HelHO:2020:12

Kysymys rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta, hallintolain soveltamisalasta ja esteellisyyssääntelystä. Kysymys myös vähäisyyden arvioinnista (äänestys) ja rangaistuksen mittaamisesta.

Vastaaja oli toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä osallistunut kunniamerkin esittämiseen hänen puolisonsa sisaren puolisolle. Lisäksi hän oli osallistunut esityksen käsittelyyn tämän nimittämiseksi esikunnan osastopäälliköksi sekä käynyt tämän kanssa kehityskeskustelun ja tehnyt tästä palkan määräytymiseen liittyneen suoritusarvioinnin. Lisäksi vastaaja oli joukko-osaston komentajana toimiessaan hyväksynyt poikansa henkilökohtaisen palkanosaprosentin.

Hovioikeus katsoi, että hallintolain esteellisyyssääntely on osa ammattisotilaan rikoslaissa tarkoitettua palvelusvelvollisuuden sisältöä. Hallintolaki soveltuu sotilaan henkilökohtaista palkanosaprosenttia koskevan asian käsittelyyn, sotilaan palkanosaan liittyneen kehityskeskustelun ja suoritusarvioinnin tekemiseen, sotilaan osastopäällikön tehtävään esittämisasian käsittelyyn sekä sotilasta koskevaan kunniamerkkiesitykseen ja sen valmisteluun. Näissä toimissa ei ollut kysymys hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä sotilaskäskystä. Hovioikeus katsoi vastaajan syyllistyneen neljään tuottamukselliseen palvelusrikokseen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 27.10.2020

Asian käsittely hovioikeudessa

Helsingin hovioikeus on käsitellyt asian A:n sotilasarvo huomioon ottaen sotilasoikeudenkäyntilain 6 §:n nojalla ensimmäisenä oikeusasteena.

Pääkäsittely on toimitettu 27. ja 28.8.2020.

– – – –

Syyttäjän syyte

1. Tuottamuksellinen palvelusrikos
– – – –
Rikoslaki 45 luku 4 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom. 1, 3 ja 7 kohta
18.2.2016 Turku

Kommodori (nyk. lippueamiraali) A oli toimiessaan Rannikkolaivaston komentajana huolimattomuudesta rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden.

A oli Rannikkolaivaston komentajana esteellisenä osallistunut poikaansa koskevan asian käsittelyyn siten, että A oli 18.2.2016 hyväksynyt poikansa henkilökohtaisen palkanosaprosentin. A:n pojan palkka oli kyseisen hyväksymisen vuoksi noussut.

A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen poikansa oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut hänen pojalleen odotettavissa erityistä hyötyä palkan määrän lisääntymisen vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut.

A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden noudattaa hallintolain 6 §:ssä mainittua vaatimusta viranomaisen toimien puolueettomuudesta, 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä sekä 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita.

Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon vastaajan asema ja tehtävä Rannikkolaivaston komentajana ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä joukko-osaston komentajan oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja Rannikkolaivaston asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

Toissijainen rangaistusvaatimus kohdassa 1:

Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
Rikoslaki 40 luku 10 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom. 1, 3 ja 7 kohta

A oli toimiessaan Rannikkolaivaston komentajana huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

A oli Rannikkolaivaston komentajana esteellisenä osallistunut poikaansa koskevan asian käsittelyyn siten, että A oli 18.2.2016 hyväksynyt poikansa henkilökohtaisen palkanosaprosentin. A:n pojan palkka oli kyseisen hyväksymisen vuoksi noussut.

A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen poikansa oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut hänen pojalleen odotettavissa erityistä hyötyä palkan määrän lisääntymisen vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut.

A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut virkavelvollisuutensa noudattaa hallintolain 6 §:ssä mainittua vaatimusta viranomaisen toimien puolueettomuudesta, 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä sekä 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita.

Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon vastaajan asema ja tehtävä Rannikkolaivaston komentajana ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä joukko-osaston komentajan oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja Rannikkolaivaston asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

2. Tuottamuksellinen palvelusrikos
– – – –
Rikoslaki 45 luku 4 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom. 1, 3 ja 7 kohta
12.9.2016 Turku

Lippueamiraali A oli toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden sekä palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen.

A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa eli Läheistä koskevan asian käsittelyyn siten, että A oli 12.9.2016 vahvistanut ja hyväksynyt, että keväällä 2016 tehdyn ja puolustusvoimien henkilöstöpäällikön 15.6.2016 hyväksymän keskitetyn seuraajasuunnitelman mukaisesti Läheistä esitetään merivoimien esikunnassa osastopäällikön tehtävään. Kyseisellä A:n tekemällä vahvistuksella ja hyväksymisellä oli ollut olennainen vaikutus siihen, että merivoimien esikunnan henkilöstöosasto oli esittänyt pääesikunnalle Läheisen määräämistä kyseiseen osastopäällikön tehtävään. A:n tehtäviin esikuntapäällikkönä oli kuulunut merivoimien esikunnassa muun muassa vastata tehtävään määräämisistä ja ohjata henkilöstösuunnittelua.

Kyseinen osastopäällikön tehtävä oli tullut täytettäväksi sen hoitajan 5.9.2016 tekemän irtisanoutumisen vuoksi. A:n 12.9.2016 tekemän vahvistuksen ja hyväksymisen vuoksi merivoimien esikunnan henkilöstöosasto oli esittänyt pääesikunnalle 17.10.2016 Läheisen määräämistä kyseiseen tehtävään ja puolustusvoimain komentaja oli 26.10.2016 hyväksynyt Läheisen määräämisen kyseiseen tehtävään 1.1.2017 alkaen. A oli siten vahvistuksellaan ja hyväksymisellään osallistunut kyseiseen tehtävään määräämiseen ja sen valmisteluun merivoimien esikunnassa. Kyseinen osastopäällikön tehtävään määrääminen oli nostanut Läheisen palkkaluokkaa.

A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli Läheinen oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut Läheiselle odotettavissa erityistä hyötyä palkkaluokan nousemisen vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut.

A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut tai jättänyt täyttämättä
- palvelukseen kuuluvan velvollisuuden noudattaa hallintolain 6 §:ssä mainittua vaatimusta viranomaisen toimien puolueettomuudesta, 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita sekä
- merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan periaatteita ja menettelytapoja sekä että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia.

Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon vastaajan asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

Toissijainen rangaistusvaatimus kohdassa 2:

Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
Rikoslaki 40 luku 10 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom. 1, 3 ja 7 kohta

A oli toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa eli Läheistä koskevan asian käsittelyyn siten, että A oli 12.9.2016 vahvistanut ja hyväksynyt, että keväällä 2016 tehdyn ja puolustusvoimien henkilöstöpäällikön 15.6.2016 hyväksymän keskitetyn seuraajasuunnitelman mukaisesti Läheistä esitetään merivoimien esikunnassa osastopäällikön tehtävään. Kyseisellä A:n tekemällä vahvistuksella ja hyväksymisellä oli ollut olennainen vaikutus siihen, että merivoimien esikunnan henkilöstöosasto oli esittänyt pääesikunnalle Läheisen määräämistä kyseiseen osastopäällikön tehtävään. A:n tehtäviin esikuntapäällikkönä oli kuulunut merivoimien esikunnassa muun muassa vastata tehtävään määräämisistä ja ohjata henkilöstösuunnittelua.

Kyseinen osastopäällikön tehtävä oli tullut täytettäväksi sen hoitajan 5.9.2016 tekemän irtisanoutumisen vuoksi. A:n 12.9.2016 tekemän vahvistuksen ja hyväksymisen vuoksi merivoimien esikunnan henkilöstöosasto oli esittänyt pääesikunnalle 17.10.2016 Läheisen määräämistä kyseiseen tehtävään ja puolustusvoimain komentaja on 26.10.2016 hyväksynyt Läheisen määräämisen kyseiseen tehtävään 1.1.2017 alkaen. A oli siten vahvistuksellaan ja hyväksymisellään osallistunut kyseiseen tehtävään määräämiseen ja sen valmisteluun merivoimien esikunnassa. Kyseinen osastopäällikön tehtävään määrääminen oli nostanut Läheisen palkkaluokkaa.

A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli Läheinen oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut Läheiselle odotettavissa erityistä hyötyä palkkaluokan nousemisen vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut.

A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut
- velvollisuuden noudattaa hallintolain 6 §:ssä mainittua vaatimusta viranomaisen toimien puolueettomuudesta, 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita sekä
- merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan periaatteita ja menettelytapoja sekä että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia.

Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon vastaajan asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

3. Tuottamuksellinen palvelusrikos
– – – –
Rikoslaki 45 luku 4 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom. 1, 3 ja 7 kohta
1.1.2018–14.2.2018 Turku

Lippueamiraali A oli toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden sekä palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen.

A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa eli Läheistä koskevan asian käsittelyyn ja ollut läsnä tätä koskevan asian käsittelyssä siten, että
- A oli esitellyt merivoimien komentajalle merivoimien esikunnan kunniamerkkiesityksiä koskevan etusijajärjestyksen, jossa Läheinen oli ollut kunniamerkin saajista ensimmäisenä, sekä
- A oli kunniamerkin ehdottajana allekirjoittanut Läheistä koskevan kunniamerkkiehdotuksen.

A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli Läheinen oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut Läheiselle odotettavissa erityistä hyötyä kunniamerkin vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut. Kunniamerkkiesitys ei kuitenkaan ollut johtanut kunniamerkin myöntämiseen Läheiselle.

A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut tai jättänyt täyttämättä
- palvelukseen kuuluvan velvollisuuden noudattaa hallintolain 6 §:ssä mainittua vaatimusta viranomaisen toimien puolueettomuudesta, 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja kieltoa olla läsnä asiaa käsiteltäessä esteellisenä sekä 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita sekä
- merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan periaatteita ja menettelytapoja sekä että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia.

Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon vastaajan asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

Toissijainen rangaistusvaatimus kohdassa 3:

Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
Rikoslaki 40 luku 10 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom. 1, 3 ja 7 kohta

A oli toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa eli Läheistä koskevan asian käsittelyyn ja ollut läsnä tätä koskevan asian käsittelyssä siten, että
- A oli esitellyt merivoimien komentajalle merivoimien esikunnan kunniamerkkiesityksiä koskevan etusijajärjestyksen, jossa Läheinen oli ollut kunniamerkin saajista ensimmäisellä sijalla, sekä
- A oli kunniamerkin ehdottajana allekirjoittanut Läheistä koskevan kunniamerkkiehdotuksen.

A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli Läheinen oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut Läheiselle odotettavissa erityistä lyötyä kunniamerkin vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut. Kunniamerkkiesitys ei kuitenkaan ollut johtanut kunniamerkin myöntämiseen Läheiselle.

A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut
- velvollisuuden noudattaa hallintolain 6 §:ssä mainittua vaatimusta viranomaisen toimien puolueettomuudesta, 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja kieltoa olla läsnä asiaa käsiteltäessä esteellisenä sekä 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita sekä
- merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan periaatteita ja menettelytapoja sekä että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia.

Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon vastaajan asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

4. Tuottamuksellinen palvelusrikos
– – – –
Rikoslaki 45 luku 4 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom 1 ja 7 kohta
23.1.2018 Turku

Lippueamiraali A oli toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden sekä palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen.

A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa eli Läheistä koskevan asian käsittelyyn siten, että A 23.1.2018 oli käynyt vuoden 2017 kehityskeskustelun alaisenaan toimineen Läheisen kanssa sekä tehnyt Läheisestä tämän palkanosan vahvistamista koskevan suoritusarvioinnin.

A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli Läheinen oli ollut asianosaisena. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut. Kyseinen suoritusarviointi oli vaikuttanut Läheisen palkkaukseen.

A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut tai jättänyt täyttämättä
- palvelukseen kuuluvan velvollisuuden noudattaa hallintolain 6 §:ssä mainittua vaatimusta viranomaisen toimien puolueettomuudesta, 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita sekä
- merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan periaatteita ja menettelytapoja sekä että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia.

Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon vastaajan asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

Toissijainen rangaistusvaatimus kohdassa 4:

Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
Rikoslaki 40 luku 10 §
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 mom.
Hallintolaki 28 § 1 mom. 1 ja 7 kohta

A oli toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa eli Läheistä koskevan asian käsittelyyn siten, että A oli 23.1.2018 käynyt vuoden 2017 kehityskeskustelun alaisenaan toimineen Läheisen kanssa sekä tehnyt Läheisestä tämän palkanosan vahvistamista koskevan suoritusarvioinnin.

A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli Läheinen oli ollut asianosaisena. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut. Kyseinen suoritusarviointi oli vaikuttanut Läheisen palkkaukseen.

A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut
- velvollisuuden noudattaa hallintolain 6 §:ssä mainittua vaatimusta viranomaisen toimien puolueettomuudesta, 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita sekä
- merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan periaatteita ja menettelytapoja sekä että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia.

Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon vastaajan asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

– – – –

Vastaaja A:n vastaus

A on vaatinut, että syyte hylätään. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta. – – – –

Tuottamuksellisen palvelusrikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt. A ei ollut toiminnallaan vaarantanut palvelusturvallisuutta, palvelustehtäviensä asianmukaista toteuttamista eikä turvallisuutta puolustusvoimissa. Puolustusvoimissa ja merivoimien esikunnassa ei ollut ollut määräyksiä, ohjeita tai osoitettuja velvollisuuksia hallintolain esteellisyyssäännösten noudattamisesta. Myöskään hallintolain sisältöä ja esteellisyyttä koskevaa koulutusta ei ollut järjestetty. A:lla ei ollut tilaisuutta toimia toisin. A:lla ei ollut tilaisuutta tai kykyä havaita menettelyssään tai tehdyissä toimenpiteissä virheelliseen menettelyyn liittyviä riskejä.

Tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö ei täyttynyt. Mikäli A:n toiminta katsottaisiin esteellisyyssäännösten rikkomiseksi, vastaajan toiminta oli ollut kokonaisuutena arvostellen vähäistä. A:n toiminnasta ei ollut aiheutunut haittaa tai vahinkoa kenellekään.

Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellytykset eivät kummankaan rikosnimikkeen osalta täyttyneet. Hallintolakia ei sovellettu sotilaskäskyasioihin, joita syytteen mukaiset toimet olivat mahdollisesti olleet. A:lla ei ollut ohjeistuksen vaillinaisuuden vuoksi mahdollisuutta punnita esteellisyyssäännösten sekä toimintaohjeiden, -tapojen, ja -käskyjen välistä ristiriitaa. Virkatoiminnassa annetut ohjeet eivät olleet täyttäneet laillisuusperiaatteen edellyttämää täsmällisyysvaatimusta. A:n rikosoikeudellista vastuuta ei voitu johtaa perustuslain 21 §:n ja hallintolain 6 §:n periaatteista. Puolustusvoimien ohjeissa ei ollut huomioitu hallintolain esteellisyyssäännöksiä ennen A:ta koskenutta esitutkintaa.

Kohdassa 1 palkanosaprosenttien hyväksymisessä oli ollut kysymys massa- ja rutiiniluontoisesta hyväksymisestä. Kysymys ei ollut minkään asian päättämisestä, vaan kysymys oli ollut jo annetun ja esitetyn päätöksen vahvistamisesta, eikä A ollut vahvistamistoimellaan vaikuttanut päätöksen sisältöön. Oli epäselvää, oliko kysymyksessä hallintolain tarkoittamaa asian käsittelyä. Asian esitellyt niin sanottu varmentaja ei ollut tuonut esille esteellisyysasiaa. Joka tapauksessa teko oli ollut kokonaisuutena arvioiden niin vähäinen, ettei sen voida katsoa täyttävän minkään rikoksen tunnusmerkistöä.

Kohdassa 2 A ei ollut osallistunut osastopäällikön valintaa koskeneen asian käsittelyyn. A ei ollut tehnyt asiaan liittyvää valmistelua, esittelyä tai päätöstä. A oli aloittanut merivoimien esikuntapäällikön tehtävässä 1.5.2016, joten hän ei ollut voinut osallistua merivoimien keskitetyn seuraajasuunnitelman valmisteluun ja sitä koskevaan esittelytilaisuuteen 29.4.2016. A:n toteuttamat toimet osastopäällikön valintaan liittyen olivat olleet läsnäolo 2.6.2016 pidetyssä tehtävä- ja seuraajasuunnitelmakokouksessa sekä tietoisuus suunnitelman sisällöstä. Kokouksessa ei ollut käsitelty nimenomaan kyseistä valintaa eikä tehty valintaan liittyneitä päätöksiä.

