VaaHO:2017:7

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys rikoslain 21 luvun 6a §:n tunnusmerkistön täyttymisestä.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 28.12.2016 nro 154356

Asia

Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu

Valittaja

Kihlakunnansyyttäjä

Vastapuoli

B

Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu
5650/R/0090006/15
Rikoslaki 21 luku 6a § 1

16.10.2015 - 17.10.2015 Pori

B on D:n murhan tekemistä varten palkannut tai muuten yllyttänyt C:tä mainitun rikoksen tekemiseen lupaamalla maksaa tälle 20.000 euroa, mikäli tämä tappaa D:n. B on samassa yhteydessä puhunut D:n tyttären, E:n, raiskaamisesta.

D toimii neurologian yksikön ylilääkärinä Satakunnan keskussairaalassa. B:n menettelyn motiivina on ollut se, että hän katsoo D:n ja muiden lääkäreiden aiheuttaneen hänen tyttärensä kuoleman.

B:n valmistelema rikos olisi ollut murha, koska tappo olisi tehty ainakin vakaasti harkiten ja tappamalla virkamies virkatoimen vuoksi ja rikos olisi ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

- - -

Vastaus

- - -

B on kiistänyt menetelleensä syytteessä kuvatuin tavoin sekä syytteen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Syyte ja siihen perustuneet korvausvaatimukset tuli hylätä. Valtion tuli korvata B:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

B oli kohdannut ennestään tuntemattoman C:n ravintolassa. He olivat yöaikaan siirtyneet B:n yrityksen toimitiloihin jatkaen siellä keskustelua sekä alkoholin nauttimista. Tapaamisen luonne oli muuttunut, kun C oli anastanut yrityksen työpöydän laatikosta käteistä rahaa.

B on vaatinut C:tä palauttamaan rahat, jolloin C oli ottanut aseen esille. B oli joutunut paniikkiin ja yrittänyt voimakkaasti alkoholin vaikutuksen alaisena keksiä jotain, jotta C ei olisi käyttänyt asettaan. C oli tallentanut videolle johtamansa ja tiettyyn suuntaan ohjaamansa keskustelun. C:n tarkoituksena oli ollut saada B sanomaan jotain sopimatonta tai arkaluontoista ja mahdollistaa näin B:n kiristäminen. Aseella uhattuna B on sanonut itsensä kannalta raskauttavaa, minkä julkitulon paljastumatta jättämisellä C oli odottanut saavansa etuuksia.

B ei ollut tarkoittanut tosiasiallisesti palkata tai yllyttää C:tä syytteessä tarkoitettujen rikosten tekemiseen palkkiota vastaan. Oman tyttären kuolema ei ole ollut motiivina puheille lääkärin surmaamiseksi.

C ei ole sallinut B:n poistua toiseen huoneeseen. B:n yritettyä poistua, on videon tallennus katkaistu ilmeisenä tarkoituksena uhata tehostetummin aseella. Videotallennus on katkaistu, tai sitä on leikattu, siltä osin kuin B on pyrkinyt sanomaan jotain kiristämisestä tai aseella uhkaamisesta.

B:llä ei ole ollut aikomusta sanoa kenenkään nimeä, mutta hän on painostuksen alaisena katsonut olevansa pakotettu aseella uhkaamisen johdosta nimeämään jonkun henkilön. B ei ole voimakkaasti alkoholin vaikutuksen alaisena keksinyt muuta nimeä. B:llä ei ole ollut D:n perhesuhteista tietoa. B ei ole maininnut E:n nimeä.

C on yrittänyt kiristää tallenteella rahaa B:ltä. Hän on tässä tarkoituksessa soittanut yrityksen henkilökunnalle ja kertonut videosta, josta selviäisi rahalla. B on myös itse kertonut henkilökunnalle tapauksesta, yrityksen rahojen anastamisesta sekä kiristysyrityksestä.

