I-SHO:2017:7

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Epäiltyään ystävänsä C:n osallistuneen aiemmin tapahtuneeseen pahoinpitelyynsä A oli ottanut mukaan tuttavansa B:n ja lähtenyt C:n asunnolle selvittämään asiaa. B oli tivannut asiaa C:ltä väkivaltaisesti, jonka jälkeen A ja B olivat poistuneet C:n luota. B:n menettelystä hermostunut C oli lähettänyt B:lle uhkailevia viestejä ja heidän välillään oli käyty uhkaavansävytteistä viestienvaihtoa, joka oli johtanut siihen, että A ja B sekä eräät muut henkilöt olivat menneet uudelleen C:n asunnolle. Tällöin B:n ja C:n välille oli syntynyt tappelu, jonka seurauksena B oli lyönyt C:tä useita kertoja voimakkaasti nyrkillä päähän ja C:n kaaduttua maahan polkaissut C:n pään voimakkaasti vasten betonista kuistin lattiaa. Pahoinpitelyn seurauksena C:lle aiheutui hengenvaarallinen tila ja vaikeaksi ruumiinvammaksi katsottava aivovamma ja B oli siten menettelyllään syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn.

Vahvasti juovuksissa olleen A:n katsottiin osallistuneen B:n ja C:n välille syntyneeseen tappeluun siten, että hän oli tappelun alkuvaiheessa B:n saatua C:stä mahdollisesti niskalenkin B:n pyynnöstä käynyt riuhtomassa pesäpallomailan pois C:n hallusta ja sen jälkeen vetäytynyt pois tilanteesta. Kysymys on siitä, oliko A näin menetellessään osallistunut B:n tekemään törkeään pahoinpitelyyn tekijäkumppanina tai avunantajana ja mihin saakka hänen vastuunsa siinä tapauksessa voitiin katsoa ulottuvan, vai oliko A:n menettelyä arvioitava syyttäjän vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti tappeluun osallistumisena. Kysymys lisäksi C:n menettelyn merkityksestä rangaistuksen määräämisen ja vahingonkorvausten sovittelun kannalta, kun hän oli varautunut ja varustautunut pesäpallomailalla väkivaltaiseen yhteenottoon. (Ään.)

PÄIJÄT-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 28.10.2016

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A ja B olivat yhdessä ja yksissä tuumin tehneet ruumiillista väkivaltaa C:lle. A ja B olivat hyökänneet C:n kimppuun ja repineet tätä vaatteista. B oli ottanut C:stä kaulaotteen ja sen jälkeen lyönyt C:tä nyrkillä päähän. C:n kaaduttua istumaan B oli jatkanut väkivallan tekemistä lyömällä C:tä muutaman kerran nyrkillä kasvoihin. Tämän jälkeen B oli vielä potkinut maassa maannutta C:tä kerran vartaloon ja kerran päähän. A oli kesken tappelun ottanut C:n käsistä pesäpallomailan pois estäen näin C:n puolustautumistoimet ja mahdollistanut C:hen kohdistuvien pahoinpitelytoimien jatkamisen. A:n läsnäolo ja menettely oli lisäksi tukenut psyykkisesti B:n pahoinpitelytoimia tämän myötäpuolena. Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen yhdessä tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn ja tuomitsi heidät tästä sekä eräistä muista rikoksista A:n 3 vuoden 3 kuukauden ja B:n 4 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistuksiin.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 14.6.2017

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitukset

B on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset kohdassa 1 hylätään ja että syyksilukemista kohdassa 2 muutetaan siten, että syyte hylätään siltä osin kuin hänen on katsottu tehneen väkivaltaa yhdessä A:n kanssa, lyöneen C:tä enemmän kuin kaksi kertaa päähän ja potkaisseen tätä vartaloon ja että hänen katsotaan tehneen teon C:n provosoitua häntä väkivaltauhkauksia sisältäneillä tekstiviesteillä ja puheilla ja välittömällä pesäpallomailalla tapahtuvalla väkivallalla sekä että rangaistusta syyksilukemisen muutosta vastaavasti alennetaan. Lisäksi hän on kohdassa 2 vaatinut, että hänen C:lle maksettavakseen tuomittuja korvauksia alennetaan, kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 3.000 euroon ja kärsimyksestä 1.000 euroon. Vielä B on vaatinut, että tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Kohdassa 1 hän oli käynyt puhuttamassa C:tä tämän asunnolla ja painanut sohvalla maannutta C:tä polvella rintaan sekä pitänyt kädellä kiinni tämän leuasta. Teosta ei ollut aiheutunut C:lle kipua. Hän ei ollut lyönyt asunnon ulkopuolella C:n päätä seinään.

Kohdassa 2 C:n oma myötävaikutus tapahtumiin tulee ottaa huomioon arvioitaessa kertomusten uskottavuutta sekä määrättäessä rangaistusseuraamusta ja korvausvelvollisuutta. C oli ennen tekoa uhkaillut häntä ja A:ta sekä kutsunut heidät kotiinsa. Pihalla C oli ollut odottamassa pesäpallomailalla varustautuneena pikkuserkkunsa F:n kanssa ja tullut mailan kanssa B:tä vastaan.

Tuomittu rangaistus on liian ankara. Polkaisu on tehty pikaistuksissa eikä se ole ollut erityisen voimakas. Aivovamma on ollut ainakin jossain määrin ennalta arvaamattoman vakava seuraus teosta.

A on ensisijaisesti vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset kohdassa 2 hylätään tai että hänen tahallisuutensa katsotaan ulottuvan enintään perusmuotoiseen pahoinpitelyyn ja korvausvelvollisuutta tätä vastaavasti alennetaan. Toissijaisesti hän on katsonut syyllistyneensä enintään tappeluun osallistumiseen ja vaatinut, että syyte enemmälti hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta C:lle, Kansaneläkelaitokselle ja valtiolle. C:lle tuomittuja korvauksia on joka tapauksessa alennettava tämän myötävaikutuksen perusteella. Lisäksi A on vaatinut, että tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Hän oli ollut läsnä pahoinpitelytilanteessa, mutta hän ei ollut vaatteista kiinni pitämisen lisäksi tehnyt C:lle muuta väkivaltaa. Hän ei ollut varustautunut kohtaamiseen tekovälinein toisin kuin B ja C. Vaatteista kiinni pitäminen ja mahdollisesti pesäpallomailan ottaminen C:n käsistä ei täytä tekijäkumppanuutta törkeään pahoinpitelyyn. Hänen menettelystään ei ollut aiheutunut C:lle kipua eikä vammoja. B:n yksittäinen ja voimakas vaikean ruumiinvamman aiheuttanut potku maassa olleen C:n päähän oli ollut A:n kannalta täysin ennalta arvaamaton eikä heidän välillään ole ollut yksituumaisuutta B:n menettelyn suhteen ainakaan tältä osin. Missään tapauksessa hänen osaltaan pahoinpitelyä ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Tuomittu rangaistus on hänen syyllisyyteensä nähden liian ankara.