Kohdassa 3 A ei ollut vaikuttanut kunniamerkin esittämis- tai antamispäätökseen vaan ainoastaan palvelusvelvollisuutensa mukaisesti allekirjoittanut esityksen asemansa nojalla. Kunniamerkkiesitys oli hylätty.

Kohdassa 4 kehityskeskustelun pitämisessä oli ollut kysymys normaalista esimiestyöstä, joka oli perustunut annettuun ohjeistukseen. Pääesikunnan määräyksen mukaisesti kehityskeskustelu pidettiin esimiehen ja alaisen välillä. Virkaehtosopimuksen soveltamiseen liittyvänä kehityskeskustelu jäi hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle. Kehityskeskustelu ja arviointi oli mitätöity ja uusittu.

Rangaistukseen tuomitsematta jättämistä puolsi toiminnan vähäisyys sekä A:n jo saama rangaistus puolustusvoimien sisäisen menettelyn, virasta pidättämisen ja asian laajan julkisuuden kautta.

– – – –

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

I Yleistä

I.1 Kysymyksenasettelu ja oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Syytteen teonkuvaukset ovat pääosin riidattomia. Kysymys on ennen muuta A:n menettelyn oikeudellisesta arvioinnista. Asiassa on laillisuusperiaatteen pohjalta arvioitava kysymystä siitä, onko ammattisotilaan palvelusvelvollisuuden sisältö esteellisyyden osalta johdettavissa laista ja kohdissa 2–4 syyttäjän esittämin tavoin myös vuoden 2016 merivoimien työjärjestyksestä. Erikseen on arvioitava, soveltuuko hallintolaki kunkin kohdan teonkuvauksessa yksilöityyn toimintaan, sekä teon mahdollista huolimattomuutta ja vähäisyyttä.

Rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, on tuomittava, jollei teosta 11 luvun 9 a §:ssä, 40 luvun 1–3 tai 5 §:ssä tai tässä luvussa erikseen säädetä rangaistusta, palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Saman luvun 4 §:n mukaan jos 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu palvelusrikos on tehty huolimattomuudesta, rikoksentekijä on tuomittava tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Rikoslain 3 luvun 7 §:n mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).

Hallintolain 2 §:n 1 momentin mukaan hallintolaissa säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä. Säännöksen 2 momentin mukaan hallintolakia sovelletaan valtion viranomaisissa, kunnallisissa viranomaisissa ja itsenäisissä julkisoikeudellisissa laitoksissa sekä eduskunnan virastoissa ja tasavallan presidentin kansliassa (viranomainen). Hallintolain 4 §:n 1 momentin mukaan hallintolakia ei sovelleta sotilaskäskyihin eikä muihin tehtävän tai muun toimenpiteen suorittamista koskeviin hallinnon sisäisiin määräyksiin.

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Säännöksen 2 momentin mukaan mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa. Hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen ja 3 kohdan mukaan, jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen ja kohdan 7 mukaan, jos luottamus hänen puolueettomuutensa erityisestä syystä vaarantuu. Säännöksen 2 momentin 1 kohdan mukaan läheisellä tarkoitetaan 1 momentissa virkamiehen puolisoa ja virkamiehen lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, isovanhempaa ja virkamiehelle muuten erityisen läheistä henkilöä samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa sekä 3 kohdan mukaan virkamiehen puolison lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa ja isovanhempaa samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa sekä virkamiehen puolison sisarusten lapsia.

Hallintolain soveltamisalasäännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan esityksen lähtökohtana on, että hyvän hallinnon perusteita sovellettaisiin viranomaistoimintaan yleisesti. Hallintoasia voi olla myös hallinnon sisäinen asia, jolloin sen vaikutukset jäävät hallintokoneiston sisälle. Hallintoasian rajoja määrittävänä yleisohjeena voidaan pitää asian kuulumista hallinto-oikeudellisen muutoksenhakujärjestelmän piiriin. Tätä perustaa vasten asiat, jotka eivät voi tulla käsiteltäviksi hallintotuomioistuimissa, eivät lähtökohdiltaan ole hallintoasioita. Näin esimerkiksi virkaehtosopimuksen täytäntöönpano ja soveltaminen eivät kuuluisi hallintolain soveltamisalaan. Sama koskee työsopimuslain alaan kuuluvia asioita sekä henkilöstöasioiden yhteistoimintamenettelyä. (HE 72/2002 vp s. 45 ja 46.)

Hallintolain 27 §:ä koskevan hallituksen esityksen mukaan säännöksessä käytetyt ilmaisut käsittelyyn osallistumisesta ja läsnäolosta asiaa käsiteltäessä ovat sisällöltään laajoja. Niillä ei tarkoiteta pelkästään ratkaisun tekemistä vaan myös toimia, jotka välittömästi edeltävät asian ratkaisemista. Näitä ovat asian esittely ja valmistelu. Esteellinen virkamies ei saisi millään tavalla osallistua sellaisiin asian käsittelyyn liittyviin toimiin, jotka vaikuttavat asian ratkaisuun. Tällaisia ovat esimerkiksi lausuntojen pyytäminen, asianosaisten kuuleminen sekä muiden selvitysten hankkiminen. Tavanomainen toimistotyö ja siihen verrattavat toimet eivät sen sijaan ole esteellisyyden kannalta merkityksellisiä. (HE 72/2002 vp s. 80.)

Hallintolain 4 §:n 1 momenttia koskevan hallintovaliokunnan mietinnön mukaan sotilaskäskyasioiden aineellisen sisällön täsmällinen määrittely on ongelmallista, koska lainsäädäntöön sisältyy vain vähäisessä määrin sotilaskäskyasioiden sisältöä määrittäviä säännöksiä. Sotilaskäskyasioina on yleensä pidetty sellaisia puolustusvoimia ja siinä palvelevia koskevia asioita, jotka esimies käsittelee ja ratkaisee esimiesasemansa perusteella. Tyypillisiä sotilaskäskyasioita ovat sotilaallisten toimenpiteiden valmistelu ja johtaminen, kuten asevelvollisten kouluttaminen, sekä sotilaallisen joukon sisäisen hengen, kurin ja järjestyksen ylläpitäminen. Ottaen huomioon sotilaskäskyasioiden monimuotoisuuden ja niiden sisällöllisen määrittelemättömyyden säännöstä tarkistettiin siten, että myös sotilaskäskyt liitettiin muiden virkakäskyjen tavoin välittömästi viran hoitamista koskeviin määräyksiin. (HaVM 29/2002 vp s. 7.)

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu sotilaskäskyllä tarkoitettavan sellaisia käskyteitse ratkaistavia asioita, jotka edellyttävät sotilaalliseen kuuliaisuusvelvollisuuteen perustuvaa ehdotonta ja välitöntä käskyn noudattamista. Sotilaallinen käskyvalta on juuri ilmaus kuuliaisuusvelvollisuuden perustavasta sotilaallisesta vallanalaisuussuhteesta. (Olavi Rytkölä: Puolustushallinto, 1967, s. 20 ja 21.) Sotilaskäskyn luonteeseen on itsestään selvästi kuulunut, ettei siitä voi valittaa, vaan sitä on välittömästi ja ehdottomasti noudatettava. (Kaarina Buure-Hägglund: Suomen kriisilainsäädäntö, 2002, s. 52.)

I.2 Hallintolain esteellisyyssääntely palvelusvelvollisuuden sisältönä

Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta säädetään Suomen perustuslain 8 §:ssä ja rikoslain 3 luvun 1 §:ssä. Laillisuusperiaatteen mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Korkein oikeus on katsonut rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttävän, että rangaistussäännöksen mukainen palvelukseen kuuluva velvollisuus taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskeva ohjesäännöllä tai muulla tavoin annettu määräys ja niiden sisältö on määritelty jossakin säännöksessä riittävän tarkkarajaisesti ja siten, että säännöksen soveltaminen on ennakoitavissa (ks. KKO 2019:104 kohta 29 ja siinä mainitut ratkaisut). Lisäksi korkein oikeus on katsonut, että palvelusrikoksen rangaistavuudessa on osaltaan kyse myös luottamuksesta puolustusvoimiin ja sille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon (KKO 2019:104 kohta 32).

Syytteessä selostettujen tapahtumien ajankohtana A on ollut palveluksessa ammattisotilaana. Hovioikeus toteaa, että perustuslaissa ilmaistu lain noudattamisen vaatimus koskee myös puolustusvoimien ja sen sotilasvirkamiesten toimintaa. Hallintolaissa on täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säädetty esteellisyydestä sekä kielletty virkamiestä osallistumasta asian käsittelyyn esteellisenä. Rikoslain palvelusrikossäännöksissä on säädetty rangaistavaksi palvelusta koskevan velvollisuuden rikkominen.