- - - B on lähettänyt 1.12.2015 D:lle sähköpostina anteeksipyynnön ja ilmoituksen, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään tarkoitus vahingoittaa tätä tai tämän perhettä. - - -

- - -

Todistelu

1. Videotallenne B:n ja C:n keskustelusta
2. Valokuvaliite B:n tekstiviesteistä
3. Sähköpostiviesti 1.12.2015

1. asianomistaja D todistelutarkoituksessa
2. vastaaja B todistelutarkoituksessa
3. todistaja C
4. todistaja F
5. todistaja G
6. todistaja H

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Tuomion perustelut

- - -

Syytteen hylkääminen

B:n ei ole näytetty menetelleen syytteessä kuvatulla rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Käräjäoikeus hylkää syytteen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta.

Ratkaisun perusteet

Rikoslain 21 luvun 6a §:n 1 momentin 3. kohdan mukaan se, joka 1–3 tai 6 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä varten palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista mainitun rikoksen tekemiseen taikka lupautuu tai tarjoutuu tekemään sen on tuomittava törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

Saman 6a §:n 2 momentin mukaan siinä tapauksessa, että vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta.

Yllyttäminen on yläkäsite, jonka merkittävistä tyyppitilanteista lainkohdassa mainitaan palkkaaminen ja käskeminen. Palkkaamisessa yllyttäjä tarjoaa toiselle jonkin edun rikoksen tekemisestä.

Säännöksen esitöiden, hallituksen esityksen HE 141/2012 (sivu 37) mukaan rikoksen tekemistä koskeva tahdonilmaisu voi jäädä yksipuoliseksi.

Syyttäjä on vedonnut keskeisenä näyttönä syytteen tueksi todistaja C:n tallentamaan videoon.

Videon kolme ensimmäistä kysymys-vastaus -lauseparia tukee vahvasti syyttäjän väitettä siitä, että B on edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetuin tavoin palkannut C:n tappamaan lääkäri D:n lupaamalla tälle 20.000 euroa. Myös se, että B on todennut, ettei kysymyksessä ollut "tsoukki" tukee syytettä.

Tallennetusta tilanteesta ei tule esille seikkoja, jotka tukisivat B:n kertomusta siltä osin kuin hän on kertonut, että videoitu keskustelu oli saanut alkunsa siitä, kun C oli toimiston laatikossa olleen käteisen 650 euron summan anastuksesta kiinni jäätyään vetänyt esille aseen ja uhannut sillä B:tä. B oli pelästynyt ja sanonut "anna tulla niin pääsen samaan paikkaan kuin tyttäreni". C:tä rauhoittaakseen hän oli sitten puhunut summista, joita C saisi lääkärin tappamisesta. B:n käyttäytymisessä ei ole havaittavissa hänen kertomaansa paniikkia tai sellaista pelkoa, jonka tuntemattoman henkilön aseella uhkaaminen varsin todennäköisesti uhatussa aiheuttaisi. Mikään seikka ei myöskään tue B:n kertomusta siltä osin kuin hän on kertonut, että vedottu video on koottu pätkistä leikkaamalla siitä pois sellaisia keskustelun osia, joissa hän oli puhunut aseesta ja kiristämisestä. Käräjäoikeus ei pidä B:n kertomusta aseella uhkaamisesta uskottavana. Siitä ei kuitenkaan voida päätellä B:n syyllistyneen rikokseen, josta hänelle on rangaistusta vaadittu, kun todistustaakka syyksilukevan tuomion perustavista seikoista on syyttäjällä.

Todistajina kuulluilla F:llä, H:lla tai G:llä ei ole ollut omakohtaisia havaintoja siitä, mitä C:n ja B:n välillä oli ravintolaillan päättymisvaiheessa tai sen jälkeen tapahtunut. Heidän kertomuksillaan ei ole syytettä tukevaa eikä sitä vastaan puhuvaa näyttöarvoa. B on vastaaja-asemassa eikä hänellä ole velvollisuutta esittää itselleen myönteistä vastanäyttöä.

