RHO:2018:1

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sekä henkilörekisteririkoksesta ja vaihtoehtoisesti henkilörekisteririkkomuksesta. Syytteiden mukaan A oli ensin tulostanut poliisiasiain tietojärjestelmästä (Patja) piirin vuorokausiraportin ja tämän jälkeen hän oli tehnyt kyselyn tutkintailmoitusnumerolla ja tulostanut kyseisen tutkintailmoituksen, joka oli koskenut L:n kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden rikostutkintaa ja kuolemansyyn tutkintaa. Ilmoitukseen oli ollut kirjattuna L:n, hänen omaistensa, liikenneonnettomuuden osallisten ja todistajien henkilötietoja, mukaan lukien henkilötunnukset. Kyseisten tietojen käsittely ei ollut kuulunut A:n työtehtäviin eikä se ollut ollut hänen virkatehtäviensä tai rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellista.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossa tarkemmin lausutuin tavoin, että kun tilannekuvan päivitystä voitiin pitää poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettynä poliisin tehtävänä, ei vastaajan kertoma peruste tietojärjestelmän käytölle ollut ristiriidassa poliisiasiain tietojärjestelmästä muodostuvan henkilörekisterin käyttötarkoituksen kanssa eikä henkilörekisterilain käyttötarkoitussidonnaisuuden kanssa eikä myöskään käsittelyn yleisten edellytysten kanssa. Tilannekuvan päivittäminen ei kuitenkaan oikeuttanut avaamaan arkaluonteista tietoa ja henkilötunnuksia sisältäviä tutkintailmoituksia tai muita asiakirjoja, koska henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 10 §:n 2 momentti ja 15 §:n 2 momentti edellyttivät, että arkaluonteisia tietoja sai käsitellä ainoastaan, kun se oli poliisin yksittäisen tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä. Käräjäoikeuden mukaan ei ollut ilmennyt sellaista konkreettista yksittäistä työ- tai virkatehtävää, joka olisi oikeuttanut A:n avaamaan syytteessä tarkoitetun arkaluonteista tietoa ja henkilötunnuksia sisältäneen tutkintailmoituksen. Kyseisten tietojen käsittely ei näin ole kuulunut hänen työtehtäviinsä, eikä ole ollut hänen virkatehtäviensä kannalta tarpeellista. Käsittelyyn ei ole myöskään ollut rekisteröityjen suostumusta. Ottaen huomioon A:n kertoman tutkintailmoituksen avaamisen syyn sekä puuttuneen viranomaisohjeistuksen käräjäoikeus katsoi, ettei A:n menettely ole ollut tahallista vaan törkeän huolimatonta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja henkilörekisteririkoksesta.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaati, että syytteet hylätään.

Syyttäjä vaati vastavalituksessaan, että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta ja henkilörekisteririkoksesta lukuun ottamatta kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain salassapitosäännösten rikkomista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko A:lla ollut virkatehtäviinsä liittyvä asiallinen peruste käsitellä syytteessä tarkoitettua tutkintailmoitusta ja oliko A käsitellyt henkilötietoja vastoin henkilötietolain arkaluonteisia tietoja ja henkilötunnusta koskevia säännöksiä ja menettelyllään loukannut rekisteröityjen yksityisyyden suojaa sekä siitä, oliko A menettelyllään rikkonut virkavelvollisuuttaan. Kysymys oli myös siitä, oliko A:n tietojen käsittely ollut vastoin henkilörekisterilain käyttötarkoitussidonnaisuutta ja ristiriidassa henkilötietojen käsittelyn yleisten edellytysten kanssa.

Hovioikeuden ratkaisun perustelut

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Rikoslain 38 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan henkilörekisteririkoksesta tuomitaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käsittelee henkilötietoja vastoin henkilötietolain (523/1999) käyttötarkoitussidonnaisuutta, käsittelyn yleisiä edellytyksiä, henkilötietojen tarpeellisuutta tai virheettömyyttä, arkaluonteisia tietoja, henkilötunnusta tai henkilötietojen käsittelyä erityisiä tarkoituksia varten koskevia säännöksiä taikka rikkoo henkilötietojen käsittelyä koskevia erityissäännöksiä ja siten loukkaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai aiheuttaa hänelle muuta vahinkoa tai olennaista haittaa.