Edellä mainitun perusteella hovioikeus katsoo, että hallintolain esteellisyyssääntely on osa ammattisotilaan rikoslaissa tarkoitettua palvelusvelvollisuuden sisältöä. Syytteen hyväksymiselle ei siten ole laillisuusperiaatteesta seuraavaa estettä. Kussakin kohdassa on tämän jälkeen kuitenkin erikseen arvioitava, onko kysymys hallintolain soveltamisalaan kuuluvasta asiasta ja siten A:n palvelusvelvollisuuden sisällöstä.

I.3 Yleisen palvelusohjesäännön ja merivoimien työjärjestyksen merkitys

Yleinen palvelusohjesääntö on tärkeä sotilaiden käyttäytymistä sääntelevä normisto (ks. mm. KKO 2019:104 kohta 30). Riidatonta kuitenkin on, että yleinen palvelusohjesääntö ei tule tässä tapauksessa laillisuusperiaate huomioon ottaen sovellettavaksi, koska ohjesäännöstä ei ole johdettavissa kyllin tarkkarajaista ohjetta esteellisyydestä.

Vuodelta 2016 olevan merivoimien esikunnan työjärjestyksen mukaan merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallinnon periaatteita ja menettelytapoja (s. 13). Esteellisyydestä työjärjestyksessä ei ole erillistä mainintaa. Työjärjestyksessä ei liioin ole määräystä, jonka perusteella hallintolain säännöksiä tulisi soveltaa myös lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä asioissa, jollaisia ovat esimerkiksi sotilaskäskyt.

Hovioikeus katsoo tämän vuoksi kohtien 2–4 osalta, ettei työjärjestyksessä ole määritetty A:lle sellaista palvelusvelvollisuutta, että hallintolain esteellisyyssääntelyä olisi noudatettava silloinkin, kun hallintolaki ei sitä edellytä. Asiassa on siten kussakin kohdassa kysymys siitä, soveltuuko hallintolaki siinä säädetyn perusteella.

I.4 Puutteellinen koulutus

Asiassa on tullut esille, että puolustusvoimissa on vasta tämän tapauksen myötä kiinnitetty erityistä huomiota esteellisyyttä koskevaan koulutukseen.

Hovioikeus katsoo, että A on jo asemansa perusteella ollut velvollinen ottamaan selvää hallintolain esteellisyyssääntelystä ja että puolustusvoimien järjestämän koulutuksen mahdollisella puutteellisuudella ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa A:n syyllistymistä syytteessä tarkoitettuihin tuottamuksellisiin tekoihin.

II Syytekohta 1

II.1 Toteen näytetyt tapahtumat

A on toiminut Rannikkolaivaston komentajana ja hänen poikansa on kuulunut sen kantahenkilökuntaan syytekohdan 1 tapahtuma-aikana. A on todistaja C:n esittelystä allekirjoituksellaan 18.2.2016 hyväksynyt henkilöstön palkanosaprosentteja koskeneen luettelon, joka on usean muun sotilaan lisäksi koskenut myös A:n poikaa. Todisteesta ilmenee, että A:n pojan palkanlisäprosentti on hyväksymisen myötä noussut.

A on kertonut poikansa palkanlisäprosentin vahvistamisen mainitulla tavalla kuuluneen hänen tehtäviinsä komentajana. Pojan nimi oli mahdollisesti ollut luettelossa, mutta hän ei ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Todistaja C , joka oli toiminut asian esittelijänä ei ole muistanut tarkemmin, miten esittely oli tapahtunut. Mahdollisesta esteellisyydestä ei ollut kuitenkaan käyty A:n kanssa keskustelua.

A on siten syytteen teonkuvauksen mukaisesti Rannikkolaivaston komentajana osallistunut poikaansa koskevan asian käsittelyyn hyväksymällä 18.2.2016 tämän henkilökohtaisen palkkaa nostaneen palkanosaprosentin.

II.2 Hallintolain esteellisyyssääntelyn soveltuminen

Asiassa on arvioitava, soveltuuko hallintolaki ammattisotilaan palkanosaprosenttia koskevan asian käsittelyyn vai onko kysymys hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä sotilaskäskystä. A:n puolustukseksi on vedottu myös siihen, että kysymys oli virkaehtosopimusasiasta, jolloin hallintolaki ei tulisi sovellettavaksi.

A:n toimenpiteet syytekohdassa 1 ovat liittyneet sotilasvirkamiehistä tehtyjen arviointien ja niiden perusteella määritettyjen palkanlisäysten hyväksymiseen. Kysymys ei ole ollut sotilaallisen toimenpiteen valmistelusta tai johtamisesta, kouluttamisesta tai joukon hengen tai kurin ja järjestyksen ylläpitämisestä eikä myöskään toimenpiteestä, joka sotilaskäskyn lailla edellyttäisi kohteeltaan ehdotonta kuuliaisuutta. Myös muutoksenhaku tässä syytekohdassa tarkoitettuun päätökseen on saattanut olla valtion virkamieslain nojalla mahdollista. Näin ollen hovioikeus katsoo, ettei syytekohdassa 1 ole ollut kysymys määräyksestä toimenpiteen tai tehtävän suorittamiseksi eikä siten hallintolain 4 §:n 1 momentin tarkoittamin tavoin sotilaskäskystä.

Hallintolaissa ei ole sen soveltamisalan ulkopuolelle säädetty sotilasvirkamiehen työn arviointia eikä palkan määrittämistä eikä muutoinkaan virkaehtosopimusliitännäisiä asioita, mikä puoltaa hallintolain soveltumista. Kuten edellä on selostettu (s. 13), yleispiirteinen maininta virkaehtosopimuksesta sisältyy hallintolakia koskevaan hallituksen esitykseen. Maininnassa ei erikseen todeta esteellisyydestä. Toisaalta esitöistä myös ilmenee, että lähtökohtaisesti hallintolaki on tarkoitettu sovellettavaksi laajasti hallintotoiminnassa. Valtion virkamieslain sääntelyn perusteella virkamiehellä on eräin poikkeuksin muutoksenhakuoikeus palkkansa määrää koskevissa asioissa.

Hovioikeus katsoo, ettei hallintolaista eikä sen esitöistä ole siten tässä tapauksessa johdettavissa, että syytekohdan 1 toiminta olisi hallintolain soveltamisalan ulkopuolella. Näin ollen A:n on tullut noudattaa hallintolain esteellisyyssääntelyä palvelusvelvollisuutensa sisältönä.

A ei ole saanut hallintolain 27 §:n nojalla osallistua asian käsittelyyn. A:n poika on ollut asiassa hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittama asianosainen, ja ratkaisusta on ollut hallintolain 28 §:n tarkoittamin tavoin odotettavissa tälle erityistä hyötyä palkannousuna. A on säännöksen 1 momentin 1 ja 3 kohtien nojalla ollut esteellinen osallistumaan asiassa poikaansa koskevaan päätöksentekoon.

II.3 Huolimattomuusarviointi

A on kertonut, että hänen ollessaan pois virkapaikalta Rannikkolaivaston esikuntapäällikkö hänen sijaisenaan olisi voinut tehdä henkilökunnan palkanosaprosentin hyväksynnän. Tapahtuma-aikaan esikuntapäällikkönä toiminut todistaja D on kertonut, että sijainen oli tehnyt esimiehen töitä, kun esimies ei ollut voinut esimerkiksi virkamatkan tai vuosiloman vuoksi suorittaa työtehtäviään. Esteellisyystilanteissa sijainen oli toiminut vasta vuodesta 2020 alkaen.

A ja D:n kertomasta ilmenee, että jo tapahtuma-aikaan sijaisjärjestelyt olivat käytössä, joskin vain poissaolotilanteissa. Sen tueksi, että sijaisen pyytämättä jättäminen esteellisyystilanteessa olisi perustunut A:lle annettuun käskyyn tai ohjesääntöön, ei ole esitetty selvitystä.

