HelHO:2017:8

Kysymys varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n soveltamisesta välityslausekkeeseen linkeinoharjoittajien välisessä sopimuksessa.

HYVINKÄÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 9.6.2016

ASIAN KÄSITTELY HYVINKÄÄN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kantaja A, Tmi B:n omistajana

Vastaaja C Oy

Asia: Irtaimen kauppahinnan alentaminen

Vireille 3.3.2016

__________________________________________

SELOSTUS ASIASTA

A, Tmi B:n omistajana on 3.3.2016 jättänyt Hyvinkään käräjäoikeuteen haastehakemuksen, jossa vaatii C Oy:ltä kauppahinnan alennusta irtaimen kauppaan liittyen.

Vastaaja C Oy on lausumassaan vedonnut kanteen liitteenä olevan tilausvahvistukseen, jonka mukaisesti toimitukseen sovelletaan Teknisen kaupan liiton TLY04-ehtoja. Kyseisten ehtojen kohdan 12. mukaan "Myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen liittyvät erimielisyydet ellei erimielisyyksiä pystytä ratkaisemaan osapuolten välisin neuvotteluin, ratkaistaan yksijäsenisessä välimiesmenettelyssä, ellei toisin ole sovittu".

Vastaajan näkemyksen mukaan käräjäoikeus ei ole toimivaltainen käsittelemään asiaa. Vastaaja on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 1485 euroa.

Käräjäoikeus on pyytänyt kantajaa lausumaan prosessiväitteestä. Kantaja on lausumassaan vedonnut oikeustoimilain 36 §:ään ja todennut, että ehto on kohtuuton. Kantaja vaatii välimiesmenettelyä koskevan ehdon huomiotta jättämistä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n nojalla.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Päätöslauselma

Kanne jätetään tutkimatta.

A, Tmi B:n omistajana velvoitetaan korvaamaan C Oy:n oikeudenkäyntikuluina 1000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua ratkaisun antamisesta.

Perustelut

Välimiesmenettelystä annetun lain 5 §:n mukaan kannetta kysymyksestä, joka on välimiesten ratkaistava, ei saa ottaa tuomioistuimessa tutkittavaksi, jos vastapuoli tekee siitä väitteen ennen kuin hän vastaa pääasiaan.

Oikeuskäytännössä (KKO 1996:27 ja 2003:60 ) on välityslausekkeen sovittelua varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n yleisen sovittelusäännöksen nojalla arvioitaessa kiinnitetty huomiota muun muassa osapuolten väliseen suhteeseen, mahdollisuuteen saada oikeussuojaa sekä riitakysymyksen selvyyteen ja taloudelliseen arvoon.

Kantajan ja vastaajan välinen sopimus on luonteeltaan kaupallinen sopimus, jonka A on solminut toiminimen harjoittajana yritystoiminnassa. Oikeuskäytännössä otetun kannan mukaan välityslausekkeen sovittelu voi tulla kysymykseen erityisesti, jos ehdon soveltaminen kohtuuttomasti heikentäisi toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa. Käräjäoikeudelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että A:lla on asiassa ollut asianajaja käytössään jo asian ensivaiheen selvittelystä lähtien. Myöskään sopimussuhteesta esitetystä selvityksestä ei ilmene sellaista, jonka perusteella välityslauseke voitaisiin jättää huomioon ottamatta.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 16 luku 3 §, 21 luku 1 §, 7 §, 8 §

Laki välimiesmenettelystä 5 §

Asian on ratkaissut:

Käräjätuomari Tea Kangasniemi

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 12.9.2016.

Valitus

A, Tmi B:n omistajana on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen ja että C Oy velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 596,75 eurolla.

Käräjäoikeus oli asiassa toimivaltainen. Osapuolten väliseen kauppaan sovellettavien Teknisen kaupan liiton TLY 04 -ehtojen (jäljempänä TLY 04- ehdot) mukainen välimiesmenettelyä koskeva ehto oli kohtuuton ja se voitiin jättää huomioon ottamatta varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n nojalla.

