THO:2020:4

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A oli sylkäissyt virkatehtävää suorittavaa poliisia kasvoihin ilmoittaen, että hänellä on C-hepatiitti. Sylkeä oli mennyt poliisin suuhun ja silmään, ja poliisi oli joutunut olemaan puoli vuotta C-hepatiittiseurannassa. Kysymys siitä voidaanko sylkäisyä pitää rikoslain 16 luvun 1 §:ssä tai 2 §:ssä tarkoitettuna väkivallan käyttämisenä.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 20.2.2019

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
- - -

19.02.2017 Hämeenlinna

A on käyttänyt väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen eli poliisin jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen.

Hätäkeskukselle oli ilmoitettu A:n olevan itsetuhoisena autossaan, minkä johdosta vanhempi konstaapeli B on lähtenyt virkatehtävälle. A on tavattu istumassa autossaan ja poliisit ovat yrittäneet puhumalla saada sekavan A:n ulos autostaan. Koska A ei ole suostunut nousemaan autosta, ovat poliisit käsistä vetämällä ryhtyneet nostamaan A:ta autosta. A:n päästyä jaloilleen, on hän sylkäissyt konstaapeli B:tä suoraan kasvoihin ilmoittaen, että hänellä on C-hepatiitti. A:n sylkeä on mennyt B:n suuhun ja silmään ja B on joutunut olemaan puoli vuotta C-hepatiittiseurannassa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muut asiassa esitetyt vaatimukset

- - -

B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja on vaatinut ensisijaisesti, että A tuomitaan törkeästä pahoinpitelystä ja toissijaisesti pahoinpitelystä. - - -

Vastaus

Vastaaja A on kiistänyt menetelleensä syytteessä mainitulla tavalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaaja A on kiistänyt asianomistajan rangaistusvaatimukset sekä törkeän pahoinpitelyn että pahoinpitelyn osalta perusteeltaan. - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen rikokseen, mistä syyttäjä on hänelle vaatinut rangaistusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

B on vaatinut rangaistusta myös törkeästä pahoinpitelystä tai toissijaisesti pahoinpitelystä.

Rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaan jos pahoinpitelyssä 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai 3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

B:n kuulemisesta on käynyt ilmi, ettei C-hepatiitti ole tarttunut B:hen, ja ettei muuta väkivaltaa ole ollut eikä kvalifioivia seikkoja ole. Käräjäoikeus katsoo, ettei A näin ollen ole syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn.

Yleisesti on tiedossa, että C-hepatiitti on vakava sairaus ja tarttuu vain verikontaktissa. Riski C-hepatiittitartunnan saamisesta sylkemisen seurauksena on tässä tapauksessa terveydenhoitohenkilökunnan toiminnan perusteella kuitenkin ollut olemassa. B:llä ei ole voinut olla tietoa siitä, onko syljen mukana ollut verta, joka voisi B:n silmien tai suun kautta joutua tämän verenkiertoon. Käräjäoikeus katsoo, että riski vakavan sairauden aiheutumisesta on ollut, vaikkakin se on ollut pieni. Koska A ei näin menetellessään ollut voinut C-hepatiitin vähäisen tartuntariskin vuoksi saada aikaan todellista vaaraa rikoksen täyttymisestä, ja kun muitakaan tekoa kvalifioivia seikkoja ei ole, käräjäoikeus katsoo, ettei kysymyksessä ole myöskään voinut olla törkeän pahoinpitelyn yritys.

Ottaen huomioon, että B ja C ovat olleet virkatehtävää toimittamassa virkapuku yllään sekä B:n kertoma tapahtumista ennen sylkemistä ja sen jälkeen, käräjäoikeus katsoo A:n tienneen B:n olevan poliisina virkatehtävää toimittamassa, ja tahallaan yrittäneen tartuttaa tähän C-hepatiitin. Käräjäoikeus katsoo myös, että sylkeminen kasvoille ilmoituksella C-hepatiitin sairastamisesta on väkivallan käyttöä.