Vastavalitus

Syyttäjä on vaatinut, että B:lle ja A:lle tuomittuja vankeusrangaistuksia korotetaan.

Rangaistukset eivät ole oikeudenmukaisessa suhteessa heidän syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen ja rikoksista ilmenevään tekijöiden syyllisyyteen. Yhteisen rangaistuksen mittaamisessa ankarimmin arvosteltavasta ja lähtökohdaksi otettavasta rikoksesta, kohdan 2 törkeästä pahoinpitelystä, on mitattu kummallekin liian lyhyt vankeusrangaistus.

B:n pahoinpitelystä on aiheutunut C:lle kiireellistä leikkausta vaatinut hengenvaarallinen tila ja vaikea aivovamma. Teko on ollut raaka, koska väkivalta on ollut voimakasta ja kohdistunut pään alueelle sekä julma, koska se on kohdistunut puolustuskyvyttömään tilaan saatettuun C:hen. Teko on tehty täysin ilman C:n myötävaikutusta ja tämän kotirauhan suojaamalla alueella. Yksin törkeästä pahoinpitelystä mitattavan rangaistuksen tulee olla 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

C:n pahoinpiteleminen on ollut yksin A:n intressissä. Hän oli ollut mukana jo aiemmin päivällä, kun B oli pahoinpidellyt C:tä. Hän oli osallistunut pahoinpitelyn täytäntöönpanotoimeen hyökkäämällä yhdessä B:n kanssa C:n kimppuun, repimällä tätä vaatteista ja ottamalla tältä pesäpallomailan pois. Tämän jälkeen hän on C:ltä ottamansa maila kädessään tukenut ja varmistanut B:n tekemää väkivaltaa lähietäisyydellä. Hänen toimintansa on muodostanut merkittävän kokonaispanoksen pahoinpitelyn toteuttamisessa ja hänelle yksin törkeästä pahoinpitelystä mitattavan rangaistuksen tulee olla samoin kuin B:n kohdalla 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

B tulee tuomita kohdissa 1 ja 2 sekä 9-11 hänelle syyksiluetuista rikoksista yhteiseen, vähintään 4 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen. A tulee tuomita kohdissa 2-8 hänelle syyksiluetuista rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määrätystä aiemmin tuomitusta ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen, vähintään 4 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Vastaukset

Syyttäjä on vastustanut B:n ja A:n muutosvaatimuksia ja toistanut kohdassa 2 A:n osalta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen tappeluun osallistumisesta sekä lisäksi vaatinut, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksettavat todistelukustannukset.

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset. Syyksilukemista ei tule kummankaan osalta muuttaa.

C on vastustanut B:n ja A:n muutosvaatimuksia.

B on vastustanut syyttäjän vastavalituksessa esittämiä muutosvaatimuksia.

A on vastustanut syyttäjän vastavalituksessa esittämiä muutosvaatimuksia ja viitannut valituksessa esittämäänsä.

Vastavalituksessa esitetyt pahoinpitelytoimet eivät ole olleet A:n intressissä. A ja C olivat jo sopineet välinsä. A ei ollut varmistanut B:n tekemän väkivallan jatkumista saatuaan pesäpallomailan haltuunsa.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 2.5.2017. Pääkäsittelyssä on esitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät kirjalliset todisteet ja lisäksi luettu C:n A:lle 4.5.2015 lähettämät kaksi tekstiviestiä sekä kuultu todistelutarkoituksessa C:tä, B:tä ja A:ta ja todistajina E:tä, F:ää ja D:tä. Lisäksi on viitattu muuna oikeudenkäyntiaineistona esitutkintapöytäkirjan sivuihin 6, 7 ja 11 (C), sivuun 16 (A), sivuun 35 (B), sivuun 20 (D) ja sivuun 58 (F) merkityiltä osin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Tapahtumien taustalla on ollut epäily A:han aiemmin kohdistuneesta pahoinpitelystä ja C:n osallisuudesta siihen, jota asiaa A ja B ovat sunnuntaiaamuna 5.7.2015 lähteneet selvittämään C:n luokse. B on tivannut asiaa C:ltä kovakouraisesti, jonka jälkeen B ja A ovat poistuneet asunnolta. Syytekohta 1 liittyy mainittuihin aamun tapahtumiin. Tämän jälkeen B:n menettelystä kiivastunut C on esittänyt B:lle puhelimen välityksellä uhkauksia ja he ovat käyneet keskenään uhkaavansävytteistä viestienvaihtoa, joka osaltaan on johtanut siihen, että B, A ja muutama muu henkilö ovat saman päivän iltana saapuneet uudelleen C:n luokse selvittämään asiaa osapuolten ollessa varustautuneina erilaisin lyömäasein. Pian sen jälkeen C:n ja B:n välille on syntynyt tappelu, joka on johtanut syytekohdassa 2 kuvattuun pahoinpitelyyn.

Kohdassa 1 B on tunnustanut painaneensa sohvalla maannutta C:tä polvella rinnasta sekä puristaneensa tätä leuasta. Kaulasta kuristamisen osalta syyte on hylätty, eikä asiassa ole tältä osin haettu muutosta. Kysymys on hovioikeudessa siitä, täyttääkö B:n tunnustama väkivalta pahoinpitelyn tunnusmerkistön ja onko hän tämän lisäksi asunnon ulkopuolella pahoinpidellyt C:tä lyömällä tämän päätä useita kertoja tiiliseinään.

Kohdassa 2 on kysymys siitä, onko B käyttänyt enemmälti väkivaltaa kuin myöntämänsä kaksi lyöntiä nyrkeillä ja polkaisun päähän. A:n osalta kysymys on siitä, onko hän toiminut tekijäkumppanina yhdessä ja yksissä tuumin B:n kanssa, mihin saakka hänen yhteisymmärryksensä on ulottunut ja onko hän menettelyllään syyllistynyt pahoinpitelyrikoksena tai tappeluun osallistumisena rangaistavaan tekoon. Edelleen asiassa on kysymys C:n mahdollisesta myötävaikutuksesta pahoinpitelyyn, rangaistuksen määräämisestä sekä tuomittujen vahingonkorvausten määristä.