Henkilötietolain 7 §:n mukaan henkilötietoja saa käyttää tai muutoin käsitellä vain tavalla, joka ei ole yhteensopimaton 6 §:ssä tarkoitettujen käsittelyn tarkoitusten kanssa. Henkilötietolain 6 §:n mukaan henkilötietojen käsittelyn tulee olla asiallisesti perusteltua rekisterinpitäjän toiminnan kannalta.

Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietolain 11 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja saa kerätä ja tallettaa poliisin henkilörekisteriin ja muutoin käsitellä silloin, kun ne ovat rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia ja saman pykälän 2 momentin mukaan henkilötietolain 11 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja saa kerätä ja tallettaa poliisin henkilörekisteriin ja käsitellä ainoastaan silloin, kun se on poliisin yksittäisen tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä. Saman lain 15 §:n 2 momentin mukaan poliisilla on oikeus käyttää poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi perustetun henkilörekisterin tietoja, jos tiedot ovat tarpeen kyseisten tehtävien suorittamiseksi.

Poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Tiedon hakua ja käsittelyä poliisin tietojärjestelmistä rajaa siten käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimus, virkatehtävään liittyvä tarpeellisuusvaatimus ja yksittäiseen tehtävään liittyvä välttämättömyysvaatimus.

Asiassa on riidatonta, että tilannekuvan päivittäminen on osa poliisin poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua tehtävää. Edelleen riidatonta on, että tapahtuma-aikaan ei ole ollut voimassa poliisin hallinnollista ohjetta, joka olisi nimenomaisesti määritellyt poliisiasiain tietojärjestelmän käytöstä tilannekuvan ylläpitämisessä tai muodostamisessa. Riitaista on se, missä laajuudessa poliisilla on oikeus avata yksittäisiä tutkintailmoituksia tilannekuvan päivittämiseksi.

A on kertonut, että hän oli katsonut tutkintailmoituksen päivittääkseen tilannekuvaa. Lisäksi hän oli katsonut myös muita oman alueensa tutkintailmoituksia, koska oli pitänyt sitä velvollisuutenaan. A:n sekä todistajina kuultujen B:n ja C:n kertomusten mukaan tilannekuvan päivittäminen ja ylläpito edellyttivät tutkintailmoitusten katsomista laaja-alaisesti ja myös oman sektorin ulkopuolelta. Sekä poliisikoulussa että esimiesten toimesta oli kehotettu olemaan laaja-alaisesti yli sektorirajojen tietoinen oman alueen ja poliisipiirin alueen tapahtumista ja käyttämään poliisin tietojärjestelmiä tilannekuvan päivittämiseksi. Tämä oli ollut käytäntö ja sitä oli pidetty hyväksyttävänä Oulun poliisilaitoksella.

Syyttäjä on katsonut, että tilannekuvan ylläpitäminen ei anna poliisimiehelle yleistoimivaltaa tarkastella mitä tahansa tutkintailmoituksia. Syyttäjän mukaan riittävä ja oikea tapa päivittää tilannekuvaa on poliisiasiain tietojärjestelmästä (Patja) tulostettavan vuorokausiraportin katsominen, josta kukin poliisi voi poimia ja aukaista yksittäiseen virkatehtäväänsä kuuluvat ilmoitukset. A:n, B:n ja C:n mukaan vuorokausiraportista ei saanut riittävän kattavaa kuvaa alueen tapahtumista. Todistaja D on kertonut, että vuorokausiraportista ei saanut oikeaa kuvaa myöskään tutkintailmoitusten sisällöstä. Vuorokausiraportista kävi ilmi rikosilmoituksen numero, tutkija, tapahtumapaikan osoite, tapahtuman päivämäärä, rikosnimikkeet, asianosaisten nimiä sekä tutkintailmoituksen kaksi ensimmäistä riviä. Pelkästään rikosnimikkeen perusteella ei voinut tehdä luotettavaa rajausta rikoksen kuulumisesta tiettyyn sektoriin. Kaikki tutkintailmoitukset löytyivät samoista poliisin tietojärjestelmistä ja myös vuorokausiraportti näkyi kaikille samansisältöisenä. D:n mukaan tutkintailmoitukset sisälsivät aina arkaluonteista tietoa ja jo vuorokausiraportista näkyi nimitietoja sekä tietoja rikoksesta.