Edellä mainitun perusteella hovioikeus katsoo, että A:lla on ollut mahdollisuus toimia toisin poikaansa koskevan asian käsittelyssä. A ei ole pyrkinyt ottamaan selvää esteellisyyssääntelystä eikä varmistumaan siitä, oliko hänen poikansa mukana vajaat 30 henkeä käsittäneessä päätösluettelossa. Hovioikeus katsoo, että vallinneissa olosuhteissa A:lle ei ole voinut olla ennalta-arvaamatonta tai odottamatonta, että hänen kantahenkilökuntaan kuuluva poikansa oli mukana esityksessä ja että hyväksymällä esityksen hän tulisi samalla hyväksyneeksi myös tämän henkilökohtaisen palkanosaprosentin. A on näin ollen rikkonut olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittua huolellisuusvelvoitetta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. A on toiminut huolimattomuuttaan hallintolaista ilmenneen palvelusvelvollisuutensa vastaisesti.

II.4 Vähäisyysarviointi

A on ollut puolustusvoimissa korkeassa asemassa Rannikkolaivaston komentajana. A:n asema ja tehtävät puoltavat sitä, ettei tekoa voida pitää vähäisenä. Päinvastaiseen suuntaan puhuu se, että palkanosan hyväksyminen on ollut rutiininomainen toimi. Toisaalta on otettava huomioon asian merkitys suhteessa puolustusvoimilta odotettuun luottamukseen, hallintosääntöjen noudattamiseen ja komentajan esimerkillisyyteen. A:ta velvoittaneet hallintolain säännökset eivät olleet tulkinnanvaraisia. Tekoa kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo, ettei sitä ole pidettävä vähäisenä.

II.5 Syyksilukeminen

A:n syyksi luetaan tuottamuksellinen palvelusrikos syytekohdassa 1 seuraavasti:

Kommodori (nyk. lippueamiraali) A oli 18.2.2016 toimiessaan Rannikkolaivaston komentajana huolimattomuudesta rikkonut palvelukseen kuuluvan velvollisuuden. A oli esteellisenä osallistunut poikaansa koskevan asian käsittelyyn siten, että hän oli hyväksynyt poikansa henkilökohtaisen palkanosaprosentin. A:n pojan palkka oli kyseisen hyväksymisen vuoksi noussut. A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen poikansa oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut hänen pojalleen odotettavissa erityistä hyötyä palkan määrän lisääntymisen vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut. A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut palvelukseen kuuluvan velvollisuuden noudattaa hallintolain 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita. Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon A:n asema ja tehtävä Rannikkolaivaston komentajana ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä joukko-osaston komentajan oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja Rannikkolaivaston asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

III Syytekohta 2

III.1 Toteen näytetyt tapahtumat

A on tapahtuma-aikaan toiminut merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja hänen puolisonsa sisaren puoliso, todistaja B, on kuulunut merivoimien kantahenkilökuntaan. B:tä on 17.10.2016 todistaja E:n ja osastoesiupseerin allekirjoittamalla asiakirjalla esitetty määrättäväksi merivoimien esikunnan osastopäällikön tehtävään. Puolustusvoimain komentaja on puolustusvoimien henkilöstöpäällikön esittelystä 26.10.2016 hyväksynyt B:n määräämisen osastopäälliköksi merivoimien esikuntaan.

A on kiistänyt osallistuneensa B:tä koskeneen asian käsittelyyn sekä B:n tehtävään esittämisen vahvistamiseen ja hyväksymiseen. Kysymys on tältä osin näytön arvioinnista.

Todistaja E on kertonut hovioikeudessa toimineensa tapahtuma-aikaan merivoimien esikunnan henkilöstöpäällikkönä. Syyskuussa 2016 E oli hakenut A:lta varmistuksen siitä, että B:tä esitetään osastopäällikön tehtävään. A ei ollut tuonut esille läheissuhdetta B:hen. Asiassa tehtiin esitys, jonka E oli allekirjoittanut. Myöhemmin E:lle oli ilmennyt A:n ja B:n vaimojen sisaruus, jolloin hän oli kääntynyt sotilaslakimiesten puoleen.

Todistaja F on hovioikeudessa kertonut toimineensa tapahtuma-aikaan merivoimien esikunnassa henkilöstöosastolla sektorijohtajana. F:n kertoman mukaan esikuntapäällikölle henkilöstöryhmän päällikkönä esiteltiin aina osastopäällikön tasoisten tehtävien täyttäminen, joskin merivoimien komentajalla oli ollut merkittävä vaikutus valintaan. F ei ollut osallistunut 12.9.2016 tämän nimitysasian esittelyyn esikuntapäällikölle. F on esitutkinnassa kertonut, että varmistus merivoimien johdolta eli käytännössä esikuntapäälliköltä oli saatu 12.9.2016. Se oli tullut E:ltä A:n hyväksynnällä. F oli saanut tietää A:n ja B:n puolisoiden sisaruudesta jossakin vaiheessa B:n nimityksen jälkeen, ja hän oli välittömästi ilmoittanut tiedon esimiehelleen E:lle. F on hovioikeudessa vahvistanut esitutkinnassa kertomansa oikeellisuuden.

Merivoimien komentajana tapahtuma-aikaan toiminut G on hovioikeudessa kertonut, että B:n nimi oli ollut niin sanotussa seuraajasuunnitelmassa pian sen jälkeen, kun hän oli vuonna 2012 aloittanut apulaisosastopäällikkönä. Tämä oli osoitus siitä, että B:tä mahdollisesti tultaisiin esittämään esikunnan osastopäällikön tehtävään. Suunnitelma oli ollut esillä tehtävä- ja seuraajasuunnittelukokouksessa keväällä 2016. Esitys B:n nimityksestä oli esitelty G:lle. Hän oli päättänyt esittää puolustusvoimain komentajalle virkaan B:tä. Hän ei ollut keskustellut nimityksestä A:n kanssa.

Hovioikeus toteaa, että näyttönä A:n osallistumisesta nimitysesityksen tekemiseen on E:n kertomus, jota F:n kertomus jossakin määrin tukee.

Asiakirjasta Keskitetty seuraajasuunnitelma 2016 – komentajan lista ilmenee E:n merkintöjä siitä, että hän oli 12.9.2016 esitellyt esikuntapäällikölle eli A:lle valinta-asian. E on kertonut merkinnän tarkoittavan B:n esittämistä osastopäällikön tehtävään. Lisäksi asiakirjasta ilmenee E:n merkintä siitä, että B:n esittäminen on selvä. Asiakirjassa ei ole A:n tekemiä merkintöjä.

Osastopäällikön nimittämisprosessia koskevasta suunnitelmasta ilmenee osana suunniteltua prosessia olleen, että 12.9.2016 pyydettäisiin varmistus esikuntapäälliköltä. Hovioikeus katsoo, että mainitut todisteet myös tukevat E:n kertomaa.

Kirjallisesta todisteesta S6 ilmenee, että merivoimien esikuntapäällikön tehtäviin on kuulunut henkilöstösuunnittelun ohjaaminen komentajan linjausten mukaisesti merivoimien esikunnassa (henkilöstö/tehtävät). Merivoimien työjärjestyksen mukaan esikuntapäällikkö vastaa henkilöstön palvelussuhteeseen liittyvistä asioista, joita ovat muun muassa nimittämisten ja tehtävään määräämisten käsittely, sekä seuraajasuunnitelman ylläpidosta. Mainitut todisteet tukevat syytettä A:n osallistumisesta.

Edellä mainittua näyttöä arvioituaan hovioikeus katsoo, että A:n kiistäminen on epäuskottava. Esitetyn todistelun perusteella hovioikeudelle ei jää varteenotettavaa epäilyä siitä, että A on vahvistanut ja hyväksynyt 12.9.2016 B:n esittämisen osastopäällikön tehtävään.

A on lisäksi kiistänyt toiminnallaan olleen vaikutusta B:n esittämiseen osastopäälliköksi.

Hovioikeus katsoo, että edellä mainitun todistelun perusteella A:n vahvistaminen ja hyväksyntä on ollut olennainen osa menettelyä, jonka lopputuloksena B:tä on esitetty tehtävään. A:n vahvistamisella ja hyväksynnällä on siten ollut olennainen vaikutus B:n esittämisessä tehtävään. Näin ollen sillä A:n esittämällä seikalla, että B:tä suunniteltu osastopäälliköksi jo ennen B:n aloittamista esikuntapäällikkönä, ei ole asian arvioinnissa merkitystä. A on osallistunut B:tä koskeneen asian käsittelyyn syytekohdassa 2 kerrotuin tavoin.

III.2 Hallintolain esteellisyyssääntelyn soveltuminen

Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, soveltuuko hallintolaki ammattisotilaan esittämiseen osastopäällikön tehtävään merivoimien esikunnassa vai onko kysymys hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä sotilaskäskystä.