Oikeuskäytännön mukaan välityslauseketta voitiin sovitella, jos ehdon soveltaminen välimiesmenettelyn kustannuksista johtuen heikentäisi toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa (KKO 1996:27 ja KKO 2003:60). Välityslauseketta voitiin pitää kohtuuttomana muun muassa silloin, kun riitakysymys oli selvä sekä yksinkertainen ja sen taloudellinen arvo oli vähäinen, jolloin välimiesmenettelystä sopijapuolelle aiheutuneet kustannukset olisivat sopimussuhde kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuuttomat.

Kanteessa oli kysymys 2.500 euron suuruisesta hinnanalennusvaatimuksesta. Kanne perustui myydyn tavaran puutteellisuuteen, jonka arvioiminen ei vaatinut laajaa todistelua tai asiantuntijuutta. Kyse oli selvästä ja yksinkertaisesta riita-asiasta. Välityslauseketta koskeva ehto oli kohtuuton, koska välimiesmenettelyn kustannukset heikensivät A:n mahdollisuutta saada oikeussuojaa, ja koska pelkkä välimiesmenettelyn hallinnointimaksu oli suurempi kuin riidan määrä, välimiehen palkkiosta puhumattakaan. Välityslauseketta koskeva sopimusehto voitiin näin ollen jättää huomioon ottamatta.

A:lla ei ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa sopimuksen ehtoihin, koska C Oy oli ainoa kyseistä laitetta Suomessa myyvä taho. A oli ammatinharjoittaja, joka suhteessa vastaajayhtiöön oli verrattavissa kuluttajaan. A:lla ei ollut ollut asiantuntevaa apua tavaraa hankkiessaan eikä hän ollut osannut vaatia muutosta välityslausekkeeseen.

Vastaus

C Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja A, Tmi B:n omistajana velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.636,80 eurolla korkoineen.

A oli ostanut C Oy:ltä (yhtiö) työstökoneen. Kauppaan oli sovittu sovellettavaksi TLY 04 -ehdot, jotka oli toimitettu A:lle etukäteen tutustuttavaksi.

Ehtojen 12. kohdan mukaan: "Myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen liittyvät erimielisyydet, ellei erimielisyyksiä pystytä ratkaisemaan osapuolten välisin neuvotteluin, ratkaistaan yksijäsenisessä välimiesmenettelyssä, ellei toisin ole sovittu. Välimiehen valitsee Keskuskauppakamarin välityslautakunta ja menettelyssä noudatetaan välityslautakunnan sääntöjä. Myyjällä on kuitenkin aina oikeus vaatia erääntynyttä saatavaansa myyjän kotipaikan alioikeudessa."

Kyseinen sopimusehto oli yksiselitteinen. Käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa käsitellä asiaa. TLY 04 -ehdot olivat yleisesti käytössä konekaupoissa. A oli hyväksynyt välityslausekkeen sisältävät sopimusehdot ja sitoutunut niihin omasta tahdostaan. Kahdenvälisen sopimuksen ehtoja ei voinut yksipuolisin toimin muuttaa.

A oli aikaisemminkin ostanut yhtiöltä työstökoneen samanlaisen välityslausekkeen sisältävin ehdoin. A:lla ei tuolloin ollut ollut huomauttamista välityslausekkeesta tai muista kaupan ehdoista.

A:lla oli joka tapauksessa ollut mahdollisuus vaikuttaa sopimuksen ehtoihin. A olikin tässä jälkimmäisessä konekaupassa neuvotellut muun muassa koneen maksuehdot toiveidensa mukaisiksi. A:lla oli pitkä kokemus elinkeinonharjoittajana, mutta hän ei ollut vaatinut neuvotteluja riidanratkaisulausekkeesta. Kysymyksessä oli hyvin kilpailtu markkina eikä yhtiö ollut ainut Suomessa työstökoneita myyvä yhtiö.

Asiassa ei ollut kysymys yksinkertaisesta ja selvästä riita-asiasta. A:n vaatimus oli epäselvä ja perusteeton. Kannevaatimuksen euromäärä oli kantajan määrittämä ja sopimusehtojen näkökulmasta sattumanvarainen. Sopimuksen riidanratkaisulausekkeen kohtuullisuus ei voinut olla riippuvainen toisen osapuolen vaatimusten euromäärästä.

Asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että välityslauseke heikentäisi A:n mahdollisuutta saada oikeussuojaa. Ei ollut edes väitetty, että A olisi varaton toisin kuin valituksessa viitatussa tapauksessa KKO 2003:60 sovittelua vaatinut osapuoli oli ollut. Lopullinen oikeudenkäyntikuluvastuu välimiesmenettelyssä vastasi riita-asian tavanomaista kuluvastuuta.

Välityslausekkeen käyttäminen erityisesti elinkeinonharjoittajien välisessä sopimussuhteessa oli yleistä. Sen sisällyttäminen sopimukseen kuului sopimusvapauden piiriin. Oikeustoimilain 36 §:n tarkoituksena ei ollut vakaasta harkinnasta tehtyjen sopimusten jälkikäteinen ja yksipuolinen "tasapainottaminen". Kauppasopimus ei muutenkaan ollut kokonaisuutena arvioiden kohtuuton. Siihen sisältyvä tavanomainen välityslauseke ei ollut ehtona kohtuuton eikä sen soveltaminen johtanut kohtuuttomuuteen.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Perustelut

A on ostanut C Oy:ltä kaiverrukseen käytettävän laserkoneen, jonka veroton myyntihinta on ollut 9.000 euroa. A:n mukaan koneessa ei kuitenkaan ole ollut laitteen myyntiesitteessä ja markkinoinnissa mainostettua automaattisesti ylös ja alas liikutettavaa pöytää.

A on 3.3.2016 jättänyt käräjäoikeuteen haastehakemuksen vaatien kauppahinnan alentamista 2.500 eurolla. C Oy on vaatinut käräjäoikeudessa ensisijaisesti, että oikeus jättää kanteen tutkimatta. C Oy on vedonnut osapuolten väliseen sopimukseen, jonka mukaan osapuolten väliset erimielisyydet ratkaistaan yksijäsenisessä välimiesmenettelyssä. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että laite oli varustettu automaattisella korkeussäädöllä, mikä tarkoittaa käsikäyttöisen korkeussäädön sijaan sähköistä korkeussäätöä. Käräjäoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.

Asiassa on kysymys siitä, onko välityslauseke A:n esittämästä syystä oikeustoimilain 36 §:n perusteella jätettävä huomioon ottamatta.

Sovittelu oikeustoimilain 36 §:n perusteella

A:n ja C Oy:n välinen sopimus on kahden elinkeinonharjoittajan välinen sopimus. Tällaisen sopimuksen osalta, toisin kuin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehdyssä sopimuksessa, välityslausekkeen käyttöä ei ole lailla rajoitettu tai kielletty. Tällaisessa sopimuksessa olevan välitysehdon kohtuuttomuutta on kuitenkin mahdollista arvioida oikeustoimilain 36 §:n yleisen sovittelusäännöksen nojalla. Sanotun säännöksen 1 momentin mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Edellä mainitun sovittelusäännöksen soveltaminen perustuu kokonaisharkintaan, jolloin huomioon on otettava kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Lähtökohtana on kuitenkin sopimusten sitovuuden periaate, mikä ilmenee vahvana lain esitöissäkin. Jos sopimuksen sisältöön rauhassa perehtyneet, taloudellisesti toisistaan riippumattomat ja vastuukykyiset sopimuspuolet tekevät sopimuksen, on vaadittava todella merkittävää tasapainottomuutta ennen kuin yleisen sovittelusäännöksen nojalla on aihetta puuttua sopimukseen. Toinen tilanne on, kun toinen osapuoli on asiantuntemukseltaan toista heikompi, eikä ole voinut kunnolla perehtyä asiaan, jonka toinen on tarkoin tuntenut, taikka on ollut suorastaan toisesta osapuolesta taloudellisesti tai muuten riippuvainen. Tällöin sovittelu on perusteltua jo paljon pienemmän epätasapainon vuoksi (HE 247/1981 vp s. 14-15).

