VaaHO:2020:6

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

R oli toiminut U Oy:n huoltopäällikkönä ja tässä asemassa toisaalta jättänyt laskuttamatta U Oy:n asiakkaita ja toisaalta erehdyttänyt U Oy:n asiakkaita maksamaan U Oy:n laskuttamattomia huoltotöitä ja niihin liittyviä laitteita, tarvikkeita ja varaosia oman toiminimensä tilille. Laskuttamattomien U Oy:n saatavien osalta asiassa oli kysymys siitä, oliko R:llä U Oy:ssä rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitettu luottamusasema ja oliko R syytteessä kuvatulla menettelyllään syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön jättäessään laskuttamatta U Oy:n asiakkaita. R:n oman toiminimensä tilille laskuttamien U Oy:n saatavien osalta kysymys oli siitä, oliko R:n erehdyttämillä U Oy:n asiakkailla ollut mahdollista määrätä rikoslain 36 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla U Oy:n taloudellisista eduista siten, että syytteessä kuvattu menettely täytti petoksen tunnusmerkistön. Lisäksi asiassa tuli arvioitavaksi, oliko R kavaltanut U Oy:n omaisuutta ja syyllistynyt myös yrityssalaisuuden rikkomiseen.

SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 17.10.2018 NRO 144535

Syyttäjä Kihlakunnansyyttäjä S

Vastaaja R

Asianomistaja U Oy

Asia Törkeä petos

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Luottamusaseman väärinkäyttö

Rikoslaki 36 luku 5 §
01.01.2016 - 31.07.2017 Pori

R, jonka tehtävänä on ollut hoitaa U Oy:n huoltotöiden laskutusta, on väärinkäyttänyt luottamusasemaansa jättämällä tehtävänsä osaksi hoitamatta ja siten aiheuttanut vahinkoa U Oy:lle, jonka asioita hänen on tullut hoitaa. R on toiminut U Oy:n huoltopäällikkönä ja hän on vastannut yksin huoltotoiminnan laskutuksesta. R ei ole tehnyt kaikista huoltopöytäkirjoista laskuja, osaa asiakkaita on laskutettu liian vähän ja lisäksi laskutuksessa on havaittu muita virheellisyyksiä. R on merkinnyt toimituksia asiakkaille näyte- ja takuutoimituksiksi peittääkseen tässä haastehakemuksessa kuvattua toimintaansa. R:n menettelystä on aiheutunut U Oy:lle useiden kymmenien tuhansien eurojen taloudellinen vahinko.

2. Kavallus

Rikoslaki 28 luku 4 § 1-3
01.01.2016 - 31.07.2017 Ulvila

R on toimiessaan U Oy:n huoltopäällikkönä anastanut hallussaan ollutta U Oy:n omaisuutta seuraavasti:
- tilaamalla U Oy:n nimissä Makita-imurin ja ottamalla sen omaan käyttöönsä veneeseensä;
- hankkimalla omaan käyttöönsä ja U Oy:n laskuun muun muassa akkuvaraajia, UPS-hallintakortteja, energiamittarin ja lyijyakkuja;
- ottamalla omaan käyttöönsä U Oy:n irtainta omaisuutta eli johtokelan, työkalusarjan, työkalupakin, porakoneen, hylsyavaimen, 23 kpl suojaöljyspraytä, 24 kpl puhdistusspraytä, kaasupullon, erilaisia kaapeleita ja latureita, invertterin, monitorin, väri controllerin reikäsahan, 5 kpl liima/tiivistemassatuubeja, 3 kpl polymeeri-tiivistemassatuubeja, 10 kappaletta led-polttimia ja pölynimurin sekä
- myynyt oman yrityksensä kautta ES:lle edustajalle U Oy:n omistamia laitteita 760 eurolla, M:lle U Oy:n omistaman vaihtosuuntaajan ja E:lle U Oy:n omistaman vaihtosuuntaajan.

3. Törkeä petos

Rikoslaki 36 luku 2 § 1
25.05.2016 - 02.08.2017 Ulvila

R on hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt työnantajansa U Oy:n asiakkaita lähettämissään sähköposteissa ja laskuissa maksamaan U Oy:lle kuuluvat laskusuoritukset R:n omalle tilille. R on sähköpostitse ja laskuilla ilmoittanut yhteensä 24 asiakkaalle, että U Oy:n laskutus hoidetaankin yhteistyökumppanin kautta ja toimittanut tämän jälkeen asiakkaille laskun, jonka mukaan suoritus on tullut R:lle kuuluvalle toiminimelle, SR:lle. R on tällä tavoin laskuttanut 27 U Oy:n myyntiin kuuluvaa huoltotyötä yhteisarvoltaan 57.809,81 euroa saaden suoritukset omalle tililleen. R on myöhemmin palauttanut 16 asiakkaalle yhteensä 35.469 euroa hyvityslaskujen perusteella. R on menettelyllään aiheuttanut U Oy:lle 57.809 euron suuruisen taloudellisen vahingon.

Teko on törkeä, koska teolla on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon R:n asema laskutuksesta vastaavana huoltopäällikkönä.

4. Yrityssalaisuuden rikkominen

Rikoslaki 30 luku 5 § 1
01.08.2017 - 18.09.2017 Pori

R on hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä oikeudettomasti käyttänyt U Oy:lle kuuluvaa yrityssalaisuutta, jonka on saanut tietoonsa ollessaan U Oy:n palveluksessa huoltopäällikkönä, jonka tehtäviin on kuulunut laskutus huoltopöytäkirjojen mukaisesti. R on työsuhteen päättyessä ottanut haltuunsa U Oy:n huoltopöytäkirjat, joista ilmenee asiakkaan yhteystiedot, laitekantatiedot ja seuraavan huoltotarpeen päivämäärä. R on käyttänyt näitä tietoja hyväkseen tarjotessaan oman toiminimensä SR:n palveluja U Oy:n asiakkaille sekä pyrkiessään tekemään sopimuksen erään U Oy:n kilpailijan kanssa asiakashankinnasta.

Syyttäjän muut vaatimukset

- - -

Asianomistajan vaatimus

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdissa 1-4

U Oy yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaati, että R velvoitetaan suorittamaan korvauksena:

1) syytekohdassa 1 rikosperusteisena vahingonkorvauksena yhteensä 70 836,02 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.7.2017 lukien,

2) syytekohdassa 2 rikosperusteisena vahingonkorvauksena yhteensä 6 800 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.7.2017 lukien,

3) syytekohdassa 3 rikosperusteisena vahingonkorvauksena yhteensä 38 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 2.8.2017 lukien ja

4) syytekohdassa 4 rikosperusteisena vahingonkorvauksena yhteensä 10 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 18.9.2017 lukien.

Lisäksi U Oy vaati, että R velvoitetaan korvaamaan sille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 24 990 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen alkaen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Lisäksi U Oy vaati, että R velvoitetaan korvaamaan U Oy:lle asianosaiskuluina 25 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen alkaen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Viisi U Oy:n palveluksessa olevaa henkilöä on käyttänyt huomattavan paljon työaikaa R:n menettelyn selvittämiseen ja R:n menettelyn seurauksena U Oy:lle aiheutuneen vahingon rajoittamiseen. U Oy:n vaatimus vastaa näiden henkilöiden yhteenlaskettua palkkakustannusta sivukuluineen siltä ajalta, jonka he käyttivät näihin R:n oikeudettomasta menettelystä johtuviin tehtäviin.

VAHINGONKORVAUSVAATIMUSTEN PERUSTELUT

Syytekohta 1 (luottamusaseman väärinkäyttö)

1.1 Korvausvaatimuksen keskeiset perusteet

R toimi U Oy:n tehoelektroniikkatuotteiden huoltopäällikkönä ja yksin hänen tehtävänään oli vastata siitä, että hänen alaisuudessaan työskennelleiden huoltoteknikoiden U Oy:n asiakkaiden hyväksi tekemä työ ja näille asiakkaille myydyt laitteet, tarvikkeet ja varaosat tulevat laskutetuiksi U Oy:n hyväksi.

Sanotusta huolimatta R jätti aikavälillä 1.1.2016 - 31.7.2017 kokonaan laskuttamatta huomattavan määrän sellaista U Oy:n työntekijöiden tekemää työtä ja heidän käyttämiään varaosia ja tarvikkeita, jotka R:n olisi tullut laskuttaa U Oy:n asiakkailta. Näin menettelemällä R aiheutti U Oy:lle huomattavaa vahinkoa. U Oy:n asiassa suorittamien vahingonrajoitustoimien jälkeen U Oy:n kärsimän vahingon määräksi jäi 70.836,02 euroa. Tätä määrää U Oy:n ei ollut mahdollista laskuttaa asiakkailtaan jälkikäteen. R:n menettelyn selvittyä U Oy pyrki rajoittamaan asiassa kärsimäänsä vahinkoa laskuttamalla asiakkailtaan jälkikäteen ne työsuoritteet, varaosat ja tarvikkeet, joiden osalta kunkin asiakkaan maksuvelvollisuus oli riittävällä tarkkuudella yksilöitävissä. Merkittävä osa hinnoitteluun vaikuttaneista seikoista (kuten asiakkaille annetuista tarjouksista ja muista R:n ja kunkin asiakkaan välillä sovituista seikoista) ei kuitenkaan ollut U Oy:n käytettävissä enää R:n menettelyn selvittyä. Tässä vaiheessa huoltotöiden suorittamisesta oli kulunut monessa tapauksessa yli vuosi. Lisäksi työn tilaaja (esimerkiksi isännöitsijä) oli monissa tapauksissa eri taho kuin U Oy:n laskun maksava asiakas, eikä laskuttamisen kannalta välttämättömiä seikkoja ollut mahdollista selvittää enää jälkikäteen työn tilaajan siirryttyä muihin tehtäviin.

Muun muassa näistä seikoista johtuen huomattavaa osaa R:n aiheuttamasta vahingosta ei ollut mahdollista korjata asianomistajan jälkikäteisin toimin.

R on esitutkinnassa väittänyt, että huoltotöiden laskuttamatta jääminen selittyisi sillä, että hän ei ollut saanut laskuttamisen perusteeksi tarvittavia huoltopöytäkirjoja alaisinaan työskennelleiltä huoltoteknikoilta. Poliisi kuitenkin löysi muun muassa nämä väitetysti puuttuneet huoltopöytäkirjat R:n henkilökohtaisilta tietovälineiltä suorittaessaan esitutkintaa R:n ja U Oy:n välisen työsuhteen jo päätyttyä. Huoltopöytäkirjojen on siksi ollut todellisuudessa oltava R:n käytettävissä jo osapuolten välisen työsuhteen aikana.

Syytekohta 2 (kavallus)

2.1 Korvausvaatimuksen keskeiset perusteet

2.2 Todistelu

R on anastanut U Oy:lle kuuluvaa omaisuutta syytteen teonkuvauksesta ilmenevällä tavalla. Lisäksi R on hankkinut oikeudettomasti omaisuutta U Oy:n laskuun, mutta henkilökohtaiseen käyttöönsä. R:n anastaman U Oy:n omaisuuden ja oikeudettomasti U Oy:n lukuun hankkiman omaisuuden yhteenlaskettu arvo on 6.800 euroa.

Poliisi toimitti osan edellä tarkoitetuista omaisuuseristä U Oy:lle sen jälkeen kun ne oli löydetty R:n hallusta. Nämä eivät kuitenkaan olleet U Oy:n liiketoiminnassa hyödyntämiskelpoisia, eikä niiden päätyminen U Oy:n haltuun ole rajoittanut U Oy:n asiassa kärsimää vahinkoa.

Syytekohta 3 (törkeä petos)

3.1 Korvausvaatimuksen keskeiset perusteet

Syytteen teonkuvauksessa esitetyllä ja Ruohosen esitutkinnassa myöntämällä tavalla Ruohonen ohjasi UTU:n asiakkaita tekemään UTU:lle kuuluvia maksusuorituksia UTU:n sijaan Ruohosen toiminimen tilille. Tästä aiheutui UTU:lle alun perin 57.809,81 euron suuruinen vahinko. UTU on sittemmin saanut laskutettua ko. asiakkailta osan puuttuneista suorituksista. UTU:n asiassa kärsimän vahingon yhteismäärä on siksi 38.000 euroa.