Henkilötodistelu hovioikeudessa

A, jota ei ole kuultu käräjäoikeudessa, on hovioikeudessa kertonut menneensä B:n kanssa C:n asunnolle aamulla D:n kyydillä. Hän oli käyttänyt alkoholia runsaasti ainakin puoli vuotta ja oli tuolloinkin vahvassa humalatilassa eivätkä hänen muistikuvansa tapahtumista sen vuoksi ole kaikilta osin mitenkään selvät. Hän ei ollut syyttänyt C:tä edellisen päivän tapahtumista, vaan oli halunnut vain selvittää, mitä oli tapahtunut. B oli painanut sohvalla maannutta C:tä polvella rinnasta ja pitänyt kiinni käsillä poskista. D oli puuttunut tilanteeseen, koska paikalla oli ollut lapsi, ja seurue oli poistunut ulos tupakalle. Myöhemmin päivällä hän oli keskustellut C:n kanssa puhelimitse, eikä hän muista, että heillä olisi ollut keskenään riitaa. C oli lähettänyt hänelle myös tekstiviestejä. Myöhemmin samana päivänä hän oli lähtenyt vieraan kuljettajan kyydillä hakemaan vaatteitaan C:n naapurista ja mennyt käymään C:n luona ilmeisesti tämän pyynnöstä. Hän ei muista, oliko B ollut samassa kyydissä. C:n pihassa oli ollut porukkaa. Yhtäkkiä oli alkanut tappelu ja hän oli ottanut pesäpallomailan C:n kädestä. Tämän jälkeen B oli lyönyt C:tä kaksi kertaa päähän ja C:n ollessa polvillaan potkaissut kerran päähän, jonka seurauksena C:n pää oli osunut seinän kautta maahan.

C, B, E, F ja D ovat hovioikeudessa kertoneet olennaisilta osin samalla tavoin kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu jäljempänä mainituin lisäyksin.

C on kertonut iltapäivän tapahtumista, että hän oli lähtenyt kävelemään pihalla B:tä vastaan ja lyönyt pesäpallomailalla aseen B:n kädestä.

B on kertonut, että aamulla C:n luona oli käyty kiivasta sananvaihtoa, mutta vielä tässä vaiheessa hänellä ei ollut omakohtaista kaunaa C:tä kohtaan. Hän ja C olivat lähteneet kahdestaan pihalle A:n jäädessä sisälle. A oli iltapäivällä tullut tapahtumapaikalle eri autolla. C oli lyönyt pesäpallomailalla häntä käsille, jolloin ase oli pudonnut hänen kädestään. Hän oli toiminut vielä aamulla A:n intressissä, mutta päivällä C:ltä tulleet uhkaavat puhelut ja viestit olivat muuttaneet tilanteen niin, että hän oli kokenut itsensä uhatuksi tämän taholta.

F on kertonut, että pesäpallomaila oli ollut alussa C:n kädessä, mutta tämä ei ollut tehnyt mailalla mitään.

D on kertonut, että C oli lähestynyt B:tä pesäpallomaila kädessä, jonka jälkeen hän itse oli kääntynyt poispäin tilanteesta.

Näytön arviointi ja johtopäätökset sekä syyksilukeminen

Kohta 1

Hovioikeudessa on esitetty pääosin sama todistelu kuin käräjäoikeudessa sekä lisäksi A:n kertomus, joka osaltaan tukee syytettä pään seinään lyömistä lukuun ottamatta. Hovioikeus on tehnyt todistelusta samat johtopäätökset kuin käräjäoikeus. Pääkäsittelyssä ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä antaisi aiheen arvioida asiaa toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Näin ollen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän syyksilukemisen perusteluineen, eikä aihetta sen muuttamiseen ole. B on syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan pahoinpitelyyn.

Kohta 2

B:n osallisuus

B on kertomuksessaan myöntänyt lyöneensä C:tä kahdesti päähän ja tämän jälkeen polkaisseensa maassa makaavan C:n pään betonia vasten.

F:n mukaan lyöntejä oli kuitenkin ollut useita ja B oli lisäksi potkaissut maassa makaavaa C:tä kylkeen ennen tämän pään polkaisemista betonilattiaan. E ja D eivät ole kertomansa mukaan nähneet tilannetta. A:n kertomus tapahtumista on B:n suorittaman väkivallan osalta vastannut B:n kertomusta. A:n kertomuksen näyttöarvoa vähentää se, että hän on ollut tapahtumahetkellä vahvassa humalatilassa ja tapahtumia on muutoinkin edeltänyt pidempiaikainen runsasta alkoholinkäyttöä sisältänyt ajanjakso. Hän ei ole osannut kertoa, kenen seurassa hän oli päivällä ollut tai kenen kyydillä hän oli mennyt C:n luokse. Esitutkinnassa A ei ole juurikaan muistanut tapahtumia ja käräjäoikeudessa hän ei ole halunnut tulla kuulluksi.

Esitetyn selvityksen perusteella F on seurannut tapahtumia esteettömästi lähietäisyydeltä. Hän on kuvaillut yksityiskohtaisesti B:n C:hen kohdistamia pahoinpitelytoimia. Hovioikeudessa hän ei ole aluksi muistanut B:n C:n kylkeen kohdistamaa potkua, josta hän on kertonut esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa. Ajan kuluminen huomioon ottaen tämä on kuitenkin ymmärrettävää, eikä se vähennä F:n kertomuksen luotettavuutta.

Hovioikeus pitää F:n kertomusta riittävänä näyttönä siitä, että B on tunnustamansa menettelyn lisäksi suorittanut myös muut syytteessä kuvatut pahoinpitelytoimet. A:n kertomus ei riitä horjuttamaan F:n kertomusta.

Jäljempänä A:n osallisuutta koskevista perusteluista ilmenevin tavoin B ei ole tehnyt pahoinpitelyä yhdessä A:n kanssa eikä kostoksi A:han aiemmin kohdistuneesta väitetystä pahoinpitelystä.

Edellä mainituin muutoksin ja lisäyksin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän syyksilukemisen. B on menettelyllään syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn.