D on kertonut, että B:n tyttären hoitosuhde oli ollut pitkä ja tytärtä oli hoitanut useat lääkärit. D oli tavannut potilasta harvoin. Hän oli tavannut B:n hoitosuhteen aikana muistaakseen kaksi kertaa. Tytär oli menehtynyt vuonna 2014. Tapaus oli tutkittu. B oli tehnyt potilasvahinkoilmoituksen sekä rikosilmoituksen. Poliisi oli siirtänyt asian tutkimisen Valviralle. B ei ollut ollut yhteydessä D:hen koko aikana. D:n kertomus ei tue syytettä eikä myöskään puhu sitä vastaan. D:n kertomuksesta ei ole tullut esille seikkoja, jotka tukisivat sitä, että B olisi aiemmin valmistellut tämän tappoa tai edes suunnitellut vahingoittavansa D:tä.

Hallituksen esityksessä HE 141/2012 (s.34) on lähdetty siitä, että rikoksen valmistelua koskevat säännökset merkitsevät rikosoikeudellisen vastuun ulottamista rikoksen yritystäkin aikaisempaan vaiheeseen, mikä on poikkeuksellista. Vastuun edellytyksiä tulkitaan paitsi sääntelyn tarkoituksen mukaisesti, myös kohtalaisen suppeasti (Frände ym, Keskeiset rikokset 2014, s 245)

Todisteiden vapaan harkinnan periaatteen mukaan tuomioistuimen tulee suorittaa asiassa esitetyn todistelun kokonaisharkinta objektiivisesti ja päättää, mitä asiassa on pidettävä totena. Todistusharkinnan periaatetta täydentää rikosasiassa syytetyn suosimisen periaate. Siihen kuuluu muun ohessa se, että mikäli syyllisyydestä on epätietoisuutta, syyte on hylättävä.

Käräjäoikeus lähtee siitä, ettei vedotusta C:n taltioimasta videosta voida poimia ja erikseen huomioida niitä kohtia, jotka puhuvat syytteen puolesta. Tallenteen näyttöarvoa tulee arvioida kokonaisuutena.

Tallenteesta voidaan päätellä, että C ja B ovat keskustelleet B:n tyttären menehtymisestä ennen kuin C on alkanut nauhoittaa tilannetta. B:llä on ollut ongelmia muodostaa puhetta. Hän on ollut silmin nähden päihtynyt. Alkoholin vaikutukset mielialaan vaihtelevat yksilöstä ja tilanteesta toiseen. On varsin todennäköistä, että B on runsaasti päihdyttyään ryhtynyt murehtimaan lapsensa kuolemaa. Tätä tukee myös se, että C on kertonut ymmärtäneensä, että B:llä oli ollut paha mieli tytön puolesta ja tämä oli sitä itkenyt. On mahdollista, että B on voinut toivoa D:n kuolemaa taikka muunlaista kurjaa kohtaloa.

Videoitua tilannetta hallitsee ja keskustelua ylläpitää C. Keskustelu etenee heti alusta alkaen C:n johdattelemana. Keskustelun aikana C kieltää kahdesti B:tä poistumasta ja kehottaa kerran kuuntelemaan itseään sekä kerran tulemaan luokseen. B sanoo, ettei kysymys ole tämän päivän asiasta. B sanoo kahdesti, että asiasta puhutaan selvin päin, jolloin C vähättelee B:n päihtymystilaa. C puhuttaa B:tä. B:n vastaukset aikeistaan ovat epäjohdonmukaisia ja ristiriitaisia. B tuo esille miettivänsä vaihtoehtona, voisiko tehdä lääkärille, tämän tyttärelle jotain yhtä julmaa, jotta tämä ymmärtäisi. C toteaa johdattelevasti B:n haluavan vain pelkästään tappaa "sen". C jatkaa B:n kesken jäävää lausetta sanomalla "se jätkä kuolee". Lopussa B poistuu huoneesta vastattuaan C:n viimeisiin kysymyksiin kieltävästi.