Hovioikeus ottaa arvioinnissaan huomioon edellä mainittujen oikeuslähteiden lisäksi seuraavat oikeuslähteet. Perustuslain 58 §:n 5 momentissa säädetyn perusteella puolustusvoimista annetun lain 30–33 ja 38 §:ssä on säädetty erikseen sotilaskäskyasioista ja sotilasvirkoihin nimittämisestä. Tämä osaltaan puoltaa hallintolain 4 §:n 1 momentin tulkintaa siten, ettei osastopäälliköksi nimittämisen esittäminen ole sotilaskäsky.

Kysymys on ollut merivoimien esikunnassa valmistellusta esityksestä B:n nimittämiseksi pysyvään tehtävään osastopäällikkönä esikunnassa eli sotilaallisesta virkanimityksestä, joten hallintolakia on tullut noudattaa kohdan 2 asian käsittelyssä.

A ei ole saanut hallintolain 27 §:n nojalla osallistua asian käsittelyyn. B on ollut asiassa hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittama asianosainen. B on ollut A:n puolison sisaren puoliso, joten A on siten ollut säännöksen 2 momentin 3 kohdan mukaisesti esteellinen.

III.3 Huolimattomuus- ja vähäisyysarviointi

A on ollut tietoinen sukulaisuussuhteestaan B:hen. A:lla on ollut mahdollisuus tuoda hallintolain tarkoittama läheisyys esille ja pidättäytyä asian käsittelyyn osallistumisesta esimerkiksi siirtämällä vahvistamis- ja hyväksymisasian sijaiselleen. A ei ole pyrkinyt ottamaan selvää esteellisyyssääntelystä eikä olemaan osallistumatta asian käsittelyyn. Hovioikeus katsoo, että A on rikkonut olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittua huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. A on toiminut huolimattomuuttaan hallintolaista ilmenneen palvelusvelvollisuutensa vastaisesti.

A:n vahvistaminen ja hyväksyminen on ollut olennainen osa B:n esittämistä ja sittemmin toteutunutta nimittämistä tehtävään. Hovioikeus katsoo, ettei tekoa ole pidettävä vähäisenä huomioon ottaen A:n asema sekä teon vaikutukset puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

III.4 Syyksilukeminen

A:n syyksi luetaan tuottamuksellinen palvelusrikos syytekohdassa 2 seuraavasti:

Lippueamiraali A oli 12.9.2016 toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut palvelukseen kuuluvan velvollisuuden sekä palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen. A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa B:tä koskevan asian käsittelyyn siten, että A oli 12.9.2016 vahvistanut ja hyväksynyt, että keväällä 2016 tehdyn ja puolustusvoimien henkilöstöpäällikön 15.6.2016 hyväksymän keskitetyn seuraajasuunnitelman mukaisesti B:tä esitetään merivoimien esikunnassa osastopäällikön tehtävään. Kyseisellä A:n tekemällä vahvistuksella ja hyväksymisellä oli ollut olennainen vaikutus siihen, että merivoimien esikunnan henkilöstöosasto oli esittänyt pääesikunnalle B:n määräämistä kyseiseen osastopäällikön tehtävään. A:n tehtäviin esikuntapäällikkönä oli kuulunut merivoimien esikunnassa muun muassa vastata tehtävään määräämisistä ja ohjata henkilöstösuunnittelua. Kyseinen osastopäällikön tehtävä oli tullut täytettäväksi sen hoitajan 5.9.2016 tekemän irtisanoutumisen vuoksi. A:n 12.9.2016 tekemän vahvistuksen ja hyväksymisen vuoksi merivoimien esikunnan henkilöstöosasto oli esittänyt pääesikunnalle 17.10.2016 B:n määräämistä kyseiseen tehtävään ja puolustusvoimain komentaja oli 26.10.2016 hyväksynyt B:n määräämisen kyseiseen tehtävään 1.1.2017 alkaen. A oli siten vahvistuksellaan ja hyväksymisellään osallistunut kyseiseen tehtävään määräämiseen ja sen valmisteluun merivoimien esikunnassa. Kyseinen osastopäällikön tehtävään määrääminen oli nostanut B:n palkkaluokkaa. A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli B oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut B:lle odotettavissa erityistä hyötyä palkkaluokan nousemisen vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut. A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut palvelukseen kuuluvan velvollisuuden noudattaa hallintolain 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita sekä merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan menettelytapoja. Tekoa ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon A:n asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

IV Syytekohta 3

IV.1 Toteen näytetyt tapahtumat

A on toiminut tapahtuma-aikaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja hänen puolisonsa sisaren puoliso, todistaja B, on toiminut merivoimien esikunnassa osastopäällikkönä A:n alaisena. Riidatonta on, että A on allekirjoittanut kunniamerkkiesityksen Vapaudenristin myöntämisestä B:lle ja ettei esitys ole johtanut kunniamerkin myöntämiseen. A:n nimikirjaimin hyväksytyssä esityksessä B on ollut puoltojärjestyksessä ensimmäisenä. Todistaja G on hyväksynyt puoltojärjestyksen.

Todistaja H on kertonut toimineensa merivoimien esikunnan henkilöstöosastolla vastuullaan merivoimien kunniamerkkien valmistelu. Mahdollisesti F oli antanut hänelle valmisteltavaksi Vapaudenristiä koskeneen esityksen siten, että puoltojärjestys oli jo ennalta määritetty. H ei ollut ollut asiassa A:n kanssa tekemisissä.

Todistaja F on hovioikeudessa kertonut, ettei hän enää muistanut, kenen aloite kunniamerkin hakeminen B:lle oli ollut. Esitutkinnassa hän on kertonut A:n esittäneen H:lle esityksen tekemistä Vapaudenrististä B:lle. F on hovioikeudessa vahvistanut esitutkinnassa kertomansa oikeellisuuden.

Merivoimien komentajana toiminut todistaja G on kertonut, että kunniamerkkiasia eteni niin, että joukko-osastot laativat esitykset ja puoltojärjestykset, minkä jälkeen esitykset siirtyivät merivoimien esikuntaan. A:n tehtäviin esikuntapäällikkönä oli kuulunut esitellä kunniamerkkiesitykset. G oli hyväksynyt A:n esityksen sekä henkilöistä että näiden keskinäisestä puoltojärjestyksestä. B oli ollut sopiva ja hyvä ehdokas Vapaudenristin saajaksi.

A on toiminut esikuntapäällikkönä, ja kunniamerkin myöntämisesitys esikunnassa on koskenut hänen välitöntä alaistaan B:tä. Hovioikeus katsoo edellä mainitun todistelun perusteella näytetyn, että A on valmistellut ja esitellyt esimiehelleen G:lle esityksen siitä, että ensisijaisesti B:lle myönnetään kunniamerkkinä Vapaudenristi. G on hyväksynyt esityksen, joten Vapaudenristin ritarikunnalle on esitetty kunniamerkin myöntämistä B:lle. Ritarikunta on hylännyt esityksen. Kohdassa 3 syyte on näytetty toteen.

IV.2 Hallintolain esteellisyyssääntelyn soveltuminen

Asiassa tulee tämän jälkeen arvioitavaksi, soveltuuko hallintolaki ammattisotilasta koskevaan kunniamerkkiesitykseen ja sen valmisteluun vai onko kysymys hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä sotilaskäskystä.

Edellä mainittujen oikeuslähteiden lisäksi asian arvioinnissa on otettu huomioon seuraavat oikeuslähteet. Puolustusvoimista annetun lain 30 §:n mukaan puolustusvoimien sisäinen järjestys on sotilaallinen. Sotilasvirassa palveleva virkamies esittelee puolustusvoimain komentajan tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian ja varmentaa sotilasesimiehen siitä tekemän päätöksen.

Lain esitöiden mukaan lainsäädännössä ei ole vedetty tarkkaa rajaa sille, mitkä ovat sotilaskäskyasioita ja mitkä hallinnollisia asioita. Sotilaskäskyasioita ovat asiat, jotka esimies ratkaisee sotilaallisen päällikköasemansa perusteella. Tyypillisiä sotilaskäskyasioita ovat sotilaallisten toimenpiteiden valmistelu ja johtaminen, asevelvollisten kouluttaminen sekä sotilaallisen joukon sisäisen hengen, kurin ja järjestyksen ylläpitäminen. (HE 264/2006 vp s. 44.)