A:n osallisuus

Riidatonta on, ettei A ole suorittanut varsinaisia pahoinpitelytoimia eli nyrkillä lyöntejä, vartaloon potkaisua ja pään betonilattiaan polkaisua, vaan ne on tehnyt yksin B. Kysymys on aiemmin todetuin tavoin siitä, onko A kuitenkin toiminut pahoinpitelyrikoksessa tekijäkumppanina yhdessä B:n kanssa tai vähintään avunantajana taikka onko hänen menettelynsä vaihtoehtoisesti rangaistavaa tappeluun osallistumisena.

Rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä. Säännöksen esitöiden (HE 44/2002 vp s. 152-153) mukaan subjektiivisessa suhteessa yhdessä tekeminen merkitsee vaatimusta yhteisymmärryksestä. Yhteisymmärrys merkitsee tietoisuutta siitä, että oma toiminta yhdessä muiden toiminnan kanssa täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Yhteisymmärrysvaatimuksesta seuraa, että kumppani ei vastaa vain oman toimintansa seurauksista, vaan teosta siihen saakka, mihin yhteisymmärrys ulottuu. Yhteisymmärrys voi syntyä kesken tapahtumasarjan, jolloin vastuu alkaa vasta sanotusta hetkestä. Yhteisymmärrys sekä perustaa että rajaa vastuun koskemaan vain yhteisymmärryksessä suoritettuja tekoja ja teon osia. Objektiivisessa suhteessa edellytetään jonkinlaista osallistumista itse rikoksen toteuttamiseen. Tekijävastuun edellytyksenä on, että osallisen työnjaon mukainen osuus on olennainen ja että hänen osuutensa täyttämistä on pidettävä kokonaisuuden kannalta merkityksellisenä.

Syytteessä tarkoitettujen tapahtumien taustalla on siis ollut se, että A oli ollut päivää tai paria aikaisemmin vahvasti päihtyneenä ja sammuneena alivuokralaisena asumansa asunnon lattialla häiriötä herättävällä tavalla, jolloin vuokranantajan kehotuksesta joukko miehiä, muiden muassa naapurissa asunut A:n pitkäaikainen kaveri C, oli siirtänyt hänet ja hänen tavaransa ulos pihalle. Jälkeenpäin A, jolla oli ollut vain hataria muistikuvia asiasta ja joitakin vammoja kehossaan, oli alkanut epäillä joutuneensa mainitussa yhteydessä pahoinpidellyksi ja epäillyt myös C:n osallisuutta siihen. A oli halunnut selvyyttä siihen, mitä oli tapahtunut, ketkä olivat mahdolliseen pahoinpitelyyn osallisia sekä miksi hänet oli heitetty ulos asunnosta ja tässä tarkoituksessa lähtenyt sunnuntaiaamuna C:n luokse selvittämään asiaa. Mukaan oli lähtenyt A:n tuttava B sekä entinen puoliso D.

B, jolla ei aluksi ollut henkilökohtaista kaunaa C:tä kohtaan, oli lähtenyt mukaan A:n tueksi ja tämän asiaa selvittämään. Näyttöä ei ole siitä, että A olisi pyytänyt B:tä varsinaisesti pahoinpitelemään C:tä tai että A ja B olisivat etukäteen yhteisymmärryksessä sopineet sellaisesta. B on siten ilmeisesti lähtenyt tuttavansa A:n mukaan uhkaus- ja painostustarkoituksessa totuuden selville saamiseksi. Ensimmäisellä käynnillä aamulla C:n luona A on havainnut B:n tivanneen asiaa C:ltä kovakouraisesti ja käyttäneen myös väkivaltaa tätä kohtaan. A on suhtautunut siihen hyväksyvästi, joskin esiin on tullut viitteitä myös siitä, että A on tässä vaiheessa yrittänyt rauhoitella B:tä.

Näin ollen aamun tapahtumien perusteella A:lle voidaan katsoa syntyneen yhteisymmärrys siitä, että B yrittää selvittää hänen asiaansa kovakouraisesti ja lievää väkivaltaakin käsittävällä tavalla. Sen sijaan asiassa esitetystä näytöstä tai tapahtumaolosuhteista ei ole saatavissa tukea sille, että A:n aikomuksena olisi ollut käyttää C:tä kohtaan vakavaa väkivaltaa, ottaen huomioon, että A ja C ovat olleet pitkäaikaisia hyviä kavereita keskenään ja että syyllisiä A:n väittämään pahoinpitelyyn ei ollut vielä löytynyt, vaan asia oli vasta selvittämisen ja epäilyn asteella.

Aamun tapahtumien ja B:n C:hen kohdistaman pahoinpitelyn jälkeen tilanne on osittain muuttunut A:n asian selvittämisestä myös C:n ja B:n väliseksi välienselvittelyksi. Tämä on käynyt ilmi B:n omasta kertomuksesta ja B:n sekä C:n välillä aamun tapahtumien jälkeen käydystä uhkaavansävytteisestä viestienvaihdosta. Tilanne on kärjistynyt B:n ja C:n välillä keskinäiseksi uhkailuksi samalla kun on jatkettu myös A:n asunnosta pois heittämiseen liittyneen asian selvittämistä. Näissä merkeissä oli sovittu tapaaminen alkuillasta C:n asunnolle. B on pyytänyt mukaan tuekseen pari henkilöä, joilla on ollut mukanaan lyömäaseita, kuten vasara tai hakku. B:llä itsellään on ollut pelottelutarkoituksessa mukanaan replika eli aitoa asetta muistuttava asejäljennös. C:n asunnolle ovat saapuneet myös A ja D. Selvitystä ei ole siitä, että A:lla olisi ollut mukanaan lyömä- tai muita aseita. C on ollut varustautuneena pesäpallomailalla ja kutsunut tuekseen ystävänsä F:n.

Esitetyn selvityksen perusteella tilanne on tämän jälkeen nopeasti kärjistynyt C:n ja B:n väliseksi yhteenotoksi. F:n kertomuksen perusteella B:n mukana paikalle saapuneet henkilöt eivät ole osallistuneet varsinaiseen tappeluun, vaan heidän tehtävänään näyttää olleen varmistaa, ettei F puutu asiaan vaan että se jää B:n ja C:n keskinäiseksi välienselvittelyksi. B on osoittanut C:tä asejäljennöksellä ja C:llä on ollut pesäpallomaila kädessään. C on mahdollisesti huitaissut pesäpallomailalla asejäljennöksen pois B:n käsistä, jonka jälkeen B ja C ovat käyneet toisiinsa kiinni ja aloittaneet keskinäisen tappelun. B on saanut C:stä niskalenkin ja pesäpallomaila on saatu pois C:n hallusta. Sen jälkeen B on saanut lyötyä C:tä nyrkillä päähän ja jatkanut pahoinpitelyä voimakkain lyönnein ja potkuin.