Asiassa on riidatonta, että Ruohonen on sittemmin palauttanut merkittävän osan UTU:n asiakkailta oikeudettomasti Iaskuttamastaan määrästä. Ruohonen on kuitenkin palauttanut suoritukset UTU:n asiakkaille, eikä asiassa vahingonkärsijänä olevalle UTU:Ile. Se, että Ruohonen on osaksikaan palauttanut puheena olevia varoja UTU:n asiakkaille, on tullut UTU:n tietoon vasta esitutkinnan aikana.

R tulee velvoittaa korvaamaan aiheuttamansa 38.000 euron vahinko rikosperusteisena vahingonkorvauksena.

Syytekohta 4 (yrityssalaisuuden rikkominen)

4.1 Korvausvaatimuksen keskeiset perusteet

U Oy katsoo R:n menetelleen syytteen teonkuvauksesta ilmenevällä tavalla ja hyödyntäneen U Oy:n yrityssalaisuuksia oikeudettomasti omassa elinkeinotoiminnassaan.

Syytteen teonkuvauksessa tarkoitetut U Oy:n huoltopöytäkirjoista ilmenevät U Oy:n asiakkaita koskevat tiedot (yhteystiedot yhdistettynä asiakkaan laitekantaa ja sen aiempia ja tulevia huoltotarpeita koskeviin tietoihin) ovat yrityssalaisuuksia. Kyse on tiedoista, jotka eivät ole yleisesti saatavilla. Näillä tiedoilla on tärkeä merkitys U Oy:n liiketoiminnassa ja U Oy:llä on siksi ollut liiketoimintansa suojaamiseksi sekä pyrkimys että intressi pitää tiedot salassa ulkopuolisilta.

R oli elo- ja syyskuussa 2017 lähestynyt sähköpostitse useita U Oy:n asiakkaina R:n työsuhteen aikana olleita organisaatiota pyrkien saamaan nämä toiminimensä SR:n tai muun osoittamansa palveluntarjoajan asiakkaiksi. Näiden yhteydenottojen välttämättömänä edellytyksenä on ollut se, että R hyödynsi huoltopöytäkirjoista ilmeneviä U Oy:lIe kuuluneita yrityssalaisuustietoja.

U Oy on menettänyt asiakkuuksia R:n menettelyn seurauksena. Tämän seurauksena U Oy menettää sen tuoton, jonka U Oy olisi ilman R:n oikeudetonta menettelyä saanut näille asiakkaille myymistään tavaroista ja palveluista.

Esimerkiksi EE Oy ilmoitti tapahtuneen seurauksena nimenomaisesti, ettei se ole enää jatkossa liikesuhteessa U Oy:hyn. U Oy:n ei ole mahdollista esittää kattavaa selvitystä niistä asiakas- ja tulomenetyksistä, joita R:n menettelystä aiheutui ja edelleen aiheutuu. Asiakkuuksien siirtyminen U Oy:ltä muiden yritysten hoidettaviksi on kuitenkin ollut R:n menettelyn ilmeinen tarkoitus ja osin hän tässä myös onnistui. U Oy katsoo, että sille on varovaisestikin arvioituna aiheutunut R:n menettelyn seurauksena liiketoiminnan tuoton vähentymisenä ilmenevä, vähintään 10.000 euron vahinko. R tulee velvoittaa korvaamaan aiheuttamansa 10.000 euron vahinko rikosperusteisena vahingonkorvauksena. Vahingonaiheutumismekanismista johtuen U Oy jättää vahingon määrän viime kädessä käräjäoikeuden arvioitavaksi (OK 17 luvun 2.3 §).

- - -

Vastaus

Syytekohta 1

R on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen. R on kiistänyt teonkuvauksen. R on kiistänyt asianomistajan korvausvaatimuksen kokonaan perusteeltaan ja määrältään.

R ei ole väärinkäyttänyt asemaansa tai jättänyt tehtäviään hoitamatta tai aiheuttanut asianomistajalle vahinkoa. R on toiminut työssään saamiensa ohjeiden ja määräysten mukaan parhaan kykynsä mukaan.

Asianomistajan korvausvaatimus on kokonaisuudessaan perusteeton, yksilöimätön ja liiallinen. R ei ole aiheuttanut asianomistajalle mitään vahinkoa.

Syytekohta 2

R on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen. R on kiistänyt teonkuvauksen. R on kiistänyt asianomistajan korvausvaatimuksen kokonaan perusteeltaan ja määrältään.

R ei ole anastanut mitään asianomistajan omaisuutta. R on hankkinut asianomistajalle ainoastaan asianomistajan tarvitsemia laitteita ja välineitä. R on ottanut itselleen ja myynyt ainoastaan poistettuja roskalavalta ottamiaan tuotteita. R on ilmoittanut palauttavansa kaikki työvälineet ja muutkin välineet asianomistajalle, mutta ei ole saanut kysymyksistään huolimatta vahvistusta mihin ja kenelle laitteet palautetaan. Laitteet ja välineet ovat odottaneet pakattuna palautusta, kun ne on noudettu R:ltä.

Asianomistajan korvausvaatimus on kokonaisuudessaan perusteeton ja yksilöimätön ja liiallinen. R ei ole aiheuttanut asianomistajalle mitään vahinkoa.

Syytekohta 3

R on myöntänyt teonkuvauksen pääosin oikeaksi. R on myöntänyt, että on toiminut petollisesti. R on kuitenkin oma-aloitteisesti ja tehokkaasti katunut tekoaan ja palauttanut petollisesti laskuttamansa varat siltä osin kuin on ehtinyt sen tehdä ennen kuin hänen varansa on takavarikoitu.

R on katsonut, että tehokas katuminen poistaa teon rangaistavuuden. Syyttäjän teonkuvaus vahingon määrän osalta ja asianomistajan korvausvaatimus ovat yksilöimättömiä ja liiallisia. R on laskuttanut petollisesti asiakkaita 57 809.81 eurolla. R on palauttanut asiakkaille 35 469 euroa. Oikea vahingon määrä on 22 340,81 euroa.

Syytekohta 4

R on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen. R on kiistänyt teonkuvauksen. R on kiistänyt asianomistajan korvausvaatimuksen kokonaan perusteeltaan ja määrältään.

R ei ole hyödyntänyt asianomistajan yrityssalaisuuksia. R on asianomistajalla työskennellessään sitoutunut pitäytymään kilpailusta tuotteiden myynnin osalta. R:llä ei ole ollut kilpailukieltoa huoltotöiden osalta. R on asianomistajan palveluksesta lähdettyään suunnitellut aloittavansa huoltotoiminnan oman yrityksensä kautta. Näin ei ole tapahtunut. R ei ole käyttänyt asianomistajan salaista tietoa vaan ainoastaan alalla yleisesti olevaa tietoa.

Asianomistajan korvausvaatimus on kokonaisuudessaan perusteeton ja yksilöimätön ja liiallinen. R:n toiminnasta ei ole aiheutunut mitään vahinkoa asianomistajalle.

Koska syyte tulee hylätä, R on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa laillisine korkoineen.

Vastaus asianomistajan asianosaiskuluja koskevaan vaatimukseen

R on vaatinut, että asianomistajan vaatimukset oikeudenkäyntikuluista rajataan koskemaan sitä osuutta, joka syytekohdassa 3 vastoin R:n käsitystä ylittäisi R:n myöntämän. Muilta osin vaatimukset ovat perusteettomia. Koska muut vaatimukset tulee joka tapauksessa hylätä, oikeudenkäyntikuluja ei näiltä osin voida kohdistaa R:ään.

Asianomistajan asianosaiskuluja koskeva vaatimus tulee hylätä kokonaisuudessaan. Kaikki tieto, mikä koskee syytekohtaa 3, on R:n kertomaa. Muita syytekohtia koskevat tiedot olisi ollut saatavissa asianomistajan järjestelmistä muutamassa tunnissa, jos R:n toive siitä, että hän selvittää asiat asianomistajalle ennen työsuhteensa päättymistä, olisi kelvannut asianomistajalle ja mikäli yhtiöstä ei olisi irtisanottu tai irtisanoutunut järjestelmät hallitsevia henkilöitä samoihin aikoihin. Lisäksi asianomistajan esitutkintaankin toimittama aineisto on täysin virheellistä ja näiden virheiden ja asiaan täysin kuulumattomien seikkojen selvittäminen on epäilemättä kuluttanut asianomistajan resursseja. Se, mitä asianomistajan on joka tapauksessa tullut tehdä, on normaalia taloushallintoa, inventointia, laskuntarkastusta. Sellainen olisi pitänyt hoitaa yhtiössä aina, mutta yhtiön taloushallinto ja järjestelmäosaaminen on ollut puutteellista. Ei ole miltään osin R:n vika, jos asianomistajalta on puuttunut osaamista - etenkin, kun R on tarjonnut oman osaamisensa käyttöön ennen työsuhteensa päättymistä ja vielä työsuhteen päättymisestä ilmoitettuaan. Joka tapauksessa asianosaiskulujen määrä luokkaa viisi henkilöä täysipäiväisesti kuukauden ajan, on täysin ylimitoitettu.

Vastauksen yksityiskohtaisemmat perustelut kuhunkin syytekohtaan

1. Luottamusaseman väärinkäyttö

R on toiminut U Oy:ssä huoltopäällikkönä. Hänen on tullut kirjata saamiinsa työmääräykset järjestelmiin, jolloin ne ovat siirtyneet laskutettaviksi. R ei ole yksin vastaanottanut tilauksia eikä ole yksin vastannut laskutuksesta.

Tilauksia ovat vastaanottaneet myös muut yhtiön työntekijät. Laskutus on tapahtunut yhtiön tietojärjestelmistä automaattisesti. Järjestelmä on ollut sekava ja puutteellinen. Tästä R on useasti informoinut yhtiön muita työntekijöitä, taloushallinnosta vastaavia sekä omia esimiehiään. Yhtiön työntekijät eivät ole hallinneet järjestelmää riittävällä tavalla.

R on kaikessa toiminnassaan pyrkinyt noudattamaan hänelle annettuja ohjeita ja opastusta ja parhaansa mukaan pyrkinyt huolehtimaan siitä, että muutkin yhtiön työntekijät tekevät työtehtävänsä.

R:llä ei ole ollut mahdollisuutta valvoa, että kaikki huoltomiehet toimivat ohjeistuksen mukaan. Yhtiön taloushallinnosta vastaavilla ei esitutkinnan perusteella näytä olevan ymmärrystä, mikä on ollut yhtiössä normaali käytäntö tai sitä, mitä tuotteita asiakkaille on pitänyt lähettää takuusuorituksina, näytteinä tai mitkä ovat olleet käytöstä poistettuja tuotteita. Jopa se, että työn tilaaja on hyvin usein ollut eri taho kuin laskutettava asiakas, näyttää olevan yhtiön taloushallinnosta vastanneille vierasta. Sekin näyttää olleen vierasta, että sellaisia töitä, joita asiakas ei tilannut tai joita ei ole tehty, ei ole voitu laskuttaa. Sellaisia laitteita, jotka ovat rahdissa kadonneet, ei luonnollisesti myöskään ole voinut laskuttaa asiakkaalta.

Syyte luottamusaseman väärinkäytöstä näyttää perustuvan listaukseen, jonka perusteista R:llä ei ole täsmällistä tietoa. Listausta ei näyttäisi olevan rakennettu pöytäkirjojen perusteella. Tuotteiden hinnoittelulle ei näyttäisi olevan mitään perustetta.

Siltä osin, kun syyte perustuu R:n "koneelta löytyneisiin" huoltopöytäkirjoihin, R on toiminut juuri sillä tavoin, miten häneltä on edellytetty. R on touko-kesäkuussa 2017 pyytänyt huoltomiehiä varmistamaan, että hänelle on toimitettu kaikki pöytäkirjat. Näin hän on tehnyt, koska usein niitä on puuttunut. Touko-kesäkuussa huoltomiehet B ja N ovat koonneet pöytäkirjat muistitikulle ja N on toimittanut tikun R:lle. R on ladannut tiedostot koneeltaan pilvipalveluun asianomistajan järjestelmään.