Syyksilukevaan ratkaisuun rikosasiassa vaaditaan täysi näyttö, jolla tarkoitetaan varsin vahvaa ja uskottavaa näyttöä vastaajan syyllisyydestä niin, ettei syyllisyyden suhteen jää varteenotettavaa epäilyä eikä asiassa esitetyt vaihtoehtoiset tapahtumainkulut ole epätodennäköisiä tai kaukaa haettuja. Mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä ehdottomampi on tuomitsemisen edellytys, ettei syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

Päihtymys häiritsee aivojen toimintaa ja heikentää ajattelua. Voimakkaasti päihtyneen henkilön tunteet muuttuvat, vihanpurkaukset ovat mahdollisia, arvostelu- ja päätöksentekokyky alkavat heiketä. Päihtynyt on helposti johdateltavissa.

C ja B eivät ole ennestään tunteneet toisiaan. He ovat tavanneet sattumalta. C on kertonut, että hän ja B olivat ryhtyneet juttelemaan ollessaan ravintolan sulkemisaikoihin pihalla tupakalla. C oli kertonut B:lle omasta taustastaan. C on oikeudessa kertonut B:n kanssa käymästään keskustelusta sekä nauhoittamisen motiiveista. C on ollut nauhoittamassaan keskustelussa aktiivinen ja voimakkaasti johdatteleva. Seuraavan päivän aamupäivällä hän on useita kertoja kysynyt B:ltä, mitä tämä haluaa tehdä videolla. Tätä taustaa vasten ei voida sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että C:n myötätunto, kannustus ja johdattelu on olennaisesti vaikuttanut siihen, että keskustelu on siirtynyt tappopuheisiin ja nauhoittaminen on B:n väittämin tavoin tapahtunut C:n omassa intressissä. Tämän vuoksi C:n kertomusta ei voida pitää riittävän luotettavana niin, että yksinomaan sen perusteella voitaisiin tehdä syyksilukemisen edellyttämiä varmoja johtopäätöksiä. Kysymys on B:n osalta ollut enemminkin humalaisen sekoilusta, uhoamisesta ja mahtailusta kuin harkitusta ja tarkoituksellisesta yllyttämisestä.

Käräjäoikeus katsoo, että vaikka B:n menettely muodollisesti täyttäisi valmistelun tunnusmerkistön, vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen. Päihtyneen ajatukset voivat harhailla ja puheet olla harkitsemattomia. C on havainnut B:n voimakkaan päihtymystilan. C:n on täytynyt ottaa huomioon sen mahdollinen vaikutus B:n käyttäytymiseen. C ei itsekään ole lähtenyt siitä, hänet oli palkattu tai muutoin yllytetty tappamaan D. Tämä on pääteltävissä siitä, että vedotuista C:n lähettämistä tekstiviesteistä ilmenevin tavoin seuraavan päivän aamupäivällä C ei ole kysynyt B:ltä, mitä B haluaa hänen tekevän D:lle, vaan mitä B haluaa tehdä videon kanssa. B ei ole C:n kehotuksista huolimatta vastannut tämän muutamaan puheluun eikä viesteihin. Hän ei ole ottanut C:hen muutoinkaan yhteyttä eikä ollut muullakaan tavoin asiassa aktiivinen. B:n passiivisuutta on tulkittava niin, että hän on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta ja poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa.

Edellä olevin perustein käräjäoikeus katsoo, että B:n syyllisyydestä jää varteenotettava epäily.

- - -

Pääkäsittely on kestänyt neljä tuntia. Suomen valtio on velvollinen korvaamaan B:n kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina 2.604 euroa. Käräjäoikeus hyväksyy B:n avustajan ajankäytön. Kohtuullisena, tavanomaisena tuntiveloituksena voidaan pitää 200 e/h arvonlisäveroineen 261,02 euroa. Korvaus maksetaan vasta, kun vastaajan syyllisyyttä koskeva kysymys on ratkaistu lainvoimaisesti.