Edellä mainituin perustein käräjäoikeus katsoo A:n syyllistyneen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Ottaen huomioon, että pahoinpitelyn voidaan katsoa jo sisältyvän sitä vakavampana pidettävään ja ankarammin tuomittavaan virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, käräjäoikeus katsoo, ettei A:n syyksi voida katsoa pahoinpitelyä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyksiluettu rikos

1. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
19.02.2017
Rikoslaki 16 luku 1 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Erja Vihinen

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 3.4.2020

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Kanta-Hämeen käräjäoikeus 20.02.2019 nro 107825

Asia

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen

Valittaja

A

Vastapuolet

Kihlakunnansyyttäjä - - -
B

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on ensisijaisesti vaatinut, että syyte virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta hylätään. Toissijaisesti A on vaatinut, että syyksilukeminen lievennetään virkamiehen vastustamiseksi - - -

Perusteinaan A on lausunut, että hän ei ollut sylkäissyt B:tä kasvoille tai sanonut, että hänellä on C-hepatiitti. Sylkäisemällä tapahtuva virkamiehen vastustaminen ei täytä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöä. Todellista riskiä hepatiitin tarttumiseen ei ollut ollut. - - -

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana - - -

B on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Hovioikeudessa on kysymys ensisijaisesti siitä, oliko A sylkäissyt B:tä kasvoihin ja sanonut, että hänellä on C-hepatiitti. Mikäli A:n katsotaan menetelleen mainitulla tavoin, arvioitavaksi tulee täyttääkö teko virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistön. Keskeistä teon oikeudellisen arvioinnin kannalta on se, voidaanko sylkäisyä pitää rikoslain 16 luvun 1 §:ssä tai 2 §:ssä tarkoitettuna väkivallan käyttämisenä.

Näyttö ja johtopäätökset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

B:n uskottavana pidettävällä kertomuksella on näytetty, että A oli sylkäissyt B:tä kasvoihin ja sanonut, että hänellä on C-hepatiitti, ja että B oli joutunut olemaan puoli vuotta C-hepatiittiseurannassa.

Sovellettavat säännökset ja oikeudellinen arviointi

Rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 kohdan mukaan joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen, on tuomittava virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Saman luvun 2 §:n mukaan jos virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava virkamiehen vastustamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edelleen saman luvun 3 §:n mukaan joka käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää 1 §:ssä tarkoitetun virkatoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä, on tuomittava haitanteosta virkamiehelle sakkoon.

Hallituksen esityksessä (HE 6/1997 vp s. 61) todetaan rikoslain 16 luvun 1 §:n mukaisen virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen osalta, että väkivalta ja sillä uhkaaminen merkitsee aktiivista toimintaa, joka välittömästi tai välillisesti kohdistuu virkamiehen henkilöön. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 3/1998 vp s. 13-14) alkuperäisiä säännösehdotuksia muutettiin siten, että toisistaan erotettiin virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, virkamiehen vastustaminen ja haitanteko virkamiehelle. Lakivaliokunnan mietinnön perusteluista ilmenee, että moitittavuudeltaan eriarvoiset teot oli syytä erottaa selvästi toisistaan. Hallituksen esityksessä esitettyä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen soveltamisalaa pidettiin huomattavan laajana ja sen todettiin kattavan moitittavuudeltaan hyvin erilaisia tekoja. Kyse saattoi olla juopuneen harmittomasta huitomisesta tai kostamistarkoituksessa käytetystä voimakkaasta väkivallasta.

Korkein oikeus ei ole antanut nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen verrattavaa virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen tai pahoinpitelyyn liittyvää ennakkoratkaisua, ja hovioikeuksien ratkaisut aiheesta ovat keskenään ristiriitaisia (ks. esim. Rovaniemen hovioikeus 29.6.2017 ratkaisu 126615 ja Itä-Suomen hovioikeus 30.10.2019 ratkaisu 147042).

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että väkivallan käyttäminen ja sillä uhkaaminen merkitsevät aktiivista toimintaa ja johdonmukaista olisi ymmärtää väkivalta tässä yhteydessä samalla tavalla kuin pahoinpitelyrikoksissa. Ainakin kaikki se, mikä on väkivaltaa rikoslain 21 luvun säännöksen mukaan, olisi sitä myös rikoslain 16 luvun 1 ja 2 §:n kannalta. (Pekka Viljanen teoksessa Keskeiset rikokset, toim. Frände ym, 2018, s. 81) Pahoinpitelyrikosten osalta ruumiillisen väkivallan tekemisen on katsottu merkitsevän terveyden näkökulmasta relevanttia, ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa toimintaa. Sitä on esimerkiksi lyöminen, läpsiminen, potkiminen, kuristaminen, pureminen, töniminen, retuuttaminen ja käsien vääntäminen. (Jussi Matikkala teoksessa Keskeiset rikokset, toim. Frände ym, 2018, s. 252) Toisaalta esimerkiksi sylkemisen, jossa toista halvennetaan epäsuoralla fyysisellä kontaktilla, on katsottu voivan täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. (Dan Frände ja Markus Wahlberg teoksessa Keskeiset rikokset, toim. Frände ym, 2018, s. 455)