Ennen kesälomaansa ja työsuhteensa päättymistä R ei ole ehtinyt tarkastaa pöytäkirjoja, mutta on silmäilylläkin havainnut, että niissä on ollut puutteita ja epäselvyyksiä. R on pyrkinyt oma-aloitteisesti ilmoittamaan yhtiön muille työntekijöille ja esimiehelleen, että jonkun on pöytäkirjat käytävä läpi ja kirjattava järjestelmiin oikein ja laskutettaviksi, koska on jäämässä pois yhtiön palveluksesta. Ei ole R:n vika, jos näin ei ole tapahtunut.

Sen enempää syytteen kuin asianomistajan vaatimuksille ei ole olemassa mitään perustetta, eikä sellaiseksi riitä yhtiön koonti jostakin tuotteista tai töistä ja niihin sattumanvaraisesti arvioitu hinnoittelu. Mikäli R:llä olisi pääsy yhtiön tietojärjestelmiin, hän pystyisi muutamassa tunnissa antamaan jokaiseen epäselvyyteen vastauksen, jolloin ilmenisi, että ainakaan hänen viakseen mitään epäselvyyksiä ei voi lukea. Muistinvaraisestikin R kykenee osoittamaan asianomistajan listauksen ja hinnoittelun lähes aukottomasti luetteloksi, jolla ei ainakaan voida osoittaa R:n syyllistyneen mihinkään moitittavaan tekoon tai laiminlyöntiin saati rikokseen. Listauksessa on muun muassa töitä ja tuotteita, joita ei ole toimitettu, jotka ovat näytteitä, joiden kanssa R:llä ei ole mitään tekemistä ja jotka on laskutettu toiselta taholta.

Erikseen on todettava, että näyttötaakka rikoksesta ja vahingosta on syyttäjällä ja asianomistajalla, joilla - toisin kuin R:llä - on pääsy kaikkiin yhtiön järjestelmiin.

2. Kavallus

R ei ole anastanut mitään asianomistajan omaisuutta. R on hankkinut asianomistajalle ainoastaan asianomistajan tarvitsemia laitteita ja välineitä.

Makita-imuri on tilattu yhtiön kahteen huoltoautoon, jotka eivät ole saapuneet ennen kuin R on jäänyt pois yhtiön palveluksesta. R on lainannut imuria ennen kuin autot ovat saapuneet. A Oy:lle toimitetut tuotteet on luovutettu näytteeksi neljään A Oy:n myymälään. Normaalit työkalut, mittarit ja varaosat ovat kuuluneet jokaisen huoltajan ja huoltoauton varustukseen. Kaikki nämä tuotteet on tilattu avoimesti yhtiön normaalin käytännön mukaan, eikä R:llä ole edes ollut oikeutta hyväksyä laskuja näistä tilauksista. Laskut on tarkastanut R:n esimies W. Tilauksissa tai laskuissa ei ole ollut mitään moitittavaa.

Pääosa syytteessä mainituista koneista ja laitteista ei ole ollut R:n hallussa työsuhteen päättyessä. Kun R:n työsuhde on päättynyt asianomistajan palveluksessa, hän on pakannut hallussaan olleen asianomistajan omaisuuden laatikoihin ja kysynyt esimieheltään sekä yhtiön muulta henkilöstöltä kenelle ja mihin nämä voi palauttaa. Hän ei ole saanut vastausta ennen kuin poliisi on "löytänyt" pakatut laatikot R:ltä. Se, että R on työsuhteensa aikana pitänyt hallussaan työntekoonsa olennaisesti kuuluvia laitteita ja työvälineitä ja oma-aloitteisesti pyrkinyt palauttamaan työnantajansa omaisuuden työsuhteen päättyessä, ei voi olla moitittavaa saati rikollista.

R on myynyt asianomistajan roskalavalta ottamiaan sinne vioittuneina palanneita "käytettyjä" toisin sanoen käytöstä poistuneita tuotteita syytteessä mainituille henkilöille. Nämä tuotteet ovat olleet sellaisia, jotka asiakkailta on kerätty pois, koska ne ovat olleet rikki tai niistä on puuttunut osia. Asianomistaja ei ole voinut näitä tuotteita epäkuranttiuden takia hyödyntää. Käyttöarvoa ja vähäistä taloudellista arvoa niillä on toki ollut. Näiden kierrätystuotteiden myynti edelleen ei täytä kavallusrikoksen tunnusmerkistöä.

Vaikka tapahtumainkulku on hyvinkin selkeä, tältäkin osin asianomistajan vaatimukset ovat paitsi perusteettomat, myös yksilöimättömät ja liialliset.

3. Törkeä petos

R on myöntänyt teonkuvauksen pääosin oikeaksi. R on myöntänyt, että on toiminut petollisesti. R on kuitenkin oma-aloitteisesti ja tehokkaasti katunut tekoaan ja palauttanut petollisesti laskuttamansa varat siltä osin kuin on ehtinyt sen tehdä ennen kuin hänen varansa on takavarikoitu. Kaikki palauttamattomat varat ovat olleet käyttämättömänä erillisellä tilillä.

R on katsonut, että tehokas katuminen poistaa teon rangaistavuuden. Koko tämä oikeudenkäynti on seurausta siitä, että R on itse syvästi katunut, ymmärtänyt tehneensä väärin ja päättänyt oikaista virheensä. Mikäli hän ei olisi näin tehnyt ja yrittänyt kaikin käytettävissään olevin keinoin näin tekemään, koko asia tuskin olisi tullut kenenkään tietoon. Kun asia on tullut asianomistajan ja viranomaisten tietoon, R:n omaisuutta on asetettu takavarikkoon. Mikäli näin ei olisi tapahtunut, R olisi palauttanut kaikki omaan yhtiöönsä laskuttamansa varat. Varat ovat yhä takavarikossa. R ei ole käyttänyt varoja missään vaiheessa.

Syyttäjän teonkuvaus vahingon määrän osalta ja asianomistajan korvausvaatimus ovat yksilöimättömiä ja liiallisia. R on laskuttanut petollisesti asiakkaita 57 809,81 eurolla. R on palauttanut asiakkaille 35 469 euroa. Oikea vahingon määrä on 22 340,81 euroa. Yhtiöt, joille R on palauttanut väärin perustein laskutetut varat, varmuudella myös U Oy:Ile ne suorittavat, jos niistä vain toimitetaan uusi lasku.

4. Yrityssalaisuuden rikkominen

R ei ole hyödyntänyt asianomistajan yrityssalaisuuksia. R on asiaomistajalla työskennellessään sitoutunut pitäytymään kilpailusta tuotteiden myynnin osalta. R:llä ei ole ollut kilpailukieltoa huoltotöiden osalta. R on asianomistajan palveluksesta lähdettyään suunnitellut aloittavansa huoltotoiminnan oman yrityksensä kautta. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

R ei ole käyttänyt asianomistajan salaista tietoa vaan ainoastaan alalla yleisesti olevaa tietoa. R ei ole hyödyntänyt tai käyttänyt asianomistajan asiakasrekistereitä tai kontaktitietoja. R:n hallussa ei ole tällaista aineistoa.

Asianomistajan korvausvaatimus on kokonaisuudessaan perusteeton, yksilöimätön ja liiallinen. R:n toiminnasta ei ole aiheutunut mitään vahinkoa asianomistajalle.

- - -

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

1) R on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

2) R on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

3) R on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

4) R on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Perustelut

1) R on syytteen tarkoittamana aikana toiminut U Oy:n huoltopäällikkönä.

R on todennut, että hänen on tullut kirjata saamansa työmääräykset järjestelmiin, jolloin ne ovat siirtyneet laskutettavaksi. Hän ei ole yksin vastaanottanut tilauksia eikä ole yksin vastannut laskutuksesta.

Esitutkinnassa R on omasta asemastaan kertonut, että hänen työnsä oli ottaa vastaan asiakkailta erilaisia huolto- ja asennustöitä sekä myydä U Oy:n tuotteita. Hän oli ottanut työt vastaan, huolehtinut siitä, että huoltomiehet tekivät työnsä kohteessa ja sen jälkeen hän oli hoitanut laskutuksen yhtiön puolesta. R on todennut, että "koko ketju oli minun käsissäni, otin työt vastaan, hoidin työn tehdyksi ja lopuksi vielä hoidin laskutuksen sekä mahdollisen jälkipyykin, jos joku oli mennyt vikaan. Kukaan muu ei kontrolloinut sitä, oliko laskut maksettu vai ei, kaikki oli minun takanani".

Todistaja N, joka on toiminut ups-huoltoasentajana U Oy:llä on kertonut, että R oli antanut tehtävät huoltoasentajille. Asiakkaan luona tehdyistä huoltokäynneistä oli laadittu huoltopöytäkirja. Huoltopöytäkirja oli toimitettu R:lle laskutusta varten.

Käräjäoikeus toteaa, että todistaja N:n kertomus tukee R:n esitutkinnassa antamaa kertomusta. R:n esitutkintakertomusta hänen omasta asemastaan on pidettävä uskottavana. R:n esitutkintakertomuksen ja todistaja N:n kertomuksen nojalla on näytetty, että R on toimiessaan huoltopäällikkönä yksin vastannut huoltotoiminnan laskutuksesta. R:n tehtävänä on näin ollen ollut hoitaa U Oy:n taloudellisia asioita. Hänellä on ollut rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittama luottamusasema.

R:n työsuhde on päättynyt 31.7.2017. Sitä ennen R on ollut heinäkuun kesälomalla.

Todistajana kuultu, U Oy:n talouspäällikkö J on kertonut, että huoltomiehet olivat heinäkuun 2017 alkupäivinä kysyneet oliko avoimia myyntitilauksia. Asiaa oli yritetty selvittää, mutta oli jääty odottamaan tuotepäällikön loman päättymistä. Kun tämä oli palannut lomaltaan ja myyntitilaukset oli ajettu, yhtiössä oli havaittu, että myyntitilaustiedot olivat muuttuneet. Myyntitilauksia oli hävinnyt järjestelmästä. Järjestelmän lokitiedoista oli ilmennyt, että muutokset oli tehty R:n käyttäjätunnuksella heinäkuun 2017 puolivälissä. Yhtiössä oli tämän jälkeen lähdetty selvittämään huoltotöiden laskuttamista. Kaikki huoltopöytäkirjat vuosilta 2016 ja 2017 oli kerätty manuaalisesti excel-taulukkoon detaljitietoineen. Laskutusjärjestelmästä oli tulostettu kaikki laskut, jonka jälkeen oli suoritettu monivaiheinen kohdistamistyö. Ensin oli kohdistettu asiakkaan nimen perusteella, sen jälkeen summan perusteella ja lopuksi akkujen tai muiden varaosien tietojen perusteella. Kohdistamisen jälkeen oli ilmennyt, että oli sellaisia huoltopöytäkirjoja, joista ei ollut lainkaan laskutettu. Ylimääräisiä, kohdistamattomia laskuja oli jäänyt vain muutama. Näiden osalta oli puuttunut huoltopöytäkirja. Yhtiölle ei ollut tullut suorituksia, jotka eivät olleet pohjautuneet laskutukseen, joten kaikki suoritetun laskutuksen mukaiset laskut olivat olleet tallessa. Yhtiöllä ei ollut käytössään mitään näytetilaustoimituksia. U Oy oli selvitystyön jälkeen pyrkinyt laskuttamaan asiakkaitaan siltä osin kuin laskutus oli jäänyt tekemättä. Yhtiö oli näin kyennyt laskuttamaan hieman alle 60 000 euroa asiakkailtaan. Aikaa oli kuitenkin jo kulunut pahimmillaan 1,5 vuotta ja yhtiö oli saanut kiukkuista palautetta asiakkailtaan eikä oikean asiakkaan selvittäminen ollut aina mahdollista, minkä vuoksi kaikkea ei ollut ollut mahdollista enää laskuttaa. Yhtiön vahingoksi oli jäänyt vähän yli 70 000 euroa. Yhtiön liikevaihdossa oli projektit pois lukien ollut tasainen trendi, mutta vuosina 2016 ja 2017 liikevaihto oli selvästi laskenut.