- - -

Tuomiolauselma

Vastaaja

B

Hylätty syyte

1. Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu
16.10.2015-17.10.2015

- - -

Muut lausunnot

Valtio velvoitetaan rikosasioista annetun lain 9 luvun 1 §:n 1a momentin nojalla suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.604 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua siitä, kun vastaajan syyllisyyttä koskeva kysymys on ratkaistu lainvoimaisesti.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Annette Santamaa ja kaksi lautamiestä.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Syyttäjä on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B tuomitaan rangaistukseen käräjäoikeuden tuomion sivulta 1 ilmenevän syytteen mukaisesti törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että Suomen valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta ja että B velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut sekä asiassa esitetyn näytön että oikeuskysymykset väärin ja päätynyt virheelliseen lopputulokseen. Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan B:n menettely täyttäisi valmistelun tunnusmerkistön, mutta vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen. B:n itsehankitulle päihtymystilalle on annettu vakiintuneesta oikeuskäytännöstä poikkeava ja jopa koko rangaistusvastuun poistava merkitys. B:n väitteet aseella uhkaamisesta ja videotallenteen editoimisesta ovat käräjäoikeuden toteamin tavoin epäuskottavia.

B:n menettely täyttää lähtökohtaisesti törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun tunnusmerkistön. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa C:ssä ei ole syntynyt rikoksentekopäätöstä, mutta rangaistavuuden edellytyksenä ei ole se, että rikoksentekopäätös syntyisi yllytettävässä henkilössä, joten tälle ei tule antaa merkitystä myöskään vaaran arvioimisessa. C:n väitetyillä muilla motiiveilla ei ole merkitystä B:n menettelyä arvioitaessa.

Hallituksen esityksen (HE 141/2012) mukaan valmistelun sisältämää vaaraa on arvioitava kokonaisvaltaisesti. Vaaran suuruuteen vaikuttavat esimerkiksi rikosta valmistelevien henkilöiden lukumäärä ja heihin liittyvät muut seikat, käytettäväksi ajatellut keinot ja suunnitelma sekä uhriin liittyvät seikat.

B:llä olisi ollut varaa maksaa lupaamansa palkkio C:lle. B on myös tiennyt, että C on aikaisemmin tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen henkirikoksesta eli että hänellä olisi ollut kyky toteuttaa valmisteltu rikos. Vaara rikoksen toteuttamisesta ei siten ole ollut vähäinen. Mahdollinen rikoksen toteuttamista koskevan vaaran vähäisyys voisi johtua vain B:n kannalta siitä satunnaisesta syystä, että C ei ole hyväksynyt D:n tyttären raiskausta ja on ilmoittanut asiasta poliisille.

B ei ole passiivisuudellaan vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta ja poistanut oman toimintansa merkitystä. Tunnusmerkistöä on tältä osin tulkittava yhtenevästi yrityksestä luopumisen ja tehokkaan katumisen kanssa. Rangaistusvastuusta vapautuminen edellyttäisi siis rikoksentekijän vapaaehtoista ja vakavaa aktiivista toimintaa.

Oikeudenmukainen rangaistus murhan valmistelusta tässä tapauksessa on noin kaksi vuotta vankeutta, joka on rikoksen vakavuuden vuoksi tuomittava ehdottomana. Joka tapauksessa ehdollisen vankeuden ohessa on ainakin tuomittava yhdyskuntapalvelua.

Vastaus

Vaatimukset

B on vaatinut, että valitus hylätään ja että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 2.621,60 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Käräjäoikeus on päätynyt asiassa oikeaan lopputulokseen. Todisteena esitettyä videotallennetta tulee arvioida kokonaisuutena. Siitä muun muassa näkyy, että C on ohjannut keskustelua saadakseen sopivaa materiaalia omiin tarkoituksiinsa. Käräjäoikeuden toteamin tavoin vaara rikoksen toteuttamisesta on joka tapauksessa ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen.