Edelleen oikeuskirjallisuudessa on lausuttu seuraavaa. Toisessa pahoinpitelyn tekotyypissä on kysymys seurauksen aiheuttamisesta muuten kuin ruumiillista väkivaltaa käyttämällä. Rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tällaisena mainitaan muun muassa terveyden vahingoittaminen. Esimerkiksi sairauden tartuttamiseen ei tarvitse liittyä mitään väkivaltaa sanan yleiskielisessä merkityksessä. Voidaan siis sanoa, että kaikki pahoinpitelyrikoksena rangaistava menettely ei ole väkivaltaa. Tämän tyyppiset teot ovat ongelmallisia rikoslain 16 luvun 1 ja 2 §:n kannalta, mutta niidenkin olisi syytä kuulua säännösten alaisuuteen. Ongelma voi ilmetä esimerkiksi tilanteessa, jossa on HI-viruksen tai muun vakavan ja pelätyn taudinaiheuttajan tarttumisvaara. Kiinniottamista toimittava poliisimies on voinut saada verta vuotavan haavan jonkun muun kuin X:n aiheuttamana, ja X, jolla niin ikään on verta vuotava haava, roiskuttaa tahallisesti vertaan poliisimiehen päälle ja ilmoittaa olevansa HIV-positiivinen. X:n teko saattaa aiheuttaa poliisimiehessä sellaisen paniikkireaktion, että hän joutuu jättämään kiinniottamisen sikseen. Tilanne on vastaavanlainen, jos X uhkaa menetellä sanotulla tavalla. X:n teko ei silti ole pahoinpitelysäännöksissä tarkoitettua väkivallan käyttämistä eikä sillä uhkaamista. (Pekka Viljanen edellä mainitussa teoksessa, s. 82 alaviitteineen)

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Vastaava periaate sisältyy perustuslain 8 §:ään sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan ja Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklaan.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n esitöiden mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuomioistuin rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Tuomioistuin ei saa poiketa lakitekstin yleiskielen mukaisesta tai juridisteknisestä merkityksestä. Lainsäätäjän käyttämät käsitteet, niin kuin myös konkreettisen tapauksen ja abstraktin oikeusnormin vastaavuuden toteaminen, edellyttävät soveltamistilanteessa lainkäyttäjän tulkintaa. Laillisuusperiaatteen tavoitteena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen (HE 44/2002 vp s. 29 ja 34).

Korkein oikeus on katsonut käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (esim. KKO 2018:36, KKO 2014:7 ja KKO 2013:12). Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään tuonut esiin säännösten tulkinnan välttämättömyyden, asettanut hyväksyttävälle tulkinnalle samansisältöisen teonhetkisen ennakoitavuuden vaatimuksen ja edellyttänyt, että lopputulos on yhteneväinen kulloinkin kyseessä olevan rikoksen ydinolemuksen kanssa (esim. C.R. v. Iso-Britannia 22.11.1995 kohta 34 sekä Jorgic v. Saksa 12.7.2007 kohta 101).

Hovioikeus katsoo, että yleiset rikosoikeudelliset tulkintaopit sekä laillisuusperiaate ja erityisesti sen analogiakielto huomioon ottaen väkivallan käsitettä ei voida tulkita rikoslain 16 luvun 1 ja 2 §:ssä laajemmin kuin pahoinpitelyä koskevassa säännöksessä. A:n menettelyssä ei ole näin ollen ollut kysymys väkivallan käyttämisestä eikä se täytä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen eikä virkamiehen vastustamisen tunnusmerkistöä. Sen sijaan A on syytteessä kuvatulla menettelyllään syyllistynyt haitantekoon virkamiehelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

Syyksi luettu rikos

1. Haitanteko virkamiehelle 19.02.2017
Syyksilukemista on lievennetty
Rikoslaki 16 luku 3 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Kirsi Kanerva
Hovioikeudenneuvos Jarmo Hannikainen
Asessori Helena Virtanen

Valmistelija: hovioikeuden esittelijä Ilona Eneberg

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Vailla lainvoimaa