Todistaja N on kertonut, että huoltokäynneistä oli laadittu pöytäkirja, joka oli toimitettu R:lle. Pöytäkirjan laatiminen oli ollut myös huoltomiesten etu, koska tällöin oli asiakkaan laitteiden huoltohistoria ja huoltotarve sekä huoltomiesten suorittama työ ollut dokumentoituna.

R on kertonut, ettei yhtiön laatima selvitys pidä paikkaansa. Osaksi pöytäkirjoissa on ollut asiakkaana eri nimi kuin laskun todellinen maksaja. Osaksi hän ei ollut nähnyt kyseistä pöytäkirjaa lainkaan. Osaksi kyse oli ollut työstä, josta ei ollut pitänytkään laskuttaa. Osaksi R on kertonut laskuttaneensa asiakasta.

Esitutkinnassa R on kertonut suurimmaksi syyksi siihen, että laskutus ei ollut vastannut tehtyjä töitä, huonon järjestelmän ja sen että ehkä huoltomiehet olivat tahallaan jättäneet lähettämättä hänelle huoltopöytäkirjoja. Esitutkinnassa R on edelleen kertonut tilausvahvistuksista, joissa varastosta oli kuitattu tavaraa ulos joko näyte-perusteella tai takuu-perusteella, että kyseessä oli ollut hänen tekemänsä varastosaldon korjaus tilanteessa, jossa hän oli laskuttanut asiakasta (H Oy, S:n Osuuspankki ja D) omalla toiminimellään (syytekohta 3) ja syynä oli ollut se, että varasto olisi pysynyt lähempänä oikeaa saldoa.

Käräjäoikeus toteaa, että todistaja J:n kertomus laskuttamatta jääneistä huolloista on uskottava. Yhtiössä on tehty laaja selvitystyö, jolloin huoltopöytäkirjat on kohdistettu suoritettuun laskutukseen. Huomattava määrä huoltotöistä on jäänyt laskuttamatta. R on selittänyt poikkeavuutta eri tavalla esitutkinnassa ja oikeudessa. Hänen oikeudessa antamansa kertomus ei todistaja J:n kertomus huomioon ottaen ole uskottava. Todistaja N:n kertomus huomioon ottaen ei ole myöskään uskottavaa, että huoltomiehet olisivat jättäneet huoltopöytäkirjoja toimittamatta. Huoltomiehet käyttivät huoltopöytäkirjojen tietoja seuraavien huoltojen yhteydessä, joten huoltokirjojen toimitta jättäminen olisi vaikeuttanut heidän työtään. Todistaja J:n kertomus siitä, että asiakkailta on onnistuttu jälkeenpäin laskuttamaan melkein 60 000 euroa osoittaa osaltaan, että huoltotöitä oli jätetty laskuttamatta.

R on menetellyt syytteessä tarkoitetulla tavalla. R on menettelyllään osaksi peittänyt hänen syykseen kohdassa 3 luettua menettelyä. Hänen menettelynsä täyttää luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistön.

2) Todistaja J:n kertomuksen nojalla on näytetty, että R on tilannut U Oy:n laskuun muun muassa akkuvaraajia, UPS-hallintakortteja, energiamittarin ja lyijyakkuja. R on tilausten yhteydessä merkinnyt tilattujen tavaroiden tulevan yhtiön omaan käyttöön. Tavarat eivät kuitenkaan tulleet yhtiön käyttöön vaan R:n omaan käyttöön.

Syytteessä mainittu Makita-imuri on 30.8.2017 takavarikoitu R:n veneestä. R:n autotallista on 28.8.2017 takavarikoitu johtokela, työkalupakki, porakone, hylsyavain, 23 kpl suojaöljyspraytä, 24 kpl puhdistusspraytä, kaasupullo, erilaisia kaapeleita ja latureita, invertteri, monitori, väricontrolleri, reikäsaha, 5 kpl liima/tiivistemassatuubeja, 3 kpl polymeeri-tiivistemassatuubeja, 10 kpl led-polttimia ja pölynimuri. Asiassa on riidatonta, että omaisuuden on omistanut U Oy.

Todistaja J:n kertomuksen nojalla on näytetty, että R on käynyt työpaikallaan 31.7. tai 1.8.2017 palauttamassa käytössään olleen tietokoneen ja puhelimen. Hän ei tuolloin ole maininnut hallussaan olleesta U Oy:n omistamasta omaisuudesta. Omaisuus on ollut R:n hallussa vielä neljä viikkoa työsuhteen päättymisen jälkeen. Ei ole uskottavaa, että R:n tarkoituksena oli ollut palauttaa omaisuus U Oy:lle ja että hän oli tätä asiaa myös tiedustellut yhtiöltä.

R:n ja ES:n sähköpostiviesteistä ilmenee, että ES on ollut kiinnostunut käytetyistä inverttereistä/latureista. R on tarjonnut erilaisia laitteita 1.5.2017 lähetetyssä sähköpostiviestissä ja todennut, että "Koko läjä halvalla, osa lähes uusia". ES:n kysyttyä "koko läjän" hintaa, R on vastannut 1600 alv 0 %. ES on ollut valmis maksamaan verollisena korkeintaan 1 000 euroa, jolloin R on 17.5.2017 vastannut, että hän joutuu asiaa vähän järjestelemään. Hän ostaa tuotteet ensiksi itselleen ja myy ne sitten ES:lle oman firman nimissä. Veroton hinta oli 760 euroa.

R:n ja MA:n välisistä sähköpostiviesteistä ilmenee, että R on 22.3.2017 ilmoittanut MA:lle, että löytyisi kolme käytettyä laitetta (24 v/3000). R on 6.4.2017 sähköpostiviestissä antanut oman tilinumeronsa maksua varten.

Todistaja J:n kertomuksella on näytetty, ettei R ollut maksanut U Oy:lle laitteista mitään. Todistajan kertomuksella on myös osoitettu, että käytetyillä laitteilla oli taloudellista arvoa U Oy:lle. Niitä ei sinänsä voitu myydä uusina eteenpäin, mutta niitä oli mahdollista myöhemmin hyödyntää.

R on edellä lausutuilla perusteilla menetellyt syytteessä tarkoitetulla tavalla. Hän on anastanut hallussaan ollutta U Oy:n omaisuutta. R:n menettely täyttää kavalluksen tunnusmerkistön.

3) R:n tunnustamisen ja todistaja J:n kertomuksen nojalla, R:n on näytetty menetelleen syytteessä tarkoitetulla tavalla. Kun U Oy:n asiakkaat ovat maksaneet laskut U Oy:n sijasta R:n tilille, U Oy:lle on aiheutunut 57 809 euron suuruinen vahinko.

R on sittemmin oma-aloitteisesti palauttanut syytteessä tarkoitetulla tavalla maksuja osalle U Oy:n asiakkaista. Tällä menettelyllään R ei ole rajoittanut U Oy:n vahinkoa.

Todistaja J:n kertomuksen nojalla on näytetty, että U Oy on kyennyt laskuttamaan asiakkailtaan osan syytteen tarkoittamista sille kuuluneista laskusuorituksista. Tämä seikka vähentää R:n vahingonkorvausvelvollisuutta U Oy:tä kohtaan. Todistaja J:n kertomuksen nojalla on näytetty, että U Oy:ltä on yhtiön laskutustoimien jälkeen jäänyt saamatta 38 000 euroa.

R:n petosrikos on täyttynyt kun U Oy:n asiakkaat ovat suorittaneet maksut R:n tilille. Rikoslain 5 luvun 2 §:ssä säädetään yrityksestä luopumisesta ja tehokkaasta katumisesta. Kun rikos on jo täyttynyt maksujen palauttamisessa ei ole kysymys lain tarkoittamasta tehokkaasta katumisesta. Maksujen palauttaminen ei poista teon rikosoikeudellista vastuuta. Sinänsä maksujen palauttamisella voi olla merkitystä rangaistuksen mittaamisessa.

R on tavoitellut teollaan huomattavaa hyötyä ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon R:n asema laskutuksesta vastaavana huoltopäällikkönä. R:n teko täyttää törkeän petoksen tunnusmerkistön.

4) R on kertonut, että hänellä oli työsuhteensa aikana ollut käytössään pilvipalvelu, jossa hänellä oli ollut henkilökohtaisia tiedostoja. Samassa kansiossa pilvipalvelussa oli ollut myös U Oy:n huoltopöytäkirjat. Ennen työsuhteensa päättymistä, R oli siirtänyt tiedot pilvipalvelusta omalle henkilökohtaiselle tietokoneelleen.

Todistaja N on kertonut, että R oli ennen kesälomalle jäämistään pyytänyt kaikki huoltopöytäkirjat itselleen. Todistaja oli hakenut huoltopöytäkirjat käytössään olleelta tietokoneelta ja toimittanut ne R:lle.

R:n oman ja todistaja N:n kertomuksen nojalla on näytetty, että R on ennen työsuhteensa päättymistä siirtänyt omalle tietokoneelleen U Oy:n huoltopöytäkirjat.

Huoltopöytäkirjoista on ilmennyt asiakkaiden yhteystiedot, laitekantatiedot, laitteiden huoltohistoria ja seuraava huoltotarve.

Yrityssalaisuudella tarkoitetaan rikoslain 30 luvun 11 §:n nojalla liike- tai ammattisalaisuutta taikka muuta vastaavaa elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa, jonka elinkeinonharjoittaja pitää salassa ja jonka ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa joko hänelle tai toiselle elinkeinonharjoittajalle, joka on uskonut tiedon hänelle. Yrityssalaisuuden tunnusmerkkejä ovat lainkohdan esitöiden mukaan tiedon haltijan salassapitotahto ja salassapitointressi sekä tiedon tosiasiallinen salassapito (HE 66/1988 vp s. 92).

Käräjäoikeus toteaa, että huoltopöytäkirjat ovat sisältäneet sellaista U Oy:n elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa, jonka yritys on pitänyt salassa. Salassapidolle on ollut selvä intressi. Tietojen siirtyminen kilpailijoiden tietoon on ollut omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa. Huoltopöytäkirjat ovat siten sisältäneet U Oy:lle kuuluvaa yrityssalaisuutta.

R:n ajatuksena on ollut aloittaa huoltotoiminta oman yrityksensä kautta.

R on sähköpostitse ottanut 18.8.2017 toiminimensä SR:n nimissä yhteyttä U Oy:n asiakkaaseen EE Oy:öön ja todennut, että "teillä on hyvinkään tiloissa UPS laite, joka pitää laitteilla sähköä sähkökatkon aikana. Laitteen vuosihuollosta tulee muutaman kuukauden sisään vuosi. Laitteelle olisi hyvä tehdä huolto, sopiiko että palaan lähempänä ajankohtaa uudestaan". Asiakkaan kysymykseen ajankohdasta ja hinnasta R on vastannut: "Huollolla ei ole kova kiire, olisiko marras tai joulukuu hyvä? Kustannus perushuollosta on luokkaa 550 alv 0."

R on 16.8.2017 ottanut sähköpostitse yhteyttä oman yrityksensä nimissä U Oy:n asiakkaaseen Y:n kuntaan ja kirjoittanut: "Y:n terveyskeskuksen UPS. Laite on huollettu alkuvuodesta. Loppuvuodesta olisi hyvä suorittaa huoltokäynti. Laitetaanko ylös ja palataan lähempänä uudestaan." M Y:n kunnasta on vastannut viestiin myöntävästi.

R on 3.8.2017 lähettänyt yrityksensä nimissä sähköpostiviestin PY:hyn ja kirjoittanut tälle U Oy:n asiakkaalle: "PY:ssä on ups laitteita. Mitenkä tämän vuoden huollot? Viime vuosi taisi jäädä välistä, en muista ainakaan että olisi käyty. Itse olen ollut ups laitteiden huoltojen kanssa tekemisissä 10 vuotta."

Todistaja H on toiminut sähköautomaatio-osaston työnjohtajana U Oy:n asiakkaan S Oy:n palveluksessa. Todistaja on kertonut, että S Oy oli hankkinut ups-laitteet U Oy:ltä. R oli ollut yhteyshenkilö laskutusasioissa. Huollot todistaja oli tilannut suoraan U Oy:n työntekijältä LY:ltä. Syksyllä 2017 todistaja oli taas tilannut huollon LY:ltä. R:ltä oli sitten tullut sähköpostiviesti, jossa hän oli tarjonnut huoltopalvelua.