Se, missä määrin A on osallistunut tappeluun, on jäänyt epäselväksi. Tapahtumia lähietäisyydeltä seurannut F:kään ei ole osannut yksilöidysti kuvailla, mitä A oli tehnyt, vaan ainoastaan kertonut tämän olleen jollain lailla mukana sekavassa tilanteessa C:n "kimpussa". Kukaan asiassa kuulluista henkilöistä ei ole kertonut A:n kohdistaneen C:hen varsinaista pahoinpitelytyyppistä väkivaltaa. Pesäpallomaila on nähty A:n hallussa siinä vaiheessa, kun se on saatu pois C:ltä. A itse on arvellut mahdollisesti ottaneensa pesäpallomailan C:ltä pois vakavan väkivallan mahdollisuuden estämiseksi.

Epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava syytetylle edullisella tavalla. Tämä huomioon ottaen selvitettynä voidaan pitää ainoastaan sitä, että A on puuttunut tappeluun mahdollisesti siinä vaiheessa, kun B:n ilmeisesti saatua C:stä niskalenkin B on pyytänyt jotakuta ottamaan pesäpallomailan pois C:ltä. Luotettavaa selvitystä ei ole enemmästä kuin siitä, että A on tässä vaiheessa käynyt riuhtomassa C:tä sen verran, että hän on saanut riistettyä pesäpallomailan pois tämän hallusta ja sen jälkeen vetäytynyt sivummalle pois tappelusta. Vasta tämän jälkeen B on saanut lyötyä C:tä voimakkaasti nyrkillä päähän siten, että C on rojahtanut asunnon kuistilla olevalle penkille istumaan. B on C:n mahdollisesti mentyä jo ainakin osittain puolustuskyvyttömäksi jatkanut C:n pahoinpitelyä voimakkailla päähän kohdistuvilla nyrkiniskuilla, joiden seurauksena C on kaatunut penkiltä kyljelleen makaamaan asunnon kuistin betoniselle lattialle. Lopuksi B on polkaissut jalallaan C:n pään voimakkaasti vasten betonista lattiaa.

Tekijäkumppanuutta koskevan säännöksen esitöistä edellä ilmenevin tavoin A:n tekijävastuu koko pahoinpitelystä edellyttäisi sitä, että hänellä on ollut yhteisymmärrys C:n pahoinpitelemisestä toteutuneella varsin vakavalla tavalla. Tällainen yhteisymmärrys tekijöillä voi olla jo etukäteen esimerkiksi yhteiseen sopimukseen tai suunnitelmaan perustuen. Vaihtoehtoisesti yhteisymmärryksen voidaan päätellä syntyneen myös vasta kesken pahoinpitelytapahtuman niiden toimien perusteella, joilla tekijä osallistuu pahoinpitelyyn.

Alkuillasta uudelleen C:n luokse mentäessä A on voinut olosuhteista havaita, että tilanne C:n ja B:n välillä on ollut aamupäivän tapahtumien johdosta kärjistynyt ja uhkaava. Vahvasti juovuksissa ollut A on kuitenkin ollut joukon mukana selvittämässä lähinnä omaa pahoinpitelyepäilyään ja asunnosta pois heittämistään, eikä näyttöä ole siitä, että A ja B olisivat tässäkään vaiheessa etukäteen sopineet mitään C:n pahoinpitelemisestä. A ja C ovat olleet keskenään hyviä kavereita, eikä vasta epäilyn asteella ollut kohtalaisen vähäpätöinen pahoinpitelyasia ole muodostanut A:lle mielekästä motiivia C:n pahoinpitelemiselle vakavalla tavalla. Näissä olosuhteissa yksinomaan A:n mukanaolosta uhkaavaksi kärjistyneessä tilanteessa ei voida päätellä sitä, että hänellä ja B:llä olisi jo etukäteen ollut yhteisymmärrys ja yksituumaisuus C:hen kohdistettavasta vakava-asteisesta väkivallasta. Näin ollen A:n tekijävastuun kannalta keskeinen merkitys on annettava sille, millä tavoin hän on itse osallistunut pahoinpitelytapahtumaan ja mikä on siinä vaiheessa ollut tappelun tilanne ja luonne.

A:n puuttuessa tapahtumien kulkuun C:n ja B:n välillä on ollut käynnissä pystypaini, jossa kumpikaan ei ole ollut vielä vahingoittunut. A:n saatua pesäpallomailan pois C:ltä kummallakaan tappelijoista ei ole enää ollut aseita. A:n ei ole näytetty osallistuneen tappeluun enemmälti, vaan hän on vetäytynyt pois tilanteesta pesäpallomailan pois saatuaan. A:n toiminnalla on voinut olla oma merkityksensä siihen, että B on päässyt tappelussa niskan päälle. Kuitenkin se, että B on voitettuaan painin ja nyrkkitappelun ja saatuaan C:n jo osittain puolustuskyvyttömäksi vielä jatkanut pahoinpitelyä voimakkailla päähän kohdistuneilla lyönneillä ja lopuksi polkaissut C:n pään raa´alla ja julmalla tavalla betonilattiaan, on ollut tappelun yleiseen luonteeseen ja tapahtumien sinänsä vähäpätöisiin taustoihin nähden siinä määrin ennalta-arvaamatonta, ettei A:n yhteisymmärryksen ja osallisuusvastuun voida katsoa ulottuvan tällaisiin pahoinpitelytoimiin saakka.