Aiemmin voimassa olleen puolustusvoimista annetun lain esitöiden mukaan sotilaskäskyasiana sotilaallisen joukon hengen, kurin ja järjestyksen ylläpitoa koskevaan asiaryhmään kuuluvat muun muassa varuskuntapalvelus ja sotilaallinen järjestys, kurinpidollinen ohjeistus ja toiminta, sotilaallisten tunnusten jakoperusteet ja myöntäminen, joukko-osastojen nimien, kunniamarssien ja lippujen hyväksyminen sekä sotilaallisten kunniamerkkien myöntäminen ja perinneasiat sekä edellä mainittuihin asiaryhmiin liittyvät ohjesäännöt (HE 172/1999 vp s. 4 ja 5).

Mainitut esityöt liittyvät yleiseen sotilaskäskyasian määrittelyyn oikeusjärjestyksessä. Hallintolain 4 §:n 1 momentissa on sen sijaan rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävä sotilaskäsky koskemaan sanamuotonsa mukaisesti nimenomaan tehtävän tai toimenpiteen suorittamista koskeviin hallinnon sisäisiä määräyksiä.

Tässä tapauksessa kyse on ollut kunniamerkkiesityksen valmistelusta ja tekemisestä Vapaudenristin ritarikunnalle. Merivoimissa kysymys ei ole ollut kunniamerkin myöntämisestä, vaan kunniamerkin myöntäminen on ollut Vapaudenristin ritarikunnasta annetun asetuksen 2 §:n mukaisesti ritarikunnan suurmestarina puolustusvoimain ylipäällikön päätettävä asia. Ylipäällikkö antaa kunniamerkkien osalta sotilaskäskyn.

Edellä mainittuja seikkoja arvioituaan hovioikeus katsoo, ettei kysymys ole ollut hallintolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä sotilaskäskystä. A:n on siten tullut noudattaa hallintolain esteellisyyssääntelyä palvelusvelvollisuutensa sisältönä kunniamerkkiesityksen valmistelussa ja tekemisessä.

A ei ole saanut hallintolain 27 §:n nojalla osallistua asian käsittelyyn. B on ollut asiassa hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittama asianosainen. B on ollut A:n puolison sisaren puoliso, joten A on siten ollut säännöksen 2 momentin 3 kohdan mukaisesti esteellinen.

IV.3 Huolimattomuus- ja vähäisyysarviointi

A on edellä todetusti tiennyt sukulaisuussuhteestaan B:hen. A:lla on ollut mahdollisuus tuoda hallintolain tarkoittama läheisyys esille ja pidättäytyä kunniamerkkiasiaan osallistumisesta esimerkiksi siirtämällä asian sijaiselleen. A ei ole pyrkinyt ottamaan selvää esteellisyyssääntelystä eikä pidättäytymään asian käsittelystä. Hovioikeus katsoo, että A on rikkonut olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittua huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. A on toiminut huolimattomuuttaan hallintolaista ilmenneen palvelusvelvollisuutensa vastaisesti.

A on olennaisesti vaikuttanut kunniamerkkiesityksen sisältöön esittämällä ensisijaisesti B:tä. Vapaudenristin saajaksi. Kysymys on ollut erityisen korkea-arvoisen kunniamerkin esittämisestä. Puolustusvoimien toiminnan asianmukaisuutta kohtaan tunnettava yleinen luottamus huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei sillä seikalla, ettei B:lle lopulta ole myönnetty Vapaudenristiä, ole asiassa olennaista merkitystä. Hovioikeus katsoo, ettei A:n tekoa ole pidettävänä vähäisenä.

IV.4 Syyksilukeminen

A:n syyksi luetaan tuottamuksellinen palvelusrikos syytekohdassa 3 seuraavasti:

Lippueamiraali A oli 1.1.2018–14.2.2018 toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut palvelukseen kuuluvan velvollisuuden sekä palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen. A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa B:tä koskevan asian käsittelyyn ja ollut läsnä tätä koskevan asian käsittelyssä siten, että A oli esitellyt merivoimien komentajalle merivoimien esikunnan kunniamerkkiesityksiä koskevan etusijajärjestyksen, jossa B oli ollut kunniamerkin saajista ensimmäisenä, ja A oli kunniamerkin ehdottajana allekirjoittanut B:tä koskevan kunniamerkkiehdotuksen. A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli B oli ollut asianosaisena ja koska asian ratkaisusta oli ollut B:lle odotettavissa erityistä hyötyä kunniamerkin vuoksi. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut. Kunniamerkkiesitys ei kuitenkaan ollut johtanut kunniamerkin myöntämiseen B:lle. A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut hallintolain 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja kieltoa olla läsnä asiaa käsiteltäessä esteellisenä ja 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita sekä merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan menettelytapoja. Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon A:n asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

V Syytekohta 4

V.1 Toteen näytetyt tapahtumat

A oli tapahtuma-aikaan käynyt vuoden 2017 kehityskeskustelun puolisonsa sisaren puolison, todistaja B:n , kanssa ja tehnyt tämän palkanosan vahvistamista koskevan suoritusarvioinnin. Todistaja E on kertonut, että kehityskeskustelun suoritusarviointia koskeva osa ja arviointi oli sittemmin mitätöity ja hän oli käynyt kehityskeskustelun uudestaan ja tehnyt B:stä uuden suoritusarvioinnin. E:n kertomaa tukee osaltaan kirjallinen todiste S20 eli Tavoitteiden asettaminen ja PVSAR 2017 -tuloste. A:n menettely syytekohdan 4 teonkuvauksen osalta on näytetty toteen.

V.2 Hallintolain esteellisyyssääntelyn soveltuminen

Asiassa on tämänkin syytekohdan osalta arvioitava, soveltuuko hallintolaki ammattisotilaan kehityskeskustelun käymiseen ja palkanosan vahvistamista koskevaan suoritusarviointiin.

Edellä syytekohdan 1 osalta on katsottu, että hallintolaki soveltuu ammattisotilaan palkanosaprosenttia koskevan asian käsittelyyn. Syytekohta 4 koskee suoritusarvioinnin tekemistä. Hovioikeus katsoo, että kysymys on varsin samantyyppisistä asioista arvioitaessa sitä, onko kysymys hallintolain soveltamisalaan kuuluvasta asiasta.

Syytekohdassa 1 mainituin perustein hovioikeus katsoo, että hallintolaki esteellisyyssääntelyineen soveltuu myös ammattisotilaan palkanosan vahvistamista koskevaan suoritusarviointiin. Kehityskeskustelun käyminen on osaltaan liittynyt suoraan suoritusarviointiin. Muun ohella kehityskeskustelussa on ollut kysymys suoritusarvioinnin valmistelusta tai käsittelystä. Hovioikeus katsoo, että myös kehityskeskusteluun on suoritusarvioinnin osalta sovellettava hallintolakia esteellisyyssääntelyineen. A:n on siten tullut noudattaa hallintolain esteellisyyssääntelyä palvelusvelvollisuutensa sisältönä kehityskeskustelun käymisessä suoritusarvioinnin osalta ja suoritusarvioinnin tekemisessä.

A ei ole saanut hallintolain 27 §:n nojalla osallistua asian käsittelyyn. B on ollut asiassa hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittama asianosainen. B on ollut A:n puolison sisaren puoliso, joten A on siten ollut mainitun säännöksen 2 momentin 3 kohdan mukaisesti esteellinen.

V.3 Huolimattomuus- ja vähäisyysarviointi

A on vedonnut siihen, että kehityskeskustelun pitäminen ja arvioinnin tekeminen on ollut B:n esimiehenä hänen palvelusvelvollisuutenaan.

Pääesikunnan määräyksessä 11.9.2013 todetaan, että kehityskeskustelu on esimiehen ja alaisen välinen suunnittelu- ja palautteenantotilaisuus, joka toteutetaan ensisijaisesti yhtenä kokonaisuutena, ja että suoritusarvioinnin tekemisessä on noudatettava virkaehtosopimuksia.

A on kertonut, ettei hänelle ollut ilmaistu puolustusvoimissa, ettei hän voisi käydä kehityskeskustelua ja siihen liittyvää suoritusarviointia B:n kanssa.