R on H:lle osoitetulla sähköpostiviestillä 12.9.2017 tarjonnut "ups huoltoja pitkällä kokemuksella. Teillä on useampia laitteita - - -. Näiden vuosihuolto lähenee. Toimin nykyään yksityisyrittäjänä, pystyn tarjoamaan ups huollot kokonaisedulliseen hintaan."

Todistaja S on toiminut IT-järjestelmäasiantuntijana V Oy:llä. Todistaja on kertonut, että yhtiön ups-huollot olivat tulleet U Oy:n kautta. Todistaja oli elokuussa 2017 yrittänyt soittaa R:n numeroon. R ei ollut vastannut todistajan soittoon, mutta lähettänyt tekstiviestin, että soittaa takaisin. R ei ollut soittanut takaisin ja todistaja oli soittanut R:lle seuraavana päivänä uudelleen ja kertonut R:lle huoltotarpeesta. R oli luvannut hoitaa asian. R ei ollut maininnut, ettei hän enää ollut U Oy:n palveluksessa. Noin viikon kuluttua todistaja oli lähettänyt R:lle sähköpostiviestin, johon oli tullut automaattinen vastaus, ettei R ole enää U Oy:n palveluksessa. Tämän jälkeen 11.9.2017 oli TR C Oy:stä ottanut yhteyttä ja kertonut saaneensa R:ltä tiedon huoltotarpeesta. C Oy olisi tarjonnut samaa työtä mitä U Oy oli tehnyt.

Todistaja SN on kertonut toimineensa C Oy:n ups-tuotepäällikkönä ja myyntipäällikkönä. R oli ottanut yhteyttä ja kysynyt olisiko C Oy ollut kiinnostunut ostamaan provisiota vastaan vihjeitä asiakkaista.

Käräjäoikeus toteaa, että edellä selostettu kirjallinen näyttö ja henkilötodistelu osoittaa, että R on pyrkinyt oman toiminimensä kautta saamaan U Oy:n asiakkaita omiksi asiakkaikseen ja lisäksi pyrkinyt tekemään sopimuksen erään U Oy:n kilpailijan C Oy:n kanssa asiakashankinnasta. R on toimissaan käyttänyt hyväkseen huoltopöytäkirjojen tietoja, eli asiakkaiden ja näiden yhteyshenkilöiden yhteystietoja, asiakkaiden laitekantatietoja, laitteiden huoltohistoriaa ja huoltotarvetta koskevia tietoja. Nämä tiedot ovat olleet U Oy:n yrityssalaisuutta. R on menetellyt syytteessä tarkoitetulla tavalla. R:n menettely täyttää yrityssalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistön.

Korvausvelvollisuus

1) Todistaja J on kertonut U Oy:ssä tehdystä selvityksestä koskien yhtiön kärsimää vahinkoa. Huoltopöytäkirjoista, joista oli puuttunut vastaava lasku oli materiaalin ja varaosien osalta tiedetty hinnat kun taas huoltotyön osalta ei tiedetty, mitä asiakkaan kanssa oli sovittu. Tältä osin selvityksessä oli arvioitu työstä laskutettava määrä. U Oy:n oli onnistunut laskuttaa asiakkailtaan hieman alle 60 000 euroa. Yhtiön vahingoksi oli jäänyt 70 836,02 euroa.

Käräjäoikeus pitää todistaja J:n kertomusta ja U Oy:n laskelmia sille aiheutetusta vahingosta luotettavina. U Oy:lle luottamusaseman väärinkäytöstä aiheutuneen vahingon määrä on 70 836,02 euroa.

2) Todistaja J on kertonut, että U Oy:n tekemän selvityksen perusteella yhtiön R:n kavalluksen johdosta kärsimä vahinko oli 6 800 euroa. Huoltomiesten kanssa oli selvitetty mitä välineitä he käyttivät työssään ja suuri osa R:ltä palautuneesta omaisuudesta ei ollut hyödynnettävissä U Oy:n toiminnassa.

Käräjäoikeus pitää todistaja J:n selvitystä U Oy:lle aiheutuneesta vahingosta uskottavana. Kavalluksesta on yhtiölle aiheutunut 6 800 euron vahinko.

3) R on teollaan aiheuttanut U Oy:lle 57 809,81 euron suuruisen vahingon. U Oy on kyennyt pienentämään vahinkoaan laskuttamalla osaa asiakkaistaan.

Todistaja J:n kertomuksen nojalla on näytetty, että U Oy:ltä on R:n petosrikoksen seurauksena jäänyt saamatta 38 000 euroa. Tämän määrän R:n on korvattava U Oy:lle.

4) Käräjäoikeus toteaa, että R:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan asiakasmenetyksiä.

Todistaja J on kertonut, että U Oy:n tiedossa on yksi asiakasmenetys R:n menettelyn seurauksena.

U Oy ei ole esittänyt selvitystä siitä, minkälainen menetetty asiakassuhde oli ja miten suuresta laskutuksesta oli ollut kyse. Näissä olosuhteissa käräjäoikeus ei voi arvioida U Oy:n vahingon määrää. Korvausvaatimus yrityssalaisuuden rikkomisen osalta hylätään.

Asianosaiskulut

Todistaja J on kertonut, että U Oy:ssä tehty selvitystyö oli ollut erittäin työläs. Työhön oli tarvittu usean henkilön työpanos. Selitys oli tehty osaksi poliisia varten ja osaksi laskutusta varten. Selvitystyötä oli tehty elokuusta joulukuun puoliväliin 2017. Selvitystyöhön osallistuneilta henkilöiltä oli kysytty miten paljon he olivat käyttäneet työaikaansa työhön. Lisäksi oli otettu huomioon työhön osallistuneiden palkka sivukuluineen. Näin laskien U Oy:n selvittelytyöstä oli aiheutunut yhtiölle 25 000 euron kustannus.

Käräjäoikeus pitää todistaja J:n kertomusta selvitystyöstä ja asianosaiskuluista uskottavana. U Oy:lle on aiheutunut 25 000 euron selvittelykulut.

- - -

Rangaistusseuraamus

R tuomitaan teoistaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rangaistuksen mittaamisessa on vähäisessä määrin alentavana huomioitu se seikka, että R on kohdassa 3 oma-aloitteisesti palauttanut osan laskuttamistaan summista U Oy:n asiakkaille. Rangaistuksen mittaamisen osalta merkityksellisempää olisi ollut mikäli R olisi siirtänyt U Oy:n asiakkailta laskuttamansa varat U Oy:lle, jolloin hän olisi pienentänyt yhtiölle aiheuttamaansa vahinkoa.

- - -

Lopputulos

Tuomiolauselmalla.

Tuomiolauselma

Vastaaja

R

Syyksi luetut rikokset

1. Luottamusaseman väärinkäyttö
01.01.2016 - 31.07.2017
Rikoslaki 36 luku 5 §

2. Kavallus
01.01.2016 - 31.07.2017
Rikoslaki 28 luku 4 § 1-3

3. Törkeä petos
25.05.2016 - 02.08.2017
Rikoslaki 36 luku 2 § 1

4. Yrityssalaisuuden rikkominen
01.08.2017 – 18.09.2017
Rikoslaki 30 luku 5 § 1

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-4
11 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 28.- 31.8.2017
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 16.10.2020

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

- - -

Korvausvelvollisuus

R velvoitetaan suorittamaan U Oy:lle korvauksena:

1) syytekohdassa 1 rikosperusteisena vahingonkorvauksena yhteensä 70 836,02 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.7.2017 lukien,

2) syytekohdassa 2 rikosperusteisena vahingonkorvauksena yhteensä 6 800 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.7.2017 lukien ja

3) syytekohdassa 3 rikosperusteisena vahingonkorvauksena yhteensä 38 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 2.8.2017 lukien.

R velvoitetaan suorittamaan U Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 24 990 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen alkaen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

R velvoitetaan suorittamaan U Oy:lle korvauksena asianosaiskuluista 25 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen alkaen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

- - -

Muut lausunnot

- - -

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Mikael Illman.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Asia Törkeä petos ym.

Valittaja R

Vastapuolet Aluesyyttäjä S ja U Oy

Valitus ja sen täydennys

Vaatimukset

R on vaatinut, että häntä vastaan ajettu syyte kohdan 1 luottamusaseman väärinkäytöstä, kohdan 2 kavalluksesta ja kohdan 4 yrityssalaisuuden rikkomisesta hylätään ja että hänen katsotaan syyllistyneen kohdassa 3 törkeän petoksen asemesta petokseen ja syyte tältä osin enemmälti hylätään. Lisäksi R on vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja että hänen velvollisuutensa suorittaa U Oy:lle vahingonkorvausta alennetaan kohdan 3 osalta 16.979,05 euroon tai että käräjäoikeuden tuomitsemaa korvausvelvollisuutta joka tapauksessa alennetaan. R on vielä vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kohta 1: luottamusaseman väärinkäyttö

R:llä ei ollut ollut sellaista rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitettua asemaa U Oy:ssä, että hänen voitaisiin katsoa syyllistyneen luottamusaseman väärinkäyttöön. R:n työtehtäviin oli kuulunut työntekijänä laskuttaa yhtiön huoltotyöt, mutta laskutuksesta oli aina lopulta vastannut U Oy:ssä R:n yläpuolella organisaatiossa ollut henkilö.

Esitetyn näytön perusteella on epäselvää, oliko R:ltä jäänyt laskuttamatta mitään sellaisia asiakkaiden tilaamia huoltotöitä, jotka olisi ollut mahdollista jo laskuttaa. Osaa väitetyistä laskuttamatta jääneistä töistä ei ollut ollut vielä mahdollista laskuttaa ja osaa näistä töistä asiakkaat eivät olleet edes tilanneet. Osittain laskuttamatta jääminen oli voinut johtua siitä, etteivät huoltomiehet olleet toimittaneet R:lle huoltopöytäkirjoja. Laskutuksesta olivat huolehtineet myös muut kuin R, kuten hänen sijaisensa.

Taloushallinnon järjestelmät olivat olleet pahasti sekaisin U Oy:ssä, minkä lisäksi taloushallinnon henkilöstö oli ollut osaamatonta, kokematonta ja tietämätöntä yrityksen toimintatavoista. Syyksilukemista ei voida perustaa todistaja J:n kertomuksen varaan, koska J ei ollut ollut perillä yrityksen prosesseista eikä toimintatavoista.

Vaikka R:ltä olisi jäänyt laskuttamatta joitakin huoltotöitä, hän ei ollut toiminut tahallisesti eikä siten syyllistynyt rikokseen.

Luottamusaseman väärinkäyttöä koskeva rangaistussäännös on toissijainen, joten R:n syyksi kohdassa 1 luettava menettely ei tule missään olosuhteissa itsenäisesti rangaistavaksi tässä tapauksessa.

Kohta 2: kavallus

R oli palauttanut tai hän oli ollut palauttamassa hallussaan olleen U Oy:n omaisuuden, jota R oli tarvinnut työsuhteen aikana työtehtävissään. R:llä ei ollut itsellään ollut mitään muuta käyttöä U Oy:n omistamille esineille, pois lukien teonkuvauksessa yksilöidyt imuri ja muille eli ES:lle sekä MA:lle ja EA:lle myydyt tavarat. R oli tavanomaisen ja työnantajan hyväksymän käytännön mukaisesti vain lainannut imuria ja hänen tarkoituksenaan oli palauttaa imuri U Oy:lle. R:n muille myymät tavarat oli U Oy:n käytöstä poistettua käyttökelvotonta omaisuutta, jonka R oli kerännyt roskalavalta. R ei ollut hankkinut mitään omaisuutta U Oy:n lukuun. Syyksilukemista ei voida perustaa J:n epäluotettavana pidettävään kertomukseen. R:n kertomusta tukee se, että hän oli säilyttänyt tavaroita kotonaan täysin avoimesti ja vieläpä työantajan merkinnöin. A Oy:lle oli toimitettu näytekappaleita.