Pääkäsittely ja todistelu

Hovioikeus on 20.9.2017 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Hovioikeudessa on esitetty samat kirjalliset todisteet kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeudessa on kuultu B:tä todistelutarkoituksessa sekä todistajina D:tä, C:tä ja G:tä. B:n kuulemisen yhteydessä on luettu osia hänen esitutkintakertomuksestaan.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Sovellettava säännös

Säännöksen tausta

Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun rangaistavaksi säätämiseen johtaneiden lain esitöiden (HE 141/2012 vp, s. 4) mukaan kansallisessa rikosoikeudessa lähtökohtana on perinteisesti ollut, että rangaistusvastuuta ei ole tarkoituksenmukaista ulottaa rikoksen yritystä aikaisempaan vaiheeseen, koska suunnittelu- tai valmisteluvaiheessa konkreettinen vaara rikoksen toteuttamisesta saattaa olla vähäinen. Tiettyjen törkeiden rikosten valmistelun säätäminen rangaistavaksi on kuitenkin kyseisessä hallituksen esityksessä katsottu aiheelliseksi.

Mitä varhaisempaan vaiheeseen vastuu liittyy, sitä merkittävämmiksi rikosoikeudellisen vastuun kriteereiksi nousevat myös subjektiiviset edellytykset, kuten tekijän tietoja ja tarkoituksia koskevat edellytykset. Tällaisessa tilanteessa myös näytölliset vaikeudet korostuvat. Muun muassa tämä antaa aiheen edellyttää, että vastuun edellytyksiä tulkitaan paitsi sääntelyn tarkoituksen mukaisesti, myös kohtalaisen suppeasti. (HE s. 34)

Tunnusmerkistö

Rikoslain 21 luvun 6 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan joka 1-3 tai 6 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä varten palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista mainitun rikoksen tekemiseen taikka lupautuu tai tarjoutuu tekemään sen on tuomittava törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Saman pykälän 2 momentin mukaan jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta.

Lain esityöt

Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan tekijän subjektiivisen tarkoituksen on kohdistuttava nimenomaan tunnusmerkistössä mainittujen rikosten eli tapon, murhan, surman tai törkeän pahoinpitelyn tekemiseen. Tunnusmerkistön kolmannen kohdan mukaisissa tilanteissa ei ole välttämätöntä, että rikoksen tekemisestä sovitaan, vaan rikoksen tekemistä koskeva tahdonilmaisu voi jäädä yksipuoliseksi. Tämän yksi perustilanne on tuloksettomaksi jäävä yritys yllyttää toista rikoksen tekemiseen. Rangaistavaa on tällöin toisen sellainen yllyttäminen lainkohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseen, jota ei voida pitää karkeana leikinlaskuna tai uhoamisena, vaan vakavasti otettavana. Yllyttäjällä on tahallisuus suhteessa siihen, että toisessa syntyy rikoksentekopäätös. Rikoksentekopäätöksen syntyminen yllytettävässä ei kuitenkaan objektiivisesti ole rangaistavuuden edellytys valmistelurikoksessa. (HE s. 35 ja 37)

Valmistelurikoksen edellyttämän vaaran tulee olla käsillä valmisteluteon aikana. Tavoitteena on rajata rikokseen nähden kaukaiset ja vähemmän vaaralliset teot rangaistusvastuun ulkopuolelle. Valmistelun sisältämää vaaraa on arvioitava kokonaisvaltaisesti. Sen suuruuteen vaikuttavat monet seikat, kuten rikosta valmistelevien henkilöiden lukumäärä ja heihin liittyvät muut seikat, käytettäväksi ajatellut keinot ja suunnitelma, uhriin liittyvät seikat samoin kuin ajallinen näkökulma eli se, kuinka lähellä tai kaukana tulevaisuudessa rikos tehtäisiin. Mitä kauemmaksi tulevaisuuteen rikoksen tekeminen ajoittuisi, sitä enemmän epävarmuustekijöitä siihen liittyy. Jos vaara oli vain vähäinen, rangaistavuus riippuu siitä, johtuiko vaaran vähäisyys satunnaisista vai muista syistä. Syiden satunnaisuutta arvioidaan valmistelurikoksen tekohetken näkökulmasta. (HE s. 34 ja 37-38)

Kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko B D:n murhan tekemistä varten palkannut tai muuten yllyttänyt C:tä mainitun rikoksen tekemiseen. Keskeinen kysymys asiassa on se, mitä yllytyksellä tarkoitetaan valmistelurikoksen yhteydessä ja onko B menetellyt niin. Tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa merkitystä on myös rikoksen toteuttamista koskevalla vaaralla.