A:n osallistuminen tappelutilanteeseen B:n puolella osoittaa, että hänellä on ollut jonkinlainen yhteisymmärrys ja hyväksyntä luonteeltaan tavanomaiseen painimisen ja nyrkkitappelun yhteydessä tehtävän pahoinpitelyn mahdollisuuteen. Koska A:n toimet ovat heikentäneet C:n mahdollisuuksia tappelussa ja voineet myötävaikuttaa siihen, että B on saanut tappelussa yliotteen, A sinänsä on kokonaisuuden kannalta olennaisella tavalla myös konkreettisesti osallistunut pahoinpitelyrikoksen tekemiseen. A:n puuttuessa tappeluun minkäänlaista pahoinpitelyä ei kuitenkaan ole ehtinyt vielä tapahtua ja tappelun lopputuloskin on ollut siinä vaiheessa vielä epäselvä. Kun vahvasti juovuksissa olleen A:n motiivit tappelutilanteeseen puuttumiselle ovat lisäksi jääneet enemmän tai vähemmän epäselviksi, hänen toimintaansa on arvioitava tappeluun osallistumista koskevan rangaistussäännöksen kannalta, eikä osallistumisena tahalliseen pahoinpitelyrikokseen.

Rikoslain 21 luvun 12 §:n mukaan joka ruumiillista väkivaltaa tekemällä tai muulla teolla osallistuu tappeluun tai hyökkäykseen, johon useat ottavat osaa ja jossa joku surmataan tai jollekulle tahallaan aiheutetaan vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus, on tuomittava, jos hänen oli syytä varoa tällaisen seurauksen aiheutuvan tappelusta tai hyökkäyksestä, tappeluun osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lain esitöiden (LaVM 22/94 vp s. 12-13) mukaan säännöksen tarkoituksena on korostaa sen vaaran aiheutumisen paheksuttavuutta, jonka vaaralliseen tappeluun osallistuva osaltaan saa aikaan. Säännöksessä tarkoitetaan tappelulla useamman henkilön samassa tilaisuudessa toisiinsa kohdistamaa väkivaltaa ja hyökkäyksellä tekoa, jossa useat yhdessä ryhtyvät väkivaltaan toista tai toisia kohtaan. Osallistujia tulee olla vähintään kolme. Osallistuminen voi ilmetä paitsi välittömän väkivallan tekemisenä myös muuna tekona, kuten toisen väkivaltaa edistävänä toisten paon tai puolustautumisen estämisenä. Viimeisenä edellytyksenä on, että tekijän oli syytä varoa, että tappelussa joku surmataan tai jollekulle tahallaan aiheutetaan vaikea ruumiinvamma. Esitöiden mukaan tällaista seurausta tekijän on ollut syytä varoa silloin, kun tappelussa käytetty väkivalta on ollut niin voimakasta, että säännöksessä edellytetyn vakavan seurauksen vaara on ollut todellinen. Tähän voivat vaikuttaa monet seikat, kuten aseiden käyttäminen, vaaraa lisäävä ympäristö tai väkivallan kohdistaminen kehon helposti vammautuviin osiin.

Tässä tapauksessa väkivallan käyttöön on osallistunut kolme henkilöä eli B, A ja C. Lisäksi taustalla ovat olleet B:n puolella kaksi lyömäasein varustautunutta henkilöä ja C:n tukena F. Tappeluun ja hyökkäykseen osallistuneiden henkilöiden vähäisestä lukumäärästä huolimatta kyseessä on ollut tilanne, jossa useamman kuin kahden henkilön toimesta on varustauduttu ja varauduttu väkivaltaiseen yhteenottoon ja ryhdytty tappeluun. Tilannetta voidaan pitää tappeluun osallistumista koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitettuna tappeluna.

Aiemmin todetuin tavoin A:n toimet ovat heikentäneet C:n mahdollisuuksia tappelussa ja myötävaikuttaneet siihen, että B on saanut tappelussa yliotteen ja päässyt pahoinpitelemään C:tä. A on siten rikoslain 21 luvun 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla osallistunut tappeluun.

Ottaen huomioon, että tappelua on edeltänyt B:n ja C:n välinen keskinäinen varsin kovasanainenkin uhkailu ja että tappelun osapuolet ovat varustautuneet erilaisin lyömäasein, tilanne on ollut siinä määrin kärjistynyt ja uhkaava, että tappeluun osallistuneella A:lla on ollut syytä varoa C:lle aiheutuvan vaikea ruumiinvamma tappelun seurauksena.

Edellä mainituin perustein A on yllä olevasta ilmenevällä menettelyllään syyllistynyt rikoslain 21 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun tappeluun osallistumiseen käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman törkeän pahoinpitelyn sijasta.

C:n myötävaikutus rikokseen ja vahinkoon

Esitetyn selvityksen perusteella C on aamun tapahtumien johdosta lähettänyt B:lle uhkaavia viestejä ja B sekä C ovat puolin ja toisin uhkailleet toisiaan. He ovat joko sopineet keskinäisen välienselvittelyn C:n asunnolle tai vähintäänkin C on tiennyt B:n olevan tulossa, mutta ei ole siitä huolimatta peräytynyt tilanteesta, vaan varautunut ja varustautunut väkivallan käyttöön. Tappelun alkuvaiheessa C on lyönyt mailalla B:tä käsille. Kysymys on siitä, onko C näin toimiessaan provosoinut väkivaltaa sellaisella tavalla, että se on otettava huomioon rangaistuksen tai vahingonkorvausvelvollisuuden määräämisessä.

Rikoslain säännöksissä provokaatio on huomioitu hätävarjelun liioittelua koskevassa rikoslain 4 luvun 4 §:n 2 momentissa, josta käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kysymys, sekä rangaistuksen lieventämisperusteita koskevassa 6 luvun 6 §:ssä. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan rangaistuksen lieventämisperuste on muun muassa asianomistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Rikoslaissa nimenomaisesti mainittujen tilanteiden lisäksi provokaatiolle voidaan antaa syyllisyysmoitetta alentavaa merkitystä erityisesti silloin, jos kysymys on sellaisesta voimakkaasta provokaatiosta johtuneesta spontaanista ja suunnittelemattomasta itsehillinnän menetyksestä, joka on ollut jossain määrin ymmärrettävä seuraus provokaatiosta. Pahoinpitelyrikoksissa vahingonkorvauksia on oikeuskäytännössä soviteltu asianomistajan myötävaikutuksen perusteella lähinnä silloin, kun kysymys on ollut hätävarjelun liioittelusta tai sitä lähellä olevista tilanteista, mutta tietyin edellytyksin myös molemminpuolisen tappelun yhteydessä tehdyissä pahoinpitelyissä. Merkitystä on voitu antaa esimerkiksi sille, että uhri on aloittanut tappelun ja että koko rikosta ei luultavasti olisi ilman sitä tapahtunut ja että pahoinpitelyyn syyllistyneellä ei välttämättä ole ollut hyvää vaihtoehtoa tilanteesta pois pääsemiseksi. Esimerkiksi Kouvolan hovioikeuden ratkaisussa 11.10.2001/ R 00/745 rangaistusta alennettiin sillä perusteella, että sittemmin uhriksi joutunut A oli aloittanut tappelun lyömällä B:tä pesäpallomailalla, mitä oli seurannut nyrkkitappelu ja B:n A:han saksilla kohdistama törkeä pahoinpitely.

C:n B:lle lähettämiä uhkailevia tekstiviestejä ja muuta uhkailua ei voida pitää erityisen provosoivana kun huomioidaan, että niiden taustalla on ollut C:n suuttumus B:n häneen aamulla kohdistamasta pahoinpitelystä C:n kotirauhan piirissä ja siten pikemminkin alun perin B:n taholta tapahtunut provokaatio. Sinänsä C, joka on tiennyt B:n olevan tulossa asunnolleen, olisi kuitenkin voinut välttää tilanteen sen sijaan että hän on varustautunut ja valmistautunut tappeluun ja siinä mielessä provosoinut väkivaltaa.

C ja B ovat yhdenmukaisesti kertoneet C:n lyöneen tappelun alkuvaiheessa B:tä pesäpallomailalla käsille. Kun huomioidaan, että B on tässä vaiheessa lähestynyt C:tä aitoa muistuttavalla aseella osoittaen ja hänen seurassaan on ollut muita henkilöitä lyömäaseilla varustautuneena, kysymys on tältä osin ollut lähinnä itsepuolustuksesta.

Kokonaisuutena arvioiden B:n menettelyssä ei ole ollut kysymys harkitsemattomasta itsehillinnän menetyksestä johtuneesta provosoituneesta toiminnasta tai siitä, että hän olisi joutunut mukaan C:n aloittamaan tappeluun, vaan ennemminkin tietoisesta ja harkitusta hakeutumisesta väkivaltaiseen välienselvittelyyn C:n kanssa tilanteessa, jossa tapahtumat ovat saaneet alkunsa B:n itsensä suorittamasta väkivaltaisesta provokaatiosta. Näin ollen C:n käytöksen ei voida katsoa osoittavan rikos- tai vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellistä myötävaikutusta sitä seuranneeseen väkivaltaan.

Rangaistusseuraamukset

B:lle tuomittavan rangaistuksen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Aihetta rangaistuksen muuttamiseen ei ole.

A:n syyksi on luettu kohdissa 2 ja 5 pahoinpitely, kohdissa 3 ja 8 kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, kohdassa 4 liikenneturvallisuuden vaarantaminen, kohdassa 6 moottorikulkuneuvon käyttövarkaus ja kohdassa 7 törkeä rattijuopumus. Kohdan 2 tappeluun osallistumista on pidettävä ankarimmin arvosteltavana ja siten myös rangaistuksen mittaamisen lähtökohtana. Siinä A:n osallisuus ei ole ollut kovin merkittävä ja vahinkoseuraukset ovat olleet osin vaikeasti ennalta-arvattavat. Hovioikeus katsoo, että yksin tästä teosta A:lle olisi tuomittava neljä kuukautta vankeutta. A:lle aikaisemmin tuomittu ehdollinen 50 päivän vankeusrangaistus on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla määrättävä pantavaksi täytäntöön. Näistä ja kohtien 3-8 rikoksista oikeudenmukaisena ja kohtuullisena seuraamuksena on pidettävä seitsemää kuukautta vankeutta.

Vahingonkorvausvelvollisuus

B:n maksettavaksi tuomittujen vahingonkorvausten osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Aihetta korvausten alentamiseen ei tältä osin ole.

A:n syyksi on edellä luettu, että hän on osallistunut hyökkäykseen, jossa on ollut syytä varoa, että C:lle voi aiheutua toteutuneiden kaltaiset vahinkoseuraukset. A:n toiminnalla on ollut oma merkityksensä vahinkojen aiheutumisessa. Hän on siten osaltaan huolimattomuudellaan ollut aiheuttamassa vahinkoja ja näin ollen vahingonkorvausvastuussa niistä yhteisvastuullisesti B:n kanssa.

Aiemmin katsotuin tavoin perusteita vahingonkorvausten sovittelulle C:n myötävaikutuksen perusteella ei ole. A ei ole vaatinut vahingonkorvauksen sovittelua vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla tai korvausvastuun jakamista yhteisvastuullisten korvausvelvollisten kesken saman lain 6 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla eikä vedonnut tältä osin merkityksellisiin oikeustosiseikkoihin. Näin ollen hovioikeus ei voi ottaa kantaa siihen, olisiko asiassa tällaisilla perusteilla aihetta A:n korvausvastuun alentamiselle.

Oikeudenkäynnin kustannukset hovioikeudessa

B on hävinnyt muutoksenhaun kokonaan ja A osittain. Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ovat aiheutuneet pääosin B:n ja A:n syyllisyyden selvittämisestä. Siten B ja A on velvoitettava korvaamaan valtiolle C:n oikeudenkäyntiavustajalle valtion varoista maksetut oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa.

Hovioikeuden pääkäsittely on kestänyt 5 tuntia. Puolustajien ja avustajan laskut on hyväksytty vaaditun mukaisina tarkistettuina pääkäsittelyn kestolla.

Vangittuna pitäminen

B on tuomittu vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen eikä hänen vangittuna pitäminen ole kohtuutonta asian laadun, hänen ikänsä tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi.

Hovioikeus on 5.5.2017 antamallaan päätöksellä katsonut, ettei A:n vangittuna pitämiseen ole enää edellytyksiä ja määrännyt hänet päästettäväksi heti vapaaksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma
Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

Syyksi luettu rikos
2. Tappeluun osallistuminen 05.07.2015
Rikoslaki 21 luku 12 §

Rangaistusseuraamukset

- - - - - - - - - - -

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 2-8
ja aikaisemmassa tuomiossa tuomittu, nyt täytäntöönpantavaksi määrätty rangaistus
7 kuukautta vankeutta

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma
Vastaaja B

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Rangaistusseuraamus
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2, 9-11
4 vuotta 3 kuukautta vankeutta

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Tuomo Kurki
Hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen
Hovioikeudenneuvos Janne Arvela

Valmistelija:
Hovioikeuden esittelijä Jenni Räisänen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen.

Äänestys:

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 16/1300

Hovioikeudenneuvos: Aki Rasilainen

Olen eri mieltä A:n osallisuudesta kohdassa 2. Kysymys on tältä osin siitä, ulottuuko hänen yhteisymmärryksensä kaikkiin niihin pahoinpitelyn täytäntöönpanotoimiin, joihin B on syyllistynyt ja onko hänen osallisuutensa yhdessä tehdyssä teossa olennaista ja kokonaisuuden kannalta merkityksellistä.

Enemmistön tavoin katson, ettei asiassa ole näyttöä siitä, että A ja B olisivat sopineet C:n pahoinpitelemisestä jollakin määrätyllä tavalla etukäteen. Kysymys voi siten olla ainoastaan teon aikana syntyneestä yhteisymmärryksestä, jonka syntymiseen kuitenkin tekoa edeltäneillä tapahtumilla kohdassa 1 ja niiden jälkeen on ollut oma merkityksensä. Kohdassa 1 A on ollut ulkona paikalla, kun B oli lyönyt C:n päätä useita kertoja tiiliseinään. Tämän jälkeen päivän aikana A:n puhelimen kautta tapahtuneen viestittelyn ja soittojen myötä B:n ja C:n välille on syntynyt molemminpuolinen tarve uuteen kohtaamiseen. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, minkälaisella väkivallalla yhteydenpidossa on uhkailtu. Joka tapauksessa B on ottanut kertomansa mukaan lapsuudesta asti tuntemansa itseään selvästi iäkkäämmän A:n asian siinä määrin omakseen, että on lähtenyt uudestaan Lahdesta 70 km:n päähän Hartolaan. Mukana seurueessa ovat olleet aamulla mukana olleiden A:n ja D:n lisäksi näiden poika sekä ainakin yksi muu henkilö.

F:n kertomuksella, joka on ollut samansisältöinen sekä käräjä- että hovioikeudessa ja jota C:n kertomus tukee, on näytetty, että A ja B ovat syytteessä kuvatulla tavalla hyökänneet yhdessä C:n kimppuun ja repineet tätä vaatteista. F on yksiselitteisesti kertonut sekä käräjä- että hovioikeudessa, että A oli ottanut pesäpallomailan pois C:n kädestä. B:n mukaan tämä oli tapahtunut hänen kehotuksestaan. Käräjäoikeudessa B on kertonut, että hän oli osoittanut kehotuksensa nimenomaan A:lle, kun taas hovioikeudessa hän on painottanut, että kehotusta ei ollut suunnattu kenellekään erityisesti. Muut seurueesta eivät olleet kehotukseen reagoineet eivätkä osallistuneet muullakaan tavalla pahoinpitelyyn. Se, että A on B:n kehotusta noudattanut, osoittaa yhteisymmärrystä nimenomaan näiden välillä.

Asiassa on esitetty siten selkeä näyttö, mitkä ovat olleet syytteessä kuvatut toisaalta B:n ja toisaalta A:n täytäntöönpanotoimet C:n pahoinpitelyssä. Asia ei ole tältä osin epäselvä eikä kysymys ole A:n osalta tappeluun osallistumisesta. Tappeluun osallistuminen tarkoittaa itsenäisenä ja yksinomaisena tekoon sovellettavana nimikkeenä tekoa, joka ei ole osallisuutta perustavassa yhteydessä siihen tekoon, jolla joku muu on tappelussa aiheuttanut jollekulle muulle vaikean ruumiinvamman. Jos henkilö sen sijaan on käynyt uhriin käsiksi, kuten A on tässä tapauksessa tehnyt, kyseessä on yleensä rikoskumppanuus tai vähintään avunanto pahoinpitelyyn. Muutaman henkilön välisiä pahoinpitelyjä ei ole oikeuskäytännössä arvioitu tappeluun osallistumisena (vrt. Honkasalo, Brynolf: Suomen rikosoikeus, erityinen osa 1.1, Helsinki 1970, s. 48-51; Rikosoikeus, Juva 2009, s. 539-540). B:n hovioikeudessa kertoman mukaan C oli saanut lyötyä mailalla hänen sormilleen. Ottamalla mailan pois C:ltä B:n kehotuksen mukaisesti A on olennaisella ja kokonaisuuden kannalta merkityksellisellä tavalla aiheuttanut sen, että B on saanut C:stä enemmistönkin toteamalla tavalla yliotteen ja voinut esteettä tehdä muut syytteessä kuvatut pahoinpitelytoimet. Koska mailan ottaminen on tapahtunut yhteisymmärryksessä B:n kanssa, on A ollut B:n rikoskumppani ja hänen tekonsa siten osallisuuden perustavassa yhteydessä siihen tekoon, jolla B on aiheuttanut C:n vammat. Kysymys on vielä siitä, ovatko C:n saamat vakavat vammat olleet myös A:n ennakoitavissa hänen osallisuutensa perusteella.

B:n ja A:n seurueen kokonpano osoittaa, että matkalle lähtöä on illallakin edelleen motivoinut A:n aamulla kertomat seikat epäilyistä C:n osallisuudesta A:n aiemmin tapahtuneeseen pahoinpitelemiseen. Aamuisesta käynnistä laajentunut seurue oli B:n pitelemän kuula-aseen lisäksi nyt varustautunut kuokalla ja vasaralla. Näistä seikoista ja päivän aikana käydyistä viestittelyistä ja uhkaavansävyisistä puhelinsoitoista A:n pääteltävissä on ollut, että väkivalta varsin todennäköisesti on nyt vakavampaa kuin se, mitä hän oli aamupäivällä nähnyt. Esitetystä näytöstä ei ilmene seikkaa, joka osoittaisi A:n suhtautuneen torjuvasti johonkin yksityiskohtaan siinä, mitä hän koko ajan näki B:n tekevän kohdassa 2 C:lle. Sanotuilla perusteilla katson, että C:n saamat vammat ovat olleet myös A:n ennakoitavissa. Hän on syyllistynyt yhdessä B:n kanssa ensisijaisen syytteen mukaisesti C:n törkeään pahoinpitelyyn. Käräjäoikeuden lausumin perustein pidän oikeudenmukaisena yhteisenä rangaistuksena A:lle kuitenkin 2 vuotta 6 kuukautta ja määrään hänet pidettäväksi edelleen vangittuna.

Vakuudeksi: Hovioikeuden esittelijä Jenni Räisänen