Kohta 3: törkeä petos

Teonkuvaus on muutoin sinänsä riidaton, mutta R:n aiheuttaman vahingon määrä on 22.340,81 euroa, arvonlisäverottomana 16.979,05 euroa. R:n tehokas katuminen poistaa teon rangaistavuuden. Rikos ei olisi edes tullut ilmi ilman, että R olisi oma-aloitteisesti palauttanut rahoja. R ei ollut tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä eikä petos ole kokonaisuutena arvosteltuna törkeä.

Kohta 4: yrityssalaisuuden rikkominen

R:llä oli ollut työtehtäviään varten talletettuna U Oy:n huoltopöytäkirjat pilvipalveluun, joka ei ollut ollut U Oy:llä käytössä. R ei ollut työsuhteen päättymisen jälkeen ilmaissut tai käyttänyt tietoja, jotka hän oli pyrkinyt ainoastaan poistamaan. R:llä oli työsuhteen päättymisen jälkeen ollut vapaasti oikeus käyttää hänelle karttunutta tietotaitoa ja yleistä ammattitaitoa ja siten kilpailla U Oy:n kanssa. R oli hyödyntänyt omassa liiketoiminnassaan vain julkisia yhteystietoja.

Rangaistusseuraamus

Rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon R:n ensikertalaisuuden ohella se, että hän oli oma-aloitteisesti palauttanut osan kohdassa 3 tarkoitetuista rahavaroista ja olisi palauttanut niistä loputkin ilman väliin tullutta takavarikkoa. Lisäksi rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon ne muut seuraamukset, jotka teoista on aiheutunut R:lle, eli vaikutukset hänen liiketoimintaansa. Tuomittua rangaistusta tulee alentaa merkittävästi.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Kohta 1: Väitetystä rikoksesta aiheutuneen vahingon määrästä ei ole esitetty luotettavaa selvitystä. Tuomittua korvausta tulee merkittävästi alentaa.

Kohta 2: U Oy on saanut suurimman osan tavaroistaan takaisin. Väite siitä, ettei tavaroita olisi ollut mahdollista enää hyödyntää liiketoiminnassa, on perusteeton. Tavaroita oli käytetty vain töissä. Käytöstä poistetuilla tavaroilla ei ollut ollut arvoa U Oy:lle. Tavarat olivat olleet joka tapauksessa käytettyjä ja R oli käyttänyt niitä työtehtävissään, joten niiden arvo oli ollut enintään 1.500 euroa.

Kohta 3: R oli palauttanut 35.469 euroa U Oy:n asiakkaille. Vahingon määrä on 22.340,81 euroa, mikä määrä sisältää arvonlisäveron. R:n korvattavaksi tuleva arvonlisäveroton määrä on siten 16.979,05 euroa. U Oy:llä oli ollut velvollisuus rajoittaa vahinkojaan ja laskuttaa asiakkaitaan. U Oy ei saa myöskään hyötyä vahinkotapahtumasta (ns. rikastumiskielto).

Asianosaiskulut: Vaaditut kulut ovat ylimitoitettuja. Työntekijät olivat hoitaneet normaaleja työtehtäviään, eikä niitä tule korvata asianosaiskuluina.

Syyttäjän vastaus

Vaatimukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään ja R velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudesta.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön oikein ja päätynyt asiassa oikeaan lopputulokseen.

Kohta 1: luottamusaseman väärinkäyttö

R:llä oli ollut itsenäinen toimivalta talousasioissa ja siten sellainen asema U Oy:ssä, että hän on voinut syyllistyä luottamusaseman väärinkäyttöön. R oli peittääkseen kohdan 3 petosrikosta merkinnyt toimituksia asiakkaille näyte- ja takuutoimituksiksi. R:n syyksi luettava laajamittainen ja tahallinen menettely sisältää siten tältä osin sellaisia piirteitä, jotka eivät tule rangaistuiksi osana kohdan 3 törkeää petosta. Tämä R:n tekemä varastokirjanpidon "korjailu" tulee erikseen rangaista osana luottamusaseman väärinkäyttöä. Laskuttamatta jääminen ei ollut johtunut R:n väittämistä syistä.

Kohdat 2 ja 3: kavallus ja törkeä petos

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Kohdan 3 osalta R oli tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä, jonka määrää arvioidaan niiden olosuhteiden perusteella, jotka ovat vallinneet R:n rikollisen menettelyn aikana. Se, että R on myöhemmin palauttanut U Oy:n asiakkaille osan näiltä omalle tililleen laskuttamista määristä, ei vähennä U Oy:n vahinkoa. U Oy on joutunut laskuttamaan asiakkaitaan uudelleen vähentääkseen aiheutunutta vahinkoa.

Kohta 4: yrityssalaisuuden rikkominen

U Oy:n huoltopöytäkirjat olivat sisältäneet sellaista yrityksen elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa, jota yritys oli pitänyt salassa. R oli käyttänyt hyödykseen huoltopöytäkirjoihin sisältyneitä tietoja U Oy:n asiakasyritysten laitekannoista ja huoltojen ajankohdista. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että yritysten yhteystiedot olivat olleet saatavilla myös julkisista lähteistä. Huoltopöytäkirjoja koskevat tiedostot oli luotu 29.7.2017, kun R:n työsuhde oli päättynyt 31.7.2017. R oli lähettänyt työtarjouksia vain niille tahoille, joille U Oy oli aiemmin tehnyt huoltotöitä ja joita koskevat huoltopöytäkirjat olivat löytyneet R:n tietokoneelta.

Rangaistusseuraamus

Tuomittu rangaistus ei ole liian ankara. Rangaistuksen mittaamisessa on riittävässä määrin huomioitu R:n menettely petoksella hankittujen rahavarojen palauttamisen osalta.

U Oy:n vastaus ja kirjallinen lausuma

Vaatimukset

U Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja R velvoitetaan korvaamaan yhtiön asianosais- ja oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 21.947 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

U Oy on aiemmasta poiketen ilmoittanut hovioikeudelle toimittamassaan kirjallisessa lausumassa 25.10.2019, että yhtiön korvausvaatimus on kohdan 1 osalta 54.952,02 euroa ja että R:n korvausvelvollisuus voidaan valituksen johdosta alentaa tähän määrään.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön oikein ja päätynyt asiassa oikeaan lopputulokseen.

Kohta 1: luottamusaseman väärinkäyttö

R oli toiminut U Oy:n tehoelektroniikkatuotteiden huoltopäällikkönä ja hänen tehtävänään oli yksin vastata siitä, että hänen alaisuudessaan työskennelleiden huoltoteknikoiden asiakkaille tekemä työ ja asiakkaille tapahtunut muu myynti tulee laskutetuksi. R:n asema oli ollut keskeinen laskutuksessa, jonka vuosittainen suuruusluokka oli ollut 350.000-400.000 euroa, ja hän oli päättänyt, keneltä, mitä ja milloin laskutetaan. R:llä oli siten ollut rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitettu luottamusasema, jossa hänen tehtävään oli ollut U Oy:n taloudellisten asioiden hoitaminen. R:n toimet eivät liity yksinomaan muun rikollisen toiminnan peittelyyn ja kyse on itsenäisesti rangaistavasta menettelystä.

R oli menetellyt tahallisesti, kun otetaan huomioon laskuttamatta jätettyjen huoltotöiden määrä: 1.1.2016 – 31.7.2017 R oli jättänyt laskuttamatta 108.000 euroa huoltotöitä. R:n kertomus siitä, mitä oli jätetty laskuttamatta ja mistä syistä, on asian käsittelyn eri vaiheissa vaihdellut, eikä se siten ole uskottava. R:n hallusta oli löydetty huoltopöytäkirjat, joiden hän oli väittänyt puuttuneen. Muutkin R:n väitteet ovat perusteettomia ja epäuskottavia. R:llä olisi ollut halutessaan mahdollisuus hoitaa vastuullaan ollut laskutustyö asianmukaisesti siten kuin hän oli hoitanutkin ennen vuotta 2016.

Kohdat 2: kavallus

R oli työskennellyt U Oy:ssä huoltopäällikkönä eli toimihenkilönä. Tässä työssään R ei ollut tarvinnut työkaluja tai muitakaan tarvikkeita. U Oy ei ole tietoinen siitä, että R olisi pyrkinyt palauttamaan U Oy:lle hallussaan olleen tämän omaisuuden työsuhteen päättymisen jälkeen. R:llä olisi ollut mahdollisuus palauttaa nämä esineet samalla, kun hän oli palauttanut työpuhelimensa ja työtietokoneensa. R:llä ei ollut ollut lupaa myydä U Oy:n omaisuutta. Omaisuus ei ollut ollut käyttökelvotonta eikä siten arvotonta.

Kohta 3: törkeä petos

Ottaen huomioon teon kohteena olleen rahamäärän suuruus ja se, että R oli tehnyt rikoksen käyttäen hyväkseen erityistä luottamusasemaa, kyse on törkeästä petoksesta.

Kohta 4: yrityssalaisuuden rikkominen

R oli lähestynyt asiakasyrityksiään viittaamalla markkinointisähköposteissaan asiakkaiden UPS-laitteiden ominaisuuksiin ja huoltohistoriaan. Huoltopöytäkirjoista oli ilmennyt asiakkaita koskevat tiedot mukaan lukien heidän laitekantansa ja huoltohistoriansa. Kyse oli tältä osin U Oy:n liikesalaisuuksista, eikä niiden voida katsoa olevan osa R:n yleistä ammattitaitoa. R oli oikeudettomasti käyttänyt omassa liiketoiminnassaan hyväkseen U Oy:n liikesalaisuuksia.

Rangaistusseuraamus ja vahingonkorvausvelvollisuus

Tuomittu rangaistus on oikea.

R on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot täysimääräisesti.

U Oy on saanut laskutettua asiakkailtaan osan laskuttamatta jääneistä töistä, mistä syystä yhtiön korvausvaatimus voidaan kohdan 1 osalta alentaa 54.952,02 euroon. Kohdan 3 osalta vahingon määrä on 38.000 euroa.

Pääkäsittely ja sen jälkeen annetut kirjalliset lausumat

Hovioikeus on 15.1.2020 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Pääkäsittelyn jälkeen hovioikeus on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 13 §:n nojalla pyytänyt 24.1.2020 osapuolilta kirjalliset lausumat siitä, täyttääkö kohdan 3 syytteen teonkuvaus petosta koskevan rikoslain 36 luvun 1 §:n tunnusmerkistöä, koska syytteen mukaan R on erehdyttänyt U Oy:n asiakkaita taloudellisen vahingon aiheutuessa syytteen mukaan U Oy:lle.

Syyttäjä ja U Oy ovat 31.1.2020 toimittaneet hovioikeudelle lausumansa ja R 5.2.2020. Syyttäjä ja U Oy ovat katsoneet, että syytteen teonkuvaus kohdassa 3 täyttää petoksen tunnusmerkistön. R on puolestaan katsonut, ettei syytteen teonkuvauksessa yksilöity menettely täytä petoksen tunnusmerkistöä, koska U Oy:n asiakkailla ei ole ollut rikoslain 36 luvun 1 §:ssä tarkoitettua mahdollisuutta määrätä U Oy:n taloudellisista eduista.

Hovioikeudessa on siten ollut riitaista myös se, täyttääkö syytteen teonkuvaus kohdassa 3 ylipäänsä petosta koskevan rikoslain 36 luvun 1 §:n mukaisen tunnusmerkistön.

Syyttäjä on toissijaisesti vaatinut syytekohdassa 3 rangaistusta R:lle luottamusaseman väärinkäytöstä seuraavan teonkuvauksen mukaisesti:

3. Luottamusaseman väärinkäyttö

Rikoslaki 36 luku 5 §

R, jonka tehtävänä on ollut hoitaa U Oy:n huoltotöiden laskutusta, on väärinkäyttänyt luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta ja siten aiheuttanut vahinkoa U Oy:lle, jonka asioita hänen on tullut hoitaa.