Oikeuskäytännössä on katsottu, että välityslausekkeen sovittelu voi tulla kysymykseen erityisesti silloin, kun ehdon soveltaminen välimiesmenettelyn kustannuksista johtuen heikentäisi kohtuuttomasti toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa. Näin saattaa olla erityisesti silloin, kun heikommassa asemassa oleva sopimuspuoli on verrattavissa työntekijään tai kuluttajaan. Lisäksi välityslauseke voi olla kohtuuton silloin, kun riitakysymys on selvä ja yksinkertainen ja sen taloudellinen arvo on vähäinen, jolloin välimiesmenettelystä sopijapuolelle aiheutuvat kustannukset olisivat sopimussuhde kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuuttomat. Edelleen asiaan voi vaikuttaa myös se, onko osapuoli saanut etukäteen tutustua ehtoihin ja oliko hänellä ollut oikeudellista asiantuntemusta käytettävissään ennen sopimuksen solmimista, ja että onko hän ollut taloudellisesti riippumaton toisesta osapuolesta (KKO 1996:27). Merkitystä on katsottu olevan myös kohtuuttomuuteen vetoavan taloudellisella tilanteella ja kohtuuttomuuteen vetoavan mahdollisuuksilla valvoa etuaan ja oikeuttaan ilman asiantuntevaa avustajaa (KKO 2003:60).

Hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella kysymyksessä olevaan 2.500 euron hinnanalennusvaatimukseen perustuvaa riita-asiaa ei laatunsa puolesta voitaisi sovitella välityslausekkeen osalta. Hovioikeuden arvion mukaan A on yksityisenä ammatinharjoittajana ainakin jossain määrin epätasa-arvoisessa asemassa myyjänä toimineeseen C Oy:öön nähden. A:lla ei myöskään oman ilmoituksensa mukaan ole sopimusta solmittaessa ollut asiantuntevaa apua. Hovioikeus katsoo, että edellä mainitut seikat, eli asian laatu ja A:n yhtiöön verrattuna heikompi asema sopimuksen osapuolena, voisivat puoltaa sovittelua.

Sopimuksen osapuolten välisen asetelman tulee kuitenkin olla merkittävällä tavalla epätasapainossa, jotta lähtökohtaisesti pätevän sopimuksen ehtoa voitaisiin sovitella. A:n mukaan hän ei olisi voinut vaikuttaa välityslauseketta koskevaan ehtoon. Kykenemättömyys vaikuttaa tällaiseen ehtoon ei oikeuskäytäntö huomioon ottaen kuitenkaan tee ehdosta kohtuutonta (KKO 1996:27). Merkitystä voidaan tällöin katsoa olevan muun ohella sillä, onko välityslauseke kyseisenlaisessa sopimuksessa epätavallinen ja yllättävä tai onko osapuoli saanut tutustua ehtoihin etukäteen. Hovioikeus katsoo, ettei välityslauseketta voida kyseisenlaisessa sopimuksessa pitää epätavallisena tai yllättävänä. Jos A ei olisi voinut tutustua sopimuksen ehtoihin etukäteen, se voisi puoltaa sovittelua. A ei kuitenkaan ole väittänyt, ettei hän ollut saanut TLY 04 -ehtoja etukäteen tutustuttavakseen.

A ei ole väittänyt olevansa varaton tai vailla ansiotuloja, tai että hänellä ei olisi mahdollisuutta käyttää välimiesmenettelyssä oikeusoppinutta avustajaa. Edelleen A ei ole osoittanut, että hänen oikeusturvansa muutoinkaan vaarantuisi, mikäli asia käsiteltäisiin välimiesmenettelyssä. Hovioikeus katsoo, etteivät yksistään välimiesmenettelystä aiheutuvat mahdollisesti käräjäoikeuden käsittelyä korkeammat kulut johda välttämättä välimiesmenettelyssä osapuolena olevan tahon oikeussuojan heikentymiseen.