Asiassa on tuotu esille myös, että Oulun poliisilaitoksella on aamupalavereissa nostettu esille ja kaikkien nähtäville tutkintailmoituksia. Riidatonta on, että myös nyt kyseessä oleva tutkintailmoitus on ollut kaikkien nähtävillä tapahtumapäivää seuraavan päivän aamupalaverissa. A:n hakuja koskevien lokitietojen mukaan A on 28.1.2014 tehnyt tiedonhaun käyttäen päivämäärää ja poliisipiirin koodia, eli avannut ensin vuorokausiraportin ja sen jälkeen kyseessä olevan tutkintailmoituksen. A:lla on ollut kyseisen päivän aikana useita muitakin kyselyitä.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut käyttötarkoitussidonnaisuuden ja käsittelyn yleisten edellytysten osalta. Suhteesta arkaluonteisiin tietoihin ja henkilötunnukseen hovioikeus lausuu seuraavaa.

Henkilötietolain 11 §:n 1 momentin mukaan arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kielletty. Arkaluonteisina tietoina pidetään pykälän 3 kohdan perusteella henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta ja 4 kohdan perusteella henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia. Henkilötietolain 12 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan 11 §:n arkaluonteisten tietojen käsittelykielto ei estä tietojen käsittelyä, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että syytteessä kuvattu tutkintailmoitus on pitänyt sisällään arkaluonteisia henkilötietolain 11 §:n 3 ja 4 kohdan mukaisia henkilötietoja. Hovioikeus katsoo, että myös jo vuorokausiraportista ilmenee henkilötietolain 11 §:n 3 kohdan mukaisia arkaluontoisia henkilötietoja.

Tilannekuvan päivittäminen on ollut A:n työtehtävä. Poliisipalvelulinjan työjärjestyksestä ei sinällään ole ilmennyt sellaista konkreettista yksittäistä työ- tai virkatehtävää, joka olisi oikeuttanut A:n avaamaan syytteessä tarkoitetun arkaluonteista tietoa ja henkilötunnuksia sisällään pitäneen tutkintailmoituksen. Hovioikeus toteaa kuitenkin, että poliisin työjärjestys ei anna tyhjentävää kuvaa yksittäisen poliisimiehen työtehtävistä. Tiedonhaku on tehty käyttäen päivämäärää ja poliisipiirin koodia ja A on tehnyt kyseisen päivän aikana myös muita hakuja. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n tarkoituksena ei ole ollut tiettyä henkilöä koskevien tietojen hankkiminen vaan tilannekuvan päivittäminen. Ottaen myös huomioon, että syytteessä tarkoitettu tutkintailmoitus on ollut työvuorossa olevien poliisien nähtävillä vuorojohtajan näyttämänä jo aamupalaverissa, hovioikeus pitää uskottavana, että A ei ole katsonut tutkintailmoitusta myöskään yksityisiin tarkoituksiin tai uteliaisuuttaan. Tarkempaa ohjeistusta tilannekuvan päivittämisestä ei ole ollut. Hovioikeus katsoo, että A:n kertomalla tavalla hänen on pitänyt olla oman poliisipiirin tapahtumista selvillä ja että jokainen päivittää tilannekuvaa oman tarpeensa mukaisesti. Poliisihallitus on 18.4.2016 antanut suuntaa antavan ohjeen poliisin tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidosta. Tilannekuvan päivittäminen A:n tapauksessa ei ole myöskään ristiriidassa siitä ilmenevien ohjeiden kanssa.