R on toimiessaan U Oy:n laskutuksesta vastaavana huoltopäällikkönä erehdyttänyt työnantajansa U Oy:n asiakkaita lähettämissään sähköposteissa ja laskuissa maksamaan U Oy:lle kuuluvat laskusuoritukset R:n omalle tilille. R on sähköpostitse ja laskuilla ilmoittanut yhteensä 24 asiakkaalle, että U Oy:n laskutus hoidetaankin yhteistyökumppanin kautta ja toimittanut tämän jälkeen asiakkaille laskun, jonka mukaan suoritus on tullut R:lle kuuluvalle toiminimelle, SR:lle. R on tällä tavoin laskuttanut 27 U Oy:n myyntiin kuuluvaa huoltotyötä yhteisarvoltaan 57.809,81 euroa saaden suoritukset omalle tililleen. R on myöhemmin palauttanut 16 asiakkaalle yhteensä 35.469 euroa hyvityslaskujen perusteella. R on menettelyllään aiheuttanut U Oy:lle 57.809 euron suuruisen taloudellisen vahingon.

R on kiistänyt syytteen luottamusaseman väärinkäytöstä kohdassa 3 katsoen, ettei hänellä ole ollut laissa tarkoitettua luottamusasemaa. R on katsonut, että hänet voidaan velvoittaa kohdissa 1 ja 3 suorittamaan vahingonkorvausta U Oy:lle vain siltä osin kuin hänen katsotaan syyllistyneen rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn.

Todistelu hovioikeudessa

Asiassa on esitetty sama todistelu kuin käräjäoikeudessa. R:ää ja H:ta kuultaessa on luettu otteita heidän esitutkintakertomuksistaan. Lisäksi R ja U Oy ovat esittäneet pöytäkirjasta ilmenevällä tavalla uutta kirjallista todistelua hovioikeudessa.

- - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeudessa vastaanotetusta henkilötodistelusta ja näytön arvioinnin lähtökohdista

Hovioikeudessa vastaanotettu henkilötodistelu

R, SN, S, N, H ja J ovat kertoneet asian ratkaisemisen kannalta olennaisista seikoista käräjäoikeuden tuomioon kirjatulla tavalla. Heidän kertomustensa sisältöä on tarvittaessa selostettu jäljempänä näytön arvioinnin yhteydessä.

Todistustaakka ja näytön arvioinnin oikeusohjeet

Todistustaakka ja näytön arvioinnin oikeusohjeet perustuu. Lainkohdan 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

Tuomioistuimen on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä.

Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan 2013:96 todennut (kohta 6), että näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava asiassa esitettyjen muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa. Samassa ennakkoratkaisussa korkein oikeus on edelleen lausunut (kohta 9), että rikosasiassa vastaaja voi kertomuksellaan ja väitteillään sekä näitä koskevilla todisteilla pyrkiä horjuttamaan käsitystä syytteen tueksi esitetyn todistelun eli tuossa tapauksessa asianomistajan kertomuksen oikeellisuudesta taikka vastaaja voi kertomuksellaan tarjota vaihtoehtoisen tapahtumien selityksen. Vastaajan ei edellytetä puolustautuakseen voivan esittää vastanäyttöä syyttäjän todistelulle taikka kykenevän esittämään vakuuttavaa todistelua oman kertomuksensa paikkansapitävyydestä. Vastaajan kertomusta on arvioitava sen kannalta, onko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumienkulku olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella poissulkea. Lopuksi arvioitavaksi jää, riittääkö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen.

Syyksilukeminen

Kohta 1: luottamusaseman väärinkäyttö

Rikoslain 36 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa 1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai 2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Säännös koskee lain esitöiden (HE 66/1988 vp s. 137) mukaan kaikkia tekijöitä, joiden tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita. Toisaalta esitöissä todetaan (s. 137-138), että työsopimuslaissa tarkoitetussa työsopimussuhteessa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena. Ehdotettu säännös ei ole yleensä tarkoitettu sääntelemään työntekijän ja työnantajan välistä suhdetta. Poikkeuksellisesti työntekijälläkin saattaisi olla ehdotetussa säännöksessä edellytetty luottamusasema, jos hänen toimenkuvaansa kuuluu, että hän voi itsenäisesti ja työnantajaa sitovin vaikutuksin päättää joistakin tämän taloudellisista tai oikeudellisista asioista. Tällainen asema saattaisi olla esimerkiksi yhdistyksen lainoppineella asiamiehellä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tekijäasema on arvioitava jokaisessa tapauksessa huolellisesti kiinnittämällä huomiota tehtävän itsenäisyyteen, toimivaltuuksien laajuuteen ja niiden taloudellisten tai oikeudellisten asioiden sisältöön, joista henkilön katsovaan voivan päättää ja vastata ja että esimerkiksi yhtiön varastokirjanpidosta vastaavalla henkilöllä voisi olla tällainen asema (ks. Tapani, Luottamusaseman väärinkäyttö. DL 2008 s. 455-458).

Asiassa on ollut riidatonta, että R on työskennellyt U Oy:ssä huoltopäällikkönä ja hänen tehtävänään on ollut kirjata työmääräykset yrityksen järjestelmiin, jolloin ne ovat siirtyneet laskutukseen. R:n työtehtäviin on kuulunut laskuttaa alaistensa huoltoteknikoiden yhtiön asiakkaille tekemät työt, laitteet, tarvikkeet ja varaosat.

R:n ja J:n kertomalla tavalla R:n esimies on ollut liiketoimintajohtaja Y, joka on työskennellyt Vantaalla. J on kertonut, ettei R:n esimiehellä ole ollut edellytyksiä seurata sitä, millä tavalla R hoitaa hänen vastuullaan olleen laskutuksen eli laatiiko R huoltomiesten hänelle toimittamien huoltopöytäkirjojen ja muiden laskutuksessa tarvittavien tietojen perusteella U Oy:n asiakkaille laskut.

R:llä on R:n, N:n ja J:n pitkälti yhdensuuntaisten kertomusten perusteella näytetty olleen U Oy:n liiketoiminnan kannalta itsenäinen ja vastuullinen asema, jossa hän on yksin vastannut U Oy:n huoltotöiden laskutuksesta ja siten U Oy:n taloudellisten asioiden hoitamisesta. Yksin R on U Oy:n hallinnossa tiennyt hänelle toimitettujen huoltopöytäkirjojen ja muiden huoltomiesten hänelle laskuttamista varten toimittamien tietojen perusteella, mitä U Oy:n asiakkailta on kulloinkin tullut laskuttaa. R on siten sisällöllisesti vastannut huoltotöiden laskutusprosessista. Tätä arviointia R:n itsenäisestä vastuullisesta asemasta ei muuta se, että asiakkaiden asiakkuuksien perustamiseen, kuten myös asiakkaiden tosiasialliseen laskutukseen, on R:n ohella osallistunut yhtiön taloushallinnossa myös muita henkilöitä. Näillä ei ole ollut edellytyksiä tai edes syytä epäillä R:n laskutusta varten antamien tietojen oikeellisuutta saati sitä, ettei R laskuttaisi kaikkia U Oy:n asiakkaita täysimääräisesti tehdyistä huoltotöistä ja myydyistä laitteista, tarvikkeista ja varaosista.

Syyttäjän ja U Oy:n kirjallisessa todisteessa 2 on selvitys niistä laskuttamattomista huoltotöistä, joihin liittyvät huoltopöytäkirjat ovat olleet R:n hallussa. J on kertonut, että U Oy:n controller MN on laatinut selvityksen laskuttamattomista töistä, laitteista, tarvikkeista ja varaosista. U Oy on J:n mukaan vielä käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen tarkastanut huoltopöytäkirjoja vastaavan laskutuksen. Tämän työn olivat kuitenkin tehneet eri henkilöt kuin aiemmin ja U Oy oli pyrkinyt nyt löytämään laskuja vastaavat huoltopöytäkirjat.

U Oy on hovioikeudessa korjannut kirjallisena todisteena 2 esitettyä selvitystä siltä osin, että laskuttamatta jätetyistä asiakkaista on poistettu BP, KT, RK, L, RT ja SE. U Oy:n selvitysten mukaan R:n vastuulla olleiden ja laskuttamatta jääneiden töiden, laitteiden, tarvikkeiden ja varaosien arvo on ollut yhteensä 54.952,02 euroa. Tässä on huomioitu R:n esittämät väitteet. J:n mukaan tähän määrään ei sisälly epäselviä eriä.

J on kertonut U Oy:n tekemien selvitystöiden tarkemmasta laajuudesta ja laadusta. U Oy on käynyt läpi kaikki R:n hallusta löydetyt huoltopöytäkirjat vuosilta 2016-2017 ja verrannut näitä huoltopöytäkirjoja U Oy:n laskutukseen. Käräjäoikeuden tuomion jälkeen selvitys on vielä tehty eri henkilöiden toimesta uudestaan ja siinä on huomioitu R:n väitteet laskutetuista töistä, laitteista, tarvikkeista ja varaosista. Tällöin laskutusta on verrattu huoltopöytäkirjoihin. J:n kertomus ja sen perustana olevat U Oy:n mittavat selvitykset tukevat vahvasti sitä johtopäätöstä, että R on 1.1.2016-31.7.2017 laiminlyönyt laskuttaa U Oy:n asiakkaita 54.952,02 euron arvosta. Tältä osin kyse on eri laskutuksesta kuin syytekohdassa 3 (ks. KKO 1995:172 ja KKO 2015:33).

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätöksen siitä, että R:llä on ollut laissa tarkoitettu luottamusasema ja että R on kohdassa 1 syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön seuraavasti:

R, jonka tehtävänä on ollut hoitaa U Oy:n huoltotöiden laskutusta, on 1.1.2016 - 31.7.2017 Porissa väärinkäyttänyt luottamusasemaansa jättämällä tehtävänsä osaksi hoitamatta ja siten aiheuttanut 54.952,02 euron suuruisen vahingon U Oy:lle, jonka asioita hänen on tullut hoitaa.

Kohta 2: kavallus

Asiassa on ollut riidatonta, että R:n hallusta on työsuhteen päättymisen eli 31.7.2017 jälkeen 28.8. ja 30.8.2017 takavarikoitu syytekohdassa 2 yksilöity omaisuus, kuten käräjäoikeus on katsonut (tuomion s. 14). R on myynyt U Oy:ltä ottamaansa omaisuutta syytekohdassa 2 väitetyllä tavalla.

J on hovioikeudessa kertonut, että U Oy:ssä oli selvitetty R:n ostot teholiiketoimintaan liittyen puolentoista vuoden ajalta. R:n hallusta takavarikoitu omaisuus oli hankittu W Oy:stä. R:n autotallista takavarikoidusta omaisuudesta muun muassa led-polttimot, öljysprayt ja tiivistemassat olivat olleet U Oy:n liiketoiminnan kannalta tarpeettomia. R ei ollut J:n mukaan yrittänyt palauttaa U Oy:lle hallussaan ollutta yhtiön omaisuutta.

R:n kertomus siitä, että hän olisi yrittänyt esimiehelleen lähettämällä tekstiviestillä selvittää, kuinka hän palauttaa U Oy:n omaisuuden takaisin yhtiölle, ei ole uskottava. R:llä olisi ollut tilaisuus palauttaa omaisuus U Oy:lle samalla kun R on palauttanut työnantajalleen työssä käyttämänsä tietokoneen ja matkapuhelimen.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen kohdan 2 kavalluksen osalta.

Kohta 3: törkeä petos

Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai 4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Lain esitöiden (HE 66/1988 vp s. 132) mukaan petoksen tunnusmerkistöön kuuluvan taloudellisen vahingon ei välttämättä tarvitsisi kohdata erehtynyttä itseään. Vahinko voisi aiheutua myös sille, jonka eduista erehtyneellä henkilöllä on ollut mahdollisuus määrätä. Ehdotus ei siis edellyttäisi varsinaista sopimukseen perustuvaa toimeksiantosuhdetta erehtyneen ja vahingonkärsijän välillä. Oikeuselämässä ilmenee järjestelyjä, joissa joillakin henkilöillä on ilman eri valtuutustakin tosiasiallinen mahdollisuus määrätä toisten taloudelliseen asemaan välittömästi vaikuttavista seikoista. Esitöiden mukaan olennaista olisi se, että erehdys, määräämistoimi ja aiheutunut vahinko ovat keskenään syy-yhteydessä. Syy-yhteyden tulisi olla välitön. Jotta kysymyksessä olisi petos, erehtyneen olisi tavallaan toimittava vahingonkärsijän puolesta, joskaan ei välttämättä sopimukseen perustuen.