Hovioikeus toteaa, että A ei ole oma-aloitteisesti selvittänyt hallintolain esteellisyyssäännöksiä eikä tuonut esille työyhteisössään esteellisyyttään. Esteellisyyden ilmettyä suoritusarviointi ja kehityskeskustelu oli uusittu ja toteutettu samaan lopputulokseen päätyen A:n sijaisen eli todistaja E:n käymänä. A:lla on siten ollut mahdollisuus pyytää sijainen kehityskeskusteluun ja suoritusarvioinnin tekemiseen. A ei ole pyrkinyt pidättäytymään asian käsittelystä. A on rikkonut olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittua huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. A on toiminut huolimattomuuttaan hallintolaista ilmenneen palvelusvelvollisuutensa vastaisesti.

A:n käymä kehityskeskustelu ja suoritusarvioinnin tekeminen esteellisenä on liittynyt olennaisesti B:n palkan määräytymiseen. Ottaen huomioon puolustusvoimien toiminnan asianmukaisuutta kohtaan tunnettava yleinen luottamus hovioikeus katsoo, ettei kehityskeskustelun ja suoritusarvioinnin mitätöimisellä ja uusimisella ole asian arvioinnissa merkitystä. Hovioikeus katsoo, ettei A:n tekoa ole pidettävänä vähäisenä.

V.4 Syyksilukeminen

Lippueamiraali A oli 23.1.2018 toimiessaan merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä huolimattomuudesta rikkonut palvelukseen kuuluvan velvollisuuden sekä palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen. A oli merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä esteellisenä osallistunut puolisonsa sisaren puolisoa B:tä koskevan asian käsittelyyn siten, että A oli 23.1.2018 käynyt vuoden 2017 kehityskeskustelun alaisenaan toimineen B:n kanssa sekä tehnyt B:n osalta tämän palkanosan vahvistamista koskevan suoritusarvioinnin. A oli ollut asiassa esteellinen, koska hänen puolisonsa sisaren puoliso eli B oli ollut asianosaisena. Luottamus A:n puolueettomuuteen oli siten asiassa vaarantunut. Kyseinen suoritusarviointi oli vaikuttanut B:n palkkaukseen. A oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden noudattaa hallintolain 27 §:ssä mainittua kieltoa osallistua asian käsittelyyn esteellisenä ja 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita ja merivoimien esikunnan työjärjestykseen (kohta 6.1.1 Hyvä hallintotapa) sisältyvää määräystä siitä, että merivoimissa noudatetaan hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan menettelytapoja. Tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen erityisesti huomioon A:n asema ja tehtävä merivoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja merivoimien ylimpään johtoon kuuluvana korkea-arvoisena upseerina sekä merivoimien esikunnan esikuntapäällikön oman toiminnan vaikutus puolustusvoimien ja merivoimien esikunnan asianmukaiseen toimintaan, päätöksenteon puolueettomuuteen ja niitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

VI Syytekohdat 1–4

Koska A:n on katsottu ollen hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin 3 kohdan nojalla esteellinen, hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole tarpeen arvioida, onko A ollut esteellinen hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetun muun erityisen syyn perusteella (KKO 2017:92 kohta 34).

VII Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusseuraamukseksi 40–50 päiväsakkoa. A on katsonut, että mikäli teot luetaan hänen syykseen, hänet tulee jättää rangaistukseen tuomitsematta. Joka tapauksessa sakkorangaistusta alentavana tekijänä oli huomioitava asian saama kielteinen julkisuus, virantoimituksesta pidättäminen ja urakehityksen päättyminen.

Hovioikeus katsoo, ettei asian ole näytetty saaneen osakseen sen laatuun nähden poikkeuksellisen laajaa julkisuutta. Ottaen huomioon A:n asema korkea-arvoisena upseerina, tutkinnan saamaa julkisuutta ja sen vaikutusta urakehitykseen ei voida pitää odottamattomana eikä ennakoimattomana. Näitä ei voida pitää rangaistuksen lieventämisperusteina.

A on pidätetty virantoimituksesta 2.7.2020 alkaen. Virasta pidättämisen lyhyt kesto huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei myöskään virasta pidättämistä ole aihetta ottaa huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena.

Rikoslain 6 luvun 12 §:ssä säädetyt rangaistukseen tuomitsematta jättämisen edellytykset eivät täyty.

Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 4 § 2 momentin mukaisesti kurinpitorangaistuksen asemesta voidaan tuomita sakkoon.

A:n syyksi on luettu neljä tuottamuksellista palvelusrikosta, joista kukin yksinään olisi ollut lievällä sakkorangaistuksella sovitettavissa.

Hovioikeus katsoo, että syytekohdan 3 teko on ankarimmin rangaistava. A on esittänyt kunniamerkin saajaksi hallintolain 28 §:n 2 momentin 3 kohdan tarkoittamaa läheistään ja laittanut tämän esitettävien henkilöiden puoltojärjestyksessä ensimmäiseksi.

Hovioikeus harkitsee oikeudenmukaiseksi yhteiseksi seuraamukseksi 20 päiväsakon sakkorangaistuksen.

– – – –

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luetut rikokset

1. Tuottamuksellinen palvelusrikos
18.02.2016
Rikoslaki 45 luku 4 §
Hallintolaki 27 ja 28 §:t
Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa 4 § 2

2. Tuottamuksellinen palvelusrikos
12.09.2016
Rikoslaki 45 luku 4 §
Hallintolaki 27 ja 28 §:t
Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa 4 § 2

3. Tuottamuksellinen palvelusrikos
01.01.2018 - 14.02.2018
Rikoslaki 45 luku 4 §
Hallintolaki 27 ja 28 §:t
Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa 4 § 2

4. Tuottamuksellinen palvelusrikos
23.01.2018
Rikoslaki 45 luku 4 §
Hallintolaki 27 ja 28 §:t
Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa 4 § 2

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-4
Kurinpitorangaistuksen sijasta 20 päiväsakkoa à 110,00 euroa = 2 200,00 euroa

– – – –

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Tarja Raiskinen
Sotilasjäsen, eversti Petteri Kajanmaa
Sotilasjäsen, eversti Rainer Kuosmanen
Hovioikeudenneuvos Tuula Myllykangas
Hovioikeudenneuvos Minna Mattila

Valmistelija:

Hovioikeuden esittelijä Anssi Rantala

Äänestys.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot asiassa SO 20/1279

Sotilasjäsen, eversti Rainer Kuosmanen:

Kysymyksenasettelusta, oikeudellisen arvioinnin lähtökohdista, hallintolain esteellisyyssääntelystä palvelusvelvollisuuden sisältönä, puuttuneesta koulutuksesta sekä kohtien 2, 3 ja 4 syyksilukemisen osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. Syytekohdassa 1 toteen näytettyjen tapahtumien, hallintolain esteellisyyssääntelyn soveltumisen ja huolimattomuusarvioinnin osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. Erimielisyyteeni koskee syytekohdan 1 vähäisyysarviointia.

A:n tekemässä poikansa palkanosan hyväksymisessä on ollut kysymys yksittäisestä rutiini- ja massaluonteisesta toimenpiteestä. A:n pojan nimi on ollut osa muuta henkilöstöä koskevaa luetteloa. A ei ole muuttanut poikansa osalta tehtyä suoritusarviointia eikä hänelle esitettyä palkanosaprosenttia, eivätkä ne olleet epätavanomaisia tai poikkeuksellisia. A:n tekemä poikansa palkanosan hyväksyminen on perustunut pojan esimiehen tekemään suoritusarviointiin, jonka esikunnan henkilöstöosasto on tarkastanut. Esittelijä ei ole kertonut A:lle tämän pojan nimen sisältyvän luetteloon. Hyväksymiseen ei ole liittynyt A:n taholta erillistä harkinnanvaraisuutta. Mitä ilmeisimmin hyväksyntä olisi ollut samansisältöinen myös A:n sijaisen tekemänä.

A:n asema ei ole ollut syytekohdassa 1 erityisen korkea. Hänen asemansa kohdassa 1 ei ole ollut yhtä korkea kuin syytekohdissa 2–4.

Asiaa kokonaisuutena arvioituani katson, että A:n teko kohdassa 1 on rikoslain 45 luvun 3 §:n tarkoittamin tavoin vähäinen. Mikäli kysymys olisi ollut tahallisesta teosta, käsillä olisi ollut säännöksen mukainen lievä palvelusrikos, jota ei ole huolimattomuudesta tehtynä säädetty rangaistavaksi. Näin ollen syyte kohdassa 1 tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta on hylättävä.

Äänestyksen jälkeen olen samaa mieltä hovioikeuden enemmistön kanssa rangaistuksesta.

– – – –

Sotilasjäsen, eversti Petteri Kajanmaa:

Olen samaa mieltä kuin eversti Kuosmanen.

– – – –