Asiassa esitetty näyttö ja näytön arviointi

Todistelu

B, D ja C ovat hovioikeudessa kertoneet olennaisilta osin kuten käräjäoikeuden tuomion sivuille 4-6 on merkitty. G:llä on tapahtumasta vain toisen käden tietoja eikä hän kertonut asian kannalta merkityksellisistä seikoista.

Kirjallisena todisteena esitetty C:n kuvaama videotallenne B:n ja C:n välisestä keskustelusta on ollut syyttäjän syytteen tueksi esittämä keskeisin näyttö.

Syytteen puolesta puhuvat seikat

Videotallenteelta ilmenee, että C kysyy kahdesti B:ltä, mitä hän haluaa C:n tekevän lääkärille, mihin B vastaa haluavansa C:n tappavan tämän. Vastaavasti C:n kysyessä kahteen eri kertaan, paljonko B maksaa C:lle tästä teosta, B ilmoittaa summan olevan 20.000 euroa. B toteaa, että kyseessä ei ole vitsi. C varmistaa vielä B:ltä, että jos hän tappaa lääkärin, niin B maksaa hänelle siitä 20.000 euroa. B vastaa tähän myöntävästi. B kieltää C:tä kertomasta asiasta kenellekään. Tämän jälkeen C kysyy, mikä kyseisen henkilön nimi on, jolloin B kertoo kyseessä olevan D. B jatkaa, että D tappoi hänen lapsensa ja painottaa, että asia pitää hoitaa fiksusti.

Edelleen C kysyy B:ltä, onko hän harkinnut D:n tappamista myös selvänä ollessaan, johon B vastaa myöntävästi. B myös vastaa C:n kysyessä, että hän on puhunut asiasta aikaisemmin myös muillekin henkilöille, mutta että kukaan ei ole ryhtynyt toteuttamaan tekoa. B:n alkaessa puhua D:n tyttären raiskaamisesta C varmistaa, että B haluaa nyt pelkästään tappaa D:n, mihin B vastaa myöntävästi. C kysyy, onko B itse suunnitellut tappavansa D:n, johon B vastaa myöntävästi ja toteaa myös, että hänestä olisi siihen. C toteaa, että B haluaa mieluummin maksaa siitä, että joku muu tekee sen, mihin B vastaa jälleen myöntävästi ja toteaa, että joku toinen voisi mieluummin tehdä sen, jotta hänellä itsellään olisi alibi.

Syytettä vastaan puhuvat seikat

Videotallenteelta ilmenee, että C johtaa keskustelua ja aktiivisesti pyytää B:ltä lisätietoja asiasta. C kieltää kahdesti B:tä lähtemästä pois. C:n kysyessä B:ltä, mitä hän haluaa C:n tekevän, B vastaa "noni" ja on lähdössä pois, jolloin C käskee B:tä tulemaan luokseen. B toteaa C:lle, että C:llä on hänen yhteystietonsa ja että kyseessä ei ole "tämän päivän asia". B:n mukaan C ei pysty tekemään murhaa fiksusti. C toteaa tarvitsevansa etumaksun, mihin B vastaa, että C ei tarvitse etumaksua ja että he voivat puhua asiasta selvänä ollessaan. C vähättelee B:n humalatilaa, johon B toteaa, että asiasta puhutaan "selvinpäin". Videotallenne päättyy siihen, että C pyytää B:tä sanomaan suoraan, että B haluaisi maksaa jollekulle siitä, että joku muu tekisi sen, johon B vastaa "ei". Tämän jälkeen C kysyy, onko B "sitä mieltä", johon B vastaa vielä "ei, sä et", osoittaa C:tä sormella ja poistuu huoneesta.