Ottaen huomioon tarkemman ohjeistuksen puuttuminen tilannekuvan päivittämiseksi sekä edellä mainittu kulttuuri ja käytäntö Oulun poliisilaitoksella, hovioikeus katsoo, että A:lla on ollut työtehtäviensä perusteella tilannekuvan päivittämiseksi oikeus syytteessä tarkoitetun tutkintailmoituksen avaamiseen ja katsomiseen. Poliisin tietojärjestelmät sisältävät muun ohella henkilötietoja sekä tietoja rikoksista. Poliisin työssä ollaan välttämättä tekemisissä arkaluonteisten tietojen kanssa. Asiassa on selvitetty, että myös vuorokausiraportit sisältävät henkilötietolaissa tarkoitettua arkaluonteista tietoa. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että syytteessä tarkoitettuun tutkintailmoitukseen sisältyvien arkaluonteisten tietojen ja henkilötunnuksen käsittely on kuulunut A:n työtehtäviin. A ei ole toiminut vastoin arkaluonteisten tietojen käsittelykieltoa ja henkilötunnuksen käsittelyä koskevia säännöksiä. A ei ole menettelyllään loukannut rekisteröityjen yksityisyydensuojaa eikä myöskään aiheuttanut heille muuta vahinkoa tai olennaista haittaa. Näin ollen syyttäjän ensisijainen syyte henkilörekisteririkoksesta on hylättävä.

Asiassa on vielä arvioitava, täyttääkö A:n menettely henkilörekisteririkkomuksen tunnusmerkistön.

Henkilötietolain 48 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan henkilörekisteririkkomuksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tämän lain vastaisesti laiminlyö noudattaa, mitä henkilötietojen käsittelyn tarkoitusten määrittelystä, tietojen käsittelystä tai informoimisesta säädetään, ja siten vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen oikeuksiaan. Hovioikeus toteaa, että kyseisessä säännöksessä on yksilöity erilaisia, lähinnä rekisterinpitäjälle tai tämän edustajalle henkilötietolaissa säädettyjä velvollisuuksia, joiden laiminlyönti on rangaistavaa henkilörekisteririkkomuksena. Lähtökohtaisesti tekotapaluettelossa mainittu "tietojen käsittelystä" voi katsoa tarkoittavan syytekohdan 2 mukaista menettelyä. Henkilötietolain lainvalmistelutöiden ja säännöksen sanamuodon perusteella, sellaisena kuin se on esitetty esitöissä ja toisella kotimaisella kielellä, on kuitenkin ilmeistä, että "tietojen käsittelyllä" ei ole tarkoitettu tietojen käsittelyä laajana yleiskäsitteenä, vaan tietojen käsittelyn informointia, joita koskevista velvollisuuksista on puolestaan säädetty henkilötietolain 24 §:ssä ja 25 §:ssä. Hovioikeus katsoo, että kyseinen säännös ei sovellu A:n menettelyn arviointiin eikä se tule sovellettavaksi tässä asiassa. Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n menettely ei täytä myöskään vaihtoehtoisena syytteenä esitetyn henkilörekisteririkkomuksen tunnusmerkistöä ja kohdan 2 vaihtoehtoinen syyte hylätään.

A:n ei ole edellä katsottu rikkoneen henkilötietolaissa ja henkilötietojen käsittelyä poliisitoimessa koskevassa laissa säädettyjä henkilötietojen käsittelyä ja käyttötarkoitussidonnaisuutta sekä arkaluontoisten henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä, eikä hänen ole katsottu rikkoneen myöskään julkisuuslain salassapitosäännöksiä. Näin ollen ensisijainen syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijainen syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on hylättävä.

ASIAN RATKAISSEET HOVIOIKEUDEN JÄSENET

hovioikeudenlaamanni Sakari Laukkanen
hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Meriel Koppström

asian valmistelija, hovioikeuden esittelijä Leena Saukkoriipi