antamien lausumien jälkeen ensi tilassa kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeuden arkistopäiväkirjamerkintöjen mukaan ilmoitus ratkaisun antamisesta on lähetetty 26.3.2020 sähköpostilla hakijalle. Asiaa käsitellyt käräjätuomari on todennut tämän ilmoituksen lähetetyn samaan sähköpostiosoitteeseen, jota A on asiassa asioidessaan käyttänyt.

Asiakirjaselvityksen perusteella käräjäoikeus on ilmoittanut ratkaisun antamisesta A:lle tämän asiointiosoitteenaan käyttämään sähköpostiosoitteeseen 26.3.2020 ja näin täyttänyt oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuutensa. A:n mahdollinen tietämättömyys ratkaisun antamispäivästä ei siten ole aiheutunut käräjäoikeudesta johtuvasta syystä, eikä sille voida antaa asian arvioinnissa merkitystä. Asiassa ei ole tapahtunut A:n väittämää menettelyvirhettä, jonka perusteella asia tulisi palauttaa käräjäoikeuteen.

Onko hyvitysvaatimus esitetty ajoissa?

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n hyvitysvaatimus tehty oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 7 §:n 1 momentin mukaisesti. Pääasiana on ollut hakemusasia, joka oli käsitelty käräjäoikeudessa kirjallisessa menettelyssä. A:n hyvitysvaatimus on saapunut käräjäoikeuteen 30 minuuttia ennen ennakkoon ilmoitettua pääasian ratkaisun antamisajankohtaa.

Hyvityslain 7 §:n 1 momentin mukaan hyvitystä on vaadittava pääasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta. Vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin ja viimeistään ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla. Hyvityslain 9 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin ratkaisee hyvitysvaatimuksen samalla kun se ratkaisee pääasian.

Hyvityslain esitöistä ilmenee käräjäoikeuden ratkaisun perusteluissa tarkemmin selostetuin tavoin se lainsäätäjän tarkoitus, että vaatimuksen käsittely tapahtuu pääasian käsittelyn yhteydessä. Esitöissä todetaan myös, että hyvitysvaatimus olisi tehtävä ennen pääasian käsittelyn päättymistä kyseisessä tuomioistuimessa vastaavasti kuin esimerkiksi oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus ja että tuomioistuin ratkaisee hyvitystä koskevan vaatimuksen samalla kun se ratkaisee pääasian vastaavasti kuin ratkaistaan esimerkiksi oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus. (HE 233/2008 vp s. 26 - 27 ja LaVM 3/2009 vp s. 4 - 5).

Hyvityslain 7 §:n 1 momentin sanamuoto ei anna vastausta siihen, milloin vaatimuksen käsittelyn kannalta vaatimus on tehty hyvissä ajoin. Lain esitöiden perusteella tämä näyttää jätetyn oikeuskäytännön varaan (LaVM 3/2009 vp s.4)

Hyvitysvaatimuksen esittämistä koskevassa ennakkoratkaisussa KKO 2011:78 on todettu (kohta 6), että hovioikeuden laintulkinta, jonka mukaan vaatimus tulisi puhevallan menettämisen uhalla esittää ennen hovioikeuden pääasiassa toimittaman pääkäsittelyn päättymistä, on ristiriidassa oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan sääntelyn tarkoituksen kanssa. Mainitussa ratkaisussa, jossa siis hovioikeus ei olisi saanut jättää tutkimatta pääkäsittelyn päättymisen jälkeen mutta 14 ja 17 päivää ennen ratkaisun antamista tehtyjä hyvitysvaatimuksia, todettu ei sellaisenaan sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tilanteeseen.

Hyvitysvaatimus on suhteellisen yksinkertainen vaatimus, joka olisi käräjäoikeuden ratkaisussa todetuin tavoin tässä tapauksessa ollut mahdollista esittää jo aikaisemmassa vaiheessa asian käsittelyä. A:n vaatimus viivästymishyvityksestä on tehty niin myöhään, ettei sitä ole ollut mahdollista enää ratkaista hyvityslain 9 §:stä ilmenevän lähtökohdan mukaisesti pääasian yhteydessä. Hovioikeus on edellä todennut, ettei käräjäoikeudessa ole tapahtunut ratkaisun antamisesta ilmoittamisessa menettelyvirhettä. Näissä olosuhteissa 30 minuuttia ennen ilmoitettua ratkaisun antohetkeä tehtyä vaatimusta ei ole tehty hyvissä ajoin.

Vaatimuksen esittämisajankohtana pääasia on sinänsä ollut vielä vireillä käräjäoikeudessa, ja näin ollen vaatimus on katsottava tehdyksi ennen pääasian käsittelyn päättymistä. Hyvityslain 7 §:n 1 momenttiin lakivaliokunnan mietinnön perusteella erikseen lisätty edellytys vaatimuksen tekemisestä hyvissä ajoin olisi kuitenkin merkityksetön, jos hyvitysvaatimuksen katsottaisiin tässä tapauksessa edellä todetusta huolimatta saapuneen ajoissa. Näillä perusteilla hovioikeus toteaa, että kun vaatimusta ei nyt ole tehty hyvissä ajoin, sitä ei ole tehty hyvityslain 7 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. A on menettänyt asiassa puhevaltansa, eikä hyvitysvaatimusta voida tutkia.

Edellä lausutuilla perusteilla käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta ei ole aihetta muuttaa.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee päätöslauselmasta.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöslauselmaa ei muuteta.

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenlaamanni Asko Nurmi
Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen
Asessori Sanna Mäkelä, joka esitteli asian

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Vailla lainvoimaa