Oikeuskirjallisuudessa on tuotu petosrikosten arvioinnin yhteydessä esille, että liike-elämässä voi olla järjestelyjä, joissa joillakin henkilöillä on ilman eri valtuutustakin tosiasiallinen mahdollisuus määrätä toisten taloudelliseen asemaan välittömästi vaikuttavista seikoista (Tapani, Keskeiset rikokset (4. uudistettu painos. Helsinki 2018), s. 638). Vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa (Ståhlberg, Petoksesta (Helsinki 1965), s. 108) on päädytty puoltamaan tulkintaa, että erehdytetyllä velallisella on saamisoikeuden osalta tosiasiallinen mahdollisuus määrätä velkojansa taloudellisista eduista ja että kyse olisi petoksesta, jos velallinen erehdytetään maksamaan velka väärälle velkojalle oikean velkojan kärsiessä vahingon.

Hovioikeudessa on ollut riidatonta, että R on menetellyt syytteen teonkuvauksessa kuvatulla tavalla petollisesti laskuttaen U Oy:n 24 asiakkaalta U Oy:n saatavia omalle toiminimelleen SR:lle 57.809,91 euroa, joista R on hyvittänyt 16 asiakkaalle 35.469 euroa.

Kohdan 3 törkeää petosta koskevan syytteen lähtökohta on syytteen teonkuvauksen mukaisesti ollut se, että R on erehdyttänyt U Oy:n asiakkaita ja näillä erehdyttämistoimilla R on aiheuttanut U Oy:lle taloudellista vahinkoa. Syyttäjä on syytteessään lähtenyt siitä, että U Oy:n asiakkailla on ollut tosiasiallisesti mahdollisuus määrätä U Oy:n taloudellisista eduista.

Hovioikeus katsoo, että U Oy:n taloudellinen vahinko on välittömästi syntynyt sen seurauksena, että R on petollisessa tarkoituksessa erehdyttänyt U Oy:n asiakkaat maksamaan U Oy:n saatavat oman toiminimensä SR:n tilille väittäen valheellisesti, että tästä maksujärjestelystä olisi sovittu U Oy:n kanssa. Kun otetaan huomioon se, että R:n tarkoituksena on nimenomaisesti ollut vahingoittaa U Oy:tä ja hankkia petollisesti sen kustannuksella itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, on perusteltua päätyä siihen, että tämän kaltainen saamisoikeuden velallisen erehdyttäminen ja siitä välittömästi seuraavan vahingon aiheuttaminen saamisoikeuden oikealle velkojalle, täyttää rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin tunnusmerkistön. Erehdyksen, määräämistoimen ja aiheutuneen vahingon välillä on esitöissä vaaditulla tavalla välitön syy-yhteys. Samanaikaisesti kun U Oy:n asiakas on maksanut laskusaatavan Toiminimi SR:lle ja kun petosrikos on täyttynyt, saatavan oikea velkoja eli U Oy on kärsinyt laskutettua määrää vastaavan vahingon. U Oy:n asiakkailla on siten ollut tosiasiallinen mahdollisuus määrätä vahingon kärsineen eli U Oy:n taloudellisista eduista maksamattomien laskusaatavien osalta laissa tarkoitetulla tavalla.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen kohdan 3 törkeän petoksen osalta.

Kohta 4: yrityssalaisuuden rikkominen

Asiassa on ollut riidatonta, että R:n hallusta on työsuhteen päättymisen jälkeen takavarikoitu rikosteknisessä tutkinnassa yksilöidyt U Oy:n huoltopöytäkirjat, jotka ovat olleet tallennettuina R:n henkilökohtaiselle tietokoneelle ja joista ilmenevät asiakkaiden yhteystiedot, laitekantatiedot ja seuraavan huoltotarpeen päivämäärä. Tiedostot on luotu 29.7.2017. U Oy on pitänyt nämä huoltopöytäkirjat salassa ulkopuolisilta.

Riidatonta on edelleen ollut, että R on elo-syyskuussa 2017 lähestynyt sähköpostitse useita U Oy:n asiakkaita saadakseen nämä toiminimensä asiakkaiksi. R:n hallusta on takavarikoitu näitä U Oy:n asiakkaita koskevat huoltopöytäkirjat. Rikosteknisestä tutkinnasta ilmenevät kyseisiä asiakkaita koskevat huoltopöytäkirjat ja R:n asiakkaille lähettämät viestit.

Hovioikeus toteaa, että rikoslain 30 lukua on muutettu liikesalaisuuslain myötä lailla (605/2018), joka on tullut voimaan 15.8.2018. Koska rikoslakiin ei ole tehty aineellisoikeudellisia muutoksia vaan ainoastaan yhtenäistetty liikesalaisuus-käsitteistöä eli tehty lakiteknisiä muutoksia (HE 49/2018 vp s. 125-126), tässä asiassa sovelletaan tekohetkellä voimassa ollutta lakia (769/1990, 54/1993, 61/2003).

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen kohdan 4 yrityssalaisuuden rikkomisen osalta.

Rangaistuksen mittaaminen

Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus on yleisen rangaistuskäytännön mukainen, eikä tuomittua rangaistusta ole syytä alentaa kohdassa 1 tehdyn syyksilukemista koskevan muutoksen johdosta. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen rangaistuksen mittaamisen osalta.

Vahingonkorvaus ja vakuustakavarikko

Vahingonkorvausvelvollisuus

J on kertonut, että U Oy oli kaikin kohtuullisin tavoin pyrkinyt syytekohdissa 1 ja 3 laskuttamaan asiakkaitaan, jos se vain oli ollut mahdollista ottaen huomioon myös se, että U Oy:lle oli ollut tärkeää säilyttää asiakassuhde. Tätä laskutustyötä oli vaikeuttanut erityisesti se, että kohdassa 1 laskuttamatta jättämisestä oli saattanut kulunut jopa puolitoista vuotta ja että huoltotyön oli saattanut asiakkaan puolesta tilata jokin toinen taho. Lisäksi U Oy:llä ei ollut kaikilta osin tiedossa huoltotyöstä sovittuja hintoja eikä huoltoon käytetyn työn määrää. U Oy oli pyrkinyt käyttämään keskimääräisiä työmääriä laskuttaessaan asiakkaita. U Oy:n tehoelektroniikan liiketoiminnan laskutus oli syytteessä tarkoitettuna tekoajankohtana selvästi laskenut, vaikka huoltohenkilöstöllä oli ollut täystyöllisyys ja he olivat toimittaneet huoltopöytäkirjat R:lle laskutusta varten. J:n mukaan vuonna 2015 laskutus oli ollut 350.000 euroa, josta se oli laskenut 260.000 euroon vuonna 2016 ja edelleen 200.000 euroon vuonna 2017. R:lle oli alkuvuonna 2017 huomautettu liikevaihdon huomattavasta laskusta ja laskutuksen viiveistä (U Oy:n kirjalliset todisteet 24 ja 33-35). Arvonlisäveroton vahinko on kohdassa 1 J:n mukaan 54.952,02 euroa.

Kohdan 3 osalta U Oy oli J:n mukaan pyrkinyt laskuttamaan ne asiakkaat, joille R ei ollut palauttanut rahoja. Poliisi oli sittemmin kehottanut U Oy:tä olemaan laskuttamatta asiakkaita, joita R oli laskuttanut mutta sittemmin hyvittänyt laskut eli palauttanut rahat. U Oy oli halunnut pitää hyvät suhteet asiakkaisiinsa, joita U Oy:n huoltopäällikkönä työskennellyt R oli erehdyttänyt. Arvonlisäveroton vahinko on kohdassa 3 J:n mukaan 38.000 euroa.

J:n kertomusta U Oy:n vahingoista tukevat U Oy:n tekemät selvitykset kohdassa 1 laskuttamatta jääneistä töistä. Kohdan 3 osalta on riidatonta, että R on oikeudettomasti laskuttanut U Oy:n 24 asiakkaalta yhtiön saatavia omalle toiminimelleen SR:lle yhteensä 57.809,91 euroa ja aiheuttanut tätä vastaavan arvonlisäverottoman 46.620,90 euron vahingon U Oy:lle, jonka U Oy on saanut rajattua 38.000 euroon. U Oy:lle aiheutuneen vahingon määrän arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, mitä R on sittemmin palauttanut U Oy:n asiakkaille.

Vaikka U Oy:llä on ollut velvollisuus pyrkiä rajoittamaan sille aiheutuneita vahinkoja, on selvää, että U Oy on joutunut tässä vaikeasti selvitettävässä ja osin pitkään jatkuneessa tilanteessa arvioimaan myös asiakassuhteiden jatkuvuuteen liittyviä näkökohtia harkitessaan sitä, missä määrin yhtiö voi ryhtyä perimään asiakkailtaan joko mahdollisesti jo pidemmän aikaa perimättä olleita suorituksia (kohta 1) tai jo kertaalleen maksettuja ja sittemmin palautettuja maksuja (kohta 3). Tilanne on ollut U Oy:lle vaikea, eikä R ole näyttänyt yhtiön omalla huolimattomuudellaan osaksikaan aiheuttaneen vahinkojaan. Näin ollen R on kohdissa 1 ja 3 velvollinen korvaamaan U Oy:n vahingot nyt hovioikeudessa vaaditulla tavalla täysimääräisesti.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen kohtien 2 ja 3 korvausvelvollisuuden osalta. Kohdan 1 osalta R:n korvausvelvollisuus alennetaan U Oy:n hovioikeudessa vaatimaan määrään.

- - -

Oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudesta

U Oy:n korvattavat asianosaiskulut käräjäoikeudesta

J:n mukaan U Oy:ssä oli tehty suuri määrä työtä asian selvittämiseksi. Yhtiössä oli kirjattu ylös kunkin eri henkilön asian selvittämiseen käyttämä työaika ja palkka sivukuluineen.

J:n kertomusta siitä, että asian selvittäminen oli ollut työlästä ja aikaa vievää, ei ole syytä epäillä. U Oy:n asianosaiskuluista ei ole kuitenkaan esitetty todisteena yksilöityä laskelmaa, josta olisi ilmennyt eri henkilöiden asian selvittämiseen käyttämä aika ja näiden eri henkilöiden tuntipalkan määrä. U Oy:llä on todistustaakka asianosaiskulujen määrästä ja epäselvässä tilanteessa asia on ratkaistava R:n eduksi. Ottaen huomioon R:n syyksi luetun menettely laatu ja laajuus kohdissa 1-4 ja U Oy:n laatimien selvitysten tarkempi laatu ja niiden todennäköisesti vaatima työmäärä hovioikeus arvioi korvattavien asianosaiskulujen kohtuulliseksi määräksi 15.000 euroa. Tämä vastaa noin neljän viikon täysipäiväistä työmäärää 100 euron arvonlisäverottomalla tuntilaskutuksella, mitä on tarkemman selvityksen puuttuessa pidettävä riittävänä korvauksena U Oy:lle asianosaiskuluista.

- - -

Tuomiolauselma

Eri lehdellä.

Tuomilauselma

Vastaaja

R

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

1. Luottamusaseman väärinkäyttö 01.01.2016 - 31.07.2017
Syyksilukemista muutettu
Rikoslaki 36 luku 5 §

Korvausvelvollisuus

R:n velvollisuus suorittaa U Oy:lle vahingonkorvausta kohdan 1 luottamusaseman väärinkäytön perusteella alennetaan tuomitusta 70.836,02 eurosta U Oy:n hovioikeudessa vaatimaan 54.952,02 euroon.

R:n velvollisuus korvata U Oy:n asianosaiskulut käräjäoikeudesta alennetaan tuomitusta 25.000 eurosta hovioikeuden kohtuulliseksi harkitsemaan 15.000 euroon.

Korvauksille on maksettava viivästyskorkoa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla.

Muut lausunnot

Vakuustakavarikon osalta ovat voimassa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät määräykset.

Muilta osin R:n valitus hylätään, eikä käräjäoikeuden tuomiota muuteta.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

R velvoitetaan korvaamaan U Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 16.800 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

- - -

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Pirkko Loukusa ja Hagar Nordström.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen

+