B:n menettelyn arviointi

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion sivuilta 4-5 ilmenevät perustelut siitä, että C:n kuvaamaa videotallennetta ei ole editoitu eli koottu pätkistä leikkaamalla ja että B:tä ei ole uhattu tilanteessa aseella.

B on videon kuvaamishetkellä ollut vahvasti päihtynyt. B:n päihtymystila ei ole kuitenkaan ollut sellainen, ettei hän olisi ymmärtänyt puheidensa ja menettelynsä tarkoitusta ja seurauksia. Hovioikeus toteaa, että B:n päihtymyksellä ei joka tapauksessa ole merkitystä B:n rikosoikeudellisen vastuun kannalta.

Videotallenteen alkupuolella ilmenee B:n selkeä tahdonilmaisu siitä, että hän pyytää C:tä tappamaan D:n tiettyä rahasummaa vastaan. B on siten yksilöinyt teon (rikoslain 21 luvun 1 tai 2 §:ssä mainittu rikos), yksilöinyt keneen se kohdistuisi, ja kertonut summan, jonka hän teosta maksaisi (palkkaaminen). B:n menettelyä on pidettävä varsin vakavana ja moitittavana.

Videon loppupuolella B:n tahtotila hiipuu vähitellen, mikä ilmenee muun muassa siitä, että C:n pyytäessä etumaksua teon toteuttamisesta B kieltäytyy etumaksun suorittamisesta. Tämä muutos B:n käyttäytymisessä on saattanut johtua siitä, että hän on huomannut C:n kuvaavan videolle heidän keskustelunsa tai että B ei ole vakavissaan halunnut palkata C:tä tekemään murhaa. Kirjallisena todisteena on esitetty B:n ja C:n välinen viestiketju videon kuvaamista seuranneilta päiviltä. Siitä ilmenee, että B on aluksi pysynyt passiivisena C:n yrittäessä ottaa häneen yhteyttä, mutta parin päivän kuluttua hän on vastannut C:n viestiin toteamalla, että hän ei ole pyytänyt tappamaan D:tä ja on käskenyt C:tä jättämään hänet rauhaan.

Edellä selostetulla tavalla rangaistavan menettelyn edellytyksenä on, että yllyttäjällä näytetään olleen tahallisuus suhteessa siihen, että toisessa syntyy rikoksentekopäätös. Videotallenteen alkupuolella B:llä on ollut tällainen tahallisuus. Videon loppupuolella ja seuraavien päivien viestien perusteella hovioikeus katsoo, että B on vetäytynyt ajatellusta teosta, jonka tarkemmasta tekotavasta, ajankohdasta, palkkion maksatuksesta tai muistakaan yksityiskohdista ei ollut videotallenteen mukaan edes keskusteltu B:n ja C:n kesken.

Rangaistussäännöstä ei sovelleta, milloin vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen. B on jo keskustelun loppupuolella vetäytynyt hankkeesta ja seuraavien päivien aikana kieltänyt tapahtuman. Rikoksen toteuttamisen aikataulu ja palkkion maksamisen yksityiskohdat ovat jääneet sopimatta. B:n viestien perusteella C:lle on tullut selväksi, että palkkiota ei tultaisi maksamaan.

Hovioikeus katsoo, että B ei ole palkannut C:tä murhan tekemiseen. B:n käytöksestä ilmenevä yllytys murhan tekemiseen on laadultaan sellaista, että vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen. Joka tapauksessa B on vetäytymällä ajatellusta murhasta ja kieltäytymällä palkkion maksamisesta vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta ja poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa. Syyte B:tä vastaan on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Asian näin päättyessä Suomen valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan B:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Syyttäjä on paljoksunut B:n oikeudenkäyntikulujen määrää sen vuoksi, että B:n oikeudenkäyntikulut ovat olleet hovioikeudessa suuremmat kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeus hyväksyy asian laatuun ja laajuuteen nähden B:n kohtuullisena pidettävän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

- - -

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2.621,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

- - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Antti Vaittinen, Hagar Nordström ja Petteri Korhonen. Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Heini Hakala.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

+