Kysymys on ollut kahden elinkeinonharjoittajan välisestä sopimuksesta. A ei ole ollut taloudellisesti tai muulla tavalla riippuvainen yhtiöstä eikä hänen asemaansa asiassa esitetyn näytön perusteella voida pitää kuluttajaan tai työntekijään rinnastettavana. Osapuolten keskinäistä asemaa ei näin ollen voida pitää merkittävän epätasapainoisena. Edellä todetuin tavoin välityslausekkeen soveltamisen ei ole näytetty heikentävän A:n mahdollisuuksia saada asiassa oikeussuojaa. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että osapuolten asemasta suhteessa toisiinsa tai muutoinkaan ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella välityslauseke voitaisiin kohtuuttomana jättää huomioon ottamatta. Tätä arviointia ei riitä muuttamaan se, että riitakysymyksen taloudellinen arvo on ollut vähäinen.

Näillä ja käräjäoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla aihetta käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Petri Leskinen
hovioikeudenneuvos Tarja Ryhänen-Dahlman
hovioikeudenneuvos Arja Mäki

Esittelijä:
hovioikeuden esittelijä Tiina Hiltunen

Äänestys.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA S 16/1686

Hovioikeudenneuvos Arja Mäki:

Asian riidattomat seikat ilmenevät hovioikeuden ratkaisusta.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1996:27 katsonut, että kahden elinkeinonharjoittajan välisessä sopimuksessa olevan välitysehdon kohtuuttomuutta on mahdollista arvioida oikeustoimilain 36 §:n yleisen sovittelusäännöksen nojalla. Välityslausekkeen sovittelu voi tulla kysymykseen erityisesti, jos ehdon soveltaminen välimiesmenettelyn kustannuksista johtuen kohtuuttomasti heikentäisi toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa. Näin saattaa olla erityisesti silloin, kun heikommassa asemassa oleva sopimuspuoli on verrattavissa työntekijään tai kuluttajaan. Lisäksi välityslauseketta voidaan pitää kohtuuttomana muun muassa silloin, kun riitakysymys on selvä ja yksinkertainen ja sen taloudellinen arvo on vähäinen, jolloin välimiesmenettelystä sopijapuolelle aiheutuvat kustannukset olisivat sopimussuhde kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuuttomat.

C Oy:n tilausvahvistukseen 11.12.2013 on kirjattu myyntiehtoja koskevaan kohtaan "TLY04". C Oy:n mukaan A oli ennen kauppaa saanut tutustuttavaksi mainitut Teknisen kaupan liiton Työstökoneiden ja laitteiden yleiset myynti- ja toimitusehdot (TLY 04).

Kysymyksessä on ollut kaiverrukseen käytettävä laserkone, jonka veroton myyntihinta on ollut 9.000 euroa. A on vaatinut kauppahinnan alennuksena 2.500 euroa koneen puuttuvan ominaisuuden perusteella.

Välityslausekkeen osalta kysymys on vakiosopimuksesta, ja on uskottavaa, että A ei ole ilman asiantuntevaa apua osannut vaatia muutosta välityslausekkeeseen. Koneen hinta ei ole ollut erityisen suuri, joten hinnanalennusta koskeva vaatimuskin on ollut vähäinen. Katson, että kysymyksessä on korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1996:27 mainittu tilanne, jossa riitakysymyksen taloudellinen arvo on ollut vähäinen. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu tällaisen niin sanotun pienriita-argumentin olevan riittävä myös yksinään, jos riidan arvo on hyvin pieni. Tosin oikeustoimilain 36 §:ään liittyvä kokonaisharkinta jossakin yksittäistapauksessa voisi mahdollistaa tehokkaan vasta-argumentoinnin, Thomas Wilhelmsson: Välityslausekkeen sovittelu elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa, s. 414, alav. 6 (Juhlajulkaisu Esko Hoppu 1935-15/1-2005). Katson, että tässä tapauksessa välityslauseke voi välimiesmenettelystä aiheutuvien kustannusten vuoksi tosiasiallisesti estää A:ta hakemasta oikeussuojaa.

Edellä lausutuilla perusteilla välityslausekkeen soveltaminen tässä tapauksessa johtaisi kohtuuttomuuteen. Sen vuoksi jätän välityslausekkeen oikeustoimilain 36 §:n nojalla huomioon ottamatta. Palautan asian käräjäoikeuteen kanteen tutkimiseksi.

Vakuudeksi:

Tiina